Viikko alkoi jotenkin nihkeästi. Jo herääminen oli vaikeaa ja koko ajan on tuntunut, ettei päivä oikeastaan ole "alkanut" ollenkaan. Kuin sumussa olisi taivaltanut toimiston käytäviä...Toimistolla en löytänyt suurta inspiraatiota, ja päätin lähteä aikaisin kotiin. Olin aamulla pakannut nyrkkeilykassin valmiiksi, mutta aurinko paisteli sen verran nätisti että päätin vaihtaa hikisessä salissa pomppimisen raittiiseen ulkoilmaan ja merenrantoja pitkin juoksenteluun. Hyvä valinta!
Kotimatkalla tajusin, että avain oli jäänyt aamulla kotiin. Eikun soittelemaan poikaystävälle, joka oli juuri kokousputkessa... Hengailtuani kaupungilla (=Punnitse&Säästä -kaupassa ostamassa herkkuja) sain hänet vihdoin kiinni ja avaimet käteen.
Kävin kotona vaihtamassa vaatteet, ja lähdin saman tien juoksemaan. Jostain syystä juoksu kulki kuin unelma, Hietsun poluilla oli älyttömän kaunista kun lehdet värjäytyivät superpunaisiksi auringonlaskun ansiosta, ja spotifyn tarjonta tahditti täydellisesti askelia.
Päivän läksy: ulkoilma (ja ruumiinsa liikuttaminen!) tekee aina ja ikuisesti ihmiselle hyvää ja ilostuttaa. Onnekkaita olemme, kun saamme elää näin nättiä syksyä! Ja muutenkin: kaikkea on meillä täällä niin paljon, ettei paremmasta väliä!
Tämä on niin totta! Aivan upeita päiviä on ollut, tuntuu että elettäisiin loputonta alkusyksyä. Tänään on sitten alkanutkin tulla räntää, mutta tämä kirjoitus muistutti miten hyvä olo ulkoilusta siitä huolimatta aina tulee. :) Kiitos inspiraatiosta! Jään seuraamaan.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Niin se vain on – ja pitäisi aina muistaa – että ulkona luonnossa olo tekee poikkeuksetta hyvää ihmiselle. :)
PoistaTänne ei ole vielä räntää ilmaantunut, huh, mutta sekin hetki lienee edessä... Saa nähdä, pitääkö syksyn päätökseni ulkoilla ainakin puoli tuntia joka päivä. Hyvää syksyn jatkoa sinne!