Elämäni ensimmäinen Desigual – uskalsin!

Tänään ostin pitkästä aikaa ihan puhtaan heräteostoksen. Tai no, viime viikonloppuna ostin Tampereen Keskustorin peräkonttikirppikseltä söpön mustavalkoisen mekon, ihanan ohuen mutta lämpöisen villahuivin sekä taidokkaasti vanerilevylle tehdyn puupiirroksen, joka esitti haukkaa. Tai kotkaa. Sen oli kuulemma veistellyt joku jo edesmennyt ruoveteläinen pappa.

Taulu oli pakko ostaa, tai no lopulta äitini osti sen poikaystävälleni, joka ei tietenkään voinut kieltäytyä lahjasta. Aion ripustaa taulun meidän ulko-oven päälle, koska se tuo hyvää onnea. Mistä tiedän? Se naisen vaisto...

Edellämainittuja ostoksia ei kuitenkaan lasketa, koska kyse oli kirpputorista ja ne maksoivat pari euroa.

Jaahas, harhauduin sivupoluille. Halusin kertoa, että ostin äsken ensimmäisen Desigualin vaatteeni ikinä! Olen aina hiplaillut niitä, ihastellut värejä ja printtejä, mutta samalla tiedostanut, etten niitä varmaan lopulta pistäisi päälleni.

Tänään päädyin ihanan hierontasessioni jälkeisessä hurmiossa Forumiin, jossa on hintahulinat tms. teemapäivät su asti.

Nykyään en vaan löydä mitään kivoja vaatteita H&M:stä, Gina Tricotista, Cubusista tai vastaavista. Haluan, että vaatteeni ovat laadukkaita ja mahdollisimman eettisesti tuotettuja, ei mitään massakökköakryylitekeleitä Bangladeshin riistotehtailta... mikä tekee uusien vaatteiden ostamisen näinä aikoina yllättävän hankalaksi. Onneksi on kirppikset, netti ja pikkuputiikit, vaikka niiden hinnat ovatkin monesti pikkuisen liian tyyriitä meitsille.

Tänään päätin käväistä Forumin Showroom8-vaatekaupassa, jossa myydään Desigualin lisäksi raflaavan Skunkfunkin vaatteita (tykkään!) sekä mm. Soaked in Luxuryn, Makian, Coston ja sandwich_in ja eettisesti tuotettuja vaatteita... pöh, en nyt muista merkkiä eikä sitä mainita yrityksen nettisivuillakaan.

Joka tapauksessa, ystävällinen myyjä kertoi, että aamulla oli käynyt ryysis ja 30–50%:n tarjouksessa olleet Desigualit vietiin lähes käsistä. Onneksi hyllylle oli jäänyt vielä yksi ohut sinertävä neule, joka on justiinsa sopiva, eli ei liian rajun värinen minun makuuni. Harkitsin silti ostoa aika pitkään, "kun tässä on kuitenkin kimalletta jne. jne. ja hintaakin vielä melkein 50 euroa", mutta myyjä osasi vetää narusta totemalla, että yli 20€ ostoksesta saan värikkäät Happy Socks kaupan päälle.

Kuka sellaisesta voi kieltäytyä! Valitsin iloisesti kaikkein värikkäimmät sukat. Ja nyt olen kyllä tyytyväinen, että kaapissani on eka Desigual ikinä. Jopa poikaystävällä on jo omansa. Ilmeisesti suomalaiset alkavat pikkuhiljaa löytää & ihastua merkkiin...

Vinkki: Desigualilla on myös ihania sisustustarvikkeita. Jos värimaailma on liikaa päälle pantavaksi, niin ehkä sohvan päälle kuitenkin?

Toinen vinkki: jos menette Madridiin, niin heti Puerta del Solin kupeesta löytyy iso, ihana & edullinen Desigualin myymälä! Merkkihän on espanjalainen.

Kolmaskin vinkki: myös Zalandon Desigual-valikoima & kuvailu on aika hyvä:

Vaatteita yhdistää värikkyys ja rohkeat, paikoittain retrohenkisetkin kuviot. Vaatteet ovat aina yllättäviä ja paikoittain jopa kokeilullisia. Muotitietoisen ja uskaliaan pukeutujan vaatekaapista näille vaatteille löytyy varmasti paikka. Kun kaipaat harmaaseen päivään hieman piristystä, onnistuu se helposti ja vaivatta pukeutumalla innostavaan sekä energiseen vaatekappaleeseen, joka kylvää jo sinuun istuttamaansa ilon siementä myös lähiympäristöön.

