Luontoa ja Kampelaa Uutelassa

Yhdeksästä viiteen -työelämän huonoja puolia on,  että herää lauantaisinkin klo 7.30. Tai no, tänään vasta klo 7.45. On se niin väärin! Uutta unta oli turha metsästää, joten nousin ylös ja siirryin sohvalle lukemaan Hesaria kahvikuppi kädessä.

Tokalla sivulla iski viikonloppupaniikki.

Edessäni oli pitkästä aikaa edes suht vapaa viikonloppu. Ainoa "pakollinen" meno olisi kaverin synttäribileet tänään. Ah!

Mutta: pitäisi siivota (kahteen viikkoon ei olla tehty mitään sensuuntaista, minkä huomaa), edistää  friikkuviestintähommiani, kirjoittaa yksi artikkeli... ja... ja... aargs!

Tajusin, että on tehtävä vakavia valintoja. Ulkona paistoi aurinko ja elämä on lyhyt, joten innostin poikaystävän (jonka onnistuin tietty herättämään, sori) lähtemään saman tien ulos!

Puoli kympiltä olimme jo autossa, suunta kohti Aurinkolahtea ja Uutelan ulkoilupolkuja.

Aurinkolahti on komea paikka, epäsuomalainen. Vaikka rakennukset ovat uusia ja haaveilen aina vaan muutosta vanhaan taloon kantakaupungilla (lautalattiat, korkeat huoneet jne. – se perussetti, jolla hipstereitä täällä huijataan ;), niin Aurinkolahden kerrostalojen merinäköalat ja isot terassit pistävät miettimään. Ainoa iso mutta on, että paikka on kaukana. Kampin jälkeen aikas eri maailma.

Uutelan ulkoilupuisto on myös hieno paikka, kiitos Helsingin kaupungille! Löytyy metsäpolkuja, viljelypalstoja, hevosia sekä rakastamiani kallioita ja merenrantaa – ja tietenkin nuotiopaikka makkaranpaistoa varten. Äkkilähdön vuoksi meillä ei ollut mitään apetta mukana, ja nälkä kurni pahasti vatsaa kun muiden herkkujen tuoksut kantautuivat nenään...

Pelastuksen tarjosi tunnelmallinen Kahvila Kampela. Suosittelen! Hotkaisin anjovisleivän (jonka tajusin kuvata ihan liian myöhään, minusta ei ikinä tulisi ruokatoimittajaa).

Poikaystävä vetäisi kaksi kanapizziniä. Eilisiä, vain 2 euroa kpl, eli silkkaa säästöä. Heh, en muuten ollut pitsineistä kuullutkaan, sellainen calzonen näköinen käärö. Oli mitä oli, kaikki maistui hyvälle, kuten yleensä ulkoilmassa syödessä.

Kun saavuimme kotiin, alkoi pyryttää jotain rännän näköistä, yhhyh. Nyt taivas on jälleen sininen, tai siis musta. Pimeä tulee yhä nopeammin, mikä kauhistuttaa ja ahdistaa valon ystävää. Mutta päivä kerrallaan, ehkä juuri tästä marraskuusta tulee historian ensimmäinen aurinkoinen?!