Halloumipurilainen selättää nihkeän päivän

Hyvä ruoka, parempi työpalaveri. Aamulla herätessäni olin varma, että päivästä tulee nihkeä. Kurkku oli karhea, olo yleisen ikävä ja meidän oli tarkoitus vetäytyä koko päiväksi työpaikan tiimini kanssa suunnittelemaan tulevaisuutta (en todellakaan ole abstraktin palaveeraamisen suurin fani). Onneksi kollega oli saanut idean, että grillaamme yhdessä hänen luonaan halloumipurilaisia. Jälkkäriksi vielä omenahyvettä ja vaniljajäätelöä, voilà!

Tässä Yhteishyvän resepti, jota uskoisin tänään maistaneemme. Harmi kyllä en viitsinyt napsia valokuvia kesken session. Etenkin munakoiso-seesaminsiementahna oli tosi jees. Itse olisin (terveysintoilijana) vaihtanut valkoisen ciapattan ruisleipään. Seuraavalla kerralla sitten, jos kokeilen tätä kotona...

Aika kului yllättävän joutuisasti, ja jatkoimme Kurvin uuteen trendibaariin nimeltä Kurvi (eikun K*rvi) - ei ole kyllä Kurvi entisensä! Osuvasti vastapäätä Hämeentiellä tönöttää "kilpailijar" Kurvitar, vähän erilainen mesta.

Baarista saa myös ruokaa. Tiistai-iltapäivällä syöjiä (ja halvan skumpan juojia) oli paikalla reilusti.

Tätä Kurvia voi suositella, tosin ruokaa emme tällä kertaa sattuneista syistä testanneet. Omistajafirma Restelin (mistä tosin miinusta paikalle) nettisivuilla paikkaa mainostetaan tähän tyyliin:

"Jos ennen vanhaan perusbaarikävijä saatiin tyytyväiseksi kun vain baarin ovi oli auki ja tuttu keskarituoppi nostettiin nokan alle, niin aikamme kosmopoliitille tämä ei enää riitä. Vapaa-aikaa on vähän ja sen arvostus on korkealla. Baariin lähdetään silloin kun töiden ja opiskeluiden ruuhkauttamista kalentereista löydetään kaveriporukan kesken tilaa yhteiselle irtiotolle arjesta."

No juu, tämä tietenkin maksaa eli olut oli tyyristä sijainnin huomioon ottaen, iso tuoppi 6,5 euroa. Toisaalta sää oli mitä mainioin ja Kurvilla ihan miellyttävä terassi Lidl-näköalalla, eli menkööt.

Illalla tapasin vielä vanhan ystäväni, jolla on meneillään sohvaryhmän verhoiluproggis. Näimme kangaskaupassa. Itse en näistä asioista tiedä ööö mitään, mutta asiaan perehtynyt kaverini jutteli asiantuntijan elkein kangasmyyjättären kanssa kankaiden kestävyydestä ynnä muusta mystisestä.

Mukavaksi muuttunut päivä ja huvikävelymme päättyi Stockalle, josta ostimme molemmat vartalorasvaa - itse ostin täysin ulkonäön ja huumaavan tuoksun perusteella Freemanin keltaisen sheavoi-sitruunaruohopurkin, jota olin himoinnut pidempään. 5,5, euroa ja mieliala senkun parani. Sitten kävelin yksin, hitaasti kotiin lämpimässä "kesäillassa". Onkohan nyt se lupailtu intiaanikesä?

Mitä opin tänään? Sen, että nihkeässä päivässäkin voi olla potentiaalia ja se saattaa löytyä hyvin hyvin pienistä asioista, esimerkiksi hyvästä ruuasta tai tuntemattoman hymystä. Kuulostaa kliseiseltä, mutta pakko ehkä kuitenkin uskoa... ja yrittää herätä uuteen päivään avoimena kaikelle kivalle - eikä mököttää yhtään kauempaa kuin on pakko.