Päänsärky - kamalin maanantaikaveri

Tänään ei ollut minun päiväni. Ei riitä että on maanantai, vaan lähes samalla sekunnilla kun istuin toimistolla tietokoneen ääreen alkoi kauhea hedari - koko loppupäiväksi. Nuokuin läpi pari kokousta ja ihan liian monta tuskallista tuntia meilien parissa. Olen allerginen maanantaille, se on selviö.

Harvinaista tässä vaan on, että eihän minulla ole päänsärkyjä. Toisin kuin poikaystävällä, jonka päätä särkee lähes päivittäin syystä tai toisesta. Raukka-parka, sillä tämän päivän ja aiempien kokemusten perusteella päänsärky on yksi kurjimmista vaivoista - se estää kaiken järkevän ajattelun ja kanssakäymisen ihmisten kanssa. Ei voi kuin olla paikoillaan ja ajatella sitä. Heti kun nousee ylös alkaa pyörryttää ja silmissä vilistä. Huh.

Lopulta minun oli pakko ottaa burana, vaikken yhtään tykkää napsia tabuja. Ja heti kello 16.00 sanoin adiós ja hiivin kotiin kitumaan. Tosin oli vielä pakko raahautua lähi-Alepaan ostamaan vessapaperia ja apteekkiin täydentämään burana-varastoa... Sillä välin oli ulkona alkanut aurinko paistaa. Kävelin hissun kissun Kamppiin ja hengittelin syvään... ja tapahtui ihme: päänsärky hävisi! No, ainakin melkein.

Palasin kotiin intoa puhkuen ja lähdin jopa juoksulenkille! Oli ihanaa kiertää Ruoholahtea kauniissa ilta-auringossa. Jaksoin juosta pitkään ja olo oli hyvä.

Edelleen olo on ok, vaikkakin äsken äsken koneelle istuessani tuttu jomotus alkoi nostaa päätään... kirjaimellisesti. Taidan olla allerginen maanantain lisäksi tietokoneille.

No juu, tarinalla on kaksi opetusta, syvällinen ja pinnallinen.

Pinnallinen ensin: jännitysperäiseen, niska- ja hartiajomotuksesta johtuvaan päänsärkyyn ainoa lääke (siis hierojan ja hyvän työergonomian lisäksi) on liikkuminen! Kun päänsärky vaivaa, ei kannata jäädä kotiin makaamaan vaan - jos suinkin kykenee - hilata itsensä ulos raittiiseen ilmaan reippailemaan. Heitellä käsiä ylös alas, hyppiä ja juosta, jos sellaista harrastaa... Ainakin itselleni tulee aina parempi olo, vaikka lähtöhetkellä tuntuisi karsealta. No juu, toki burana on paras ensiapu, särky pitää ensin saada hallintaan.

Toinen "opetus" tai paremminkin ISO toive liittyy siihen, kuinka älyttömän yleisiä niska- ja hartiavaivoista alkunsa saavat päänsäryt ovat meillä "nuorilla terveillä". Kiitos vaan päätetyöskentely!

Ihan varmasti joskus 50 vuoden päästä tulevat sukupolvet kauhistelevat typeriä ihmisiä, jotka pilasivat terveytensä istumalla 8 tuntia päivässä enemmän tai vähemmän huonossa asennossa näyttöpäätteen ääressä - suuren osan ajasta voisi käyttää paljon paremmin - ja tehokkaammin. Sitä paitsi: mitä varten meillä on kaikki tämä uusi hieno teknologia, jollei se heijastu mitenkään viime vuosisadalla jumittavaan työkulttuuriimme?!

Muutosta odotellessa ei auta kuin vetää buranaa, harrastaa pakkoliikuntaa (jottei olisi kehäraakki kolmikymppisenä) ja käydä säännöllisesti hierojalla (omalla rahalla, tietenkin). Oivoi, aika moni meistä todella antaa kaikkensa työlleen... Eikä lopussa kiitos seiso. Päänsärky kylläkin.