Ja neljäs kerta toden sanoo: Desigual on myös tiedostava merkki, joka uskaltaa ottaa rohkeasti kantaa. Pointsit sille.

Tuhoutuuko maapallo jos shoppailee henkkamaukassa?

Luitteko viime Nyt-liitteestä  jutun, jossa himoshoppaaja piti Nytille päiväkirjaa ja kertoi "polttavansa" perusviikon aikana 500 euroa uuteen tavaraan, etupäässä vaatteisiin.

Tosi moni tuntui jutun lukeneen, sillä sitä kommentoivat tosi erilaiset tyypit eri tilanteissa. Poikaystävä opiskelee mba-tutkintoa työn ohessa, ja jopa hänen luennollaan oli nostettu "henkkamaukka-tyttö" esimerkiksi "päättömästä shoppailusta". Siellä korkeissa asemissa työskentelevät herrat ja rouvat pääsivät kauhistelemaan moista menoa.

Itsekin vastustan kertakäyttökulutusta ja pyrin ostamaan vähän (eettisesti ja ekologisesti) tuotettua laatutavaraa (mikä ei tietty aina onnistu), mutta juttu pisti pohtimaan miksi se on tehty?! En ollut ainoa, sillä kaverit käyvät parhaillaan keskustelua aiheesta Facebookissa.

Yksi kommentoija tiivisti asian kysymykseen, onko parempi a) asua loft-asunnossa Punavuoressa, lentää monta kertaa vuodessa toiselle puolelle maailmaa kuten Nykiin ja Vietnamiin (ja retostella sillä) sekä ostaa kampasimpukoita – ja tietenkin shoppailla Ruohonjuuresta kaikkea kivaa, jotta tulee parempi mieli ja ajattelee elävänsä oikein.

Vai b) asua pienessä vuokra-asunnossa, käydä shoppailemassa Isossa Omenassa (Nykin sijaan) ja lentää ehkä kerran kahdessa vuodessa etelänlomalle, jos on varaa.

Kävi sääliksi Nytin shoppailevaa tyttöä, josta muodostui oiva sauma paheksunnalle ja oman paremmuuden tuntemiselle "huh, no en mä ainakaan käytä 500 euroa viikossa laaduttomiin rätteihin" -tyyliin.

En tiedä, mutta joku tässä hämää, varmaan mittasuhteet. Kuinka paha on tehdä jotain suhteessa johonkin muuhun? Kenellä on varaa arvostella toisia? Oma fiilis on, että lähes jokainen meistä suomalaisista elää tälle maapallolle täysin kestämätöntä elämää, omalla tavallaan.

Eikä mikään tietty ole mustavalkoista. Shoppailu lisää onnellisuutta ja tyydyttää, sanottiin mitä sanottiin. Itsekin ostin juuri Boozt-nettikaupan alesta neuleen, mekon ja chinot. Laadukkaat, toivon, mutten tietenkään olisi niitä välttämättä tarvinnut...

Uudet New Balance -juoksukengät - hyvät ja vielä eettisetkin

Tadaa! Joskus materia tekee onnelliseksi. No, tavaran välttämättömyydestä voi tietysti keskustella ajasta ikuisuuteen.

Oli miten oli, ostin pari päivää sitten New Balancen juoksukengät ja nautin niistä nyt jokaista juoksuaskelta ottaessani.

Vanhat Niken juoksukenkäni ovat muutaman vuoden ikäiset ja hyvin palvelleet. Mutta kun äitini ilmoitti, että häneltä löytyi "ylimääräinen" lahjakortti pieneen Nokialla sijaitsevaan urheiluliikkeeseen eikä hän tiennyt mitä sillä tekisi, kerroin että ei hätää. Kaikki olivat tyytyväisiä, varsinkin minä joka sain jo alennuksessa olevat pinkit juoksukengät 50 euron "käsirahalla". 

Myyjä oli fiksu nuori mies. Valittelin hänelle, kuinka mahdotonta on ostaa juoksukenkiä, kun pitäisi käydä ties missä testeissä ja isojen kauppojen hyllyt notkuvat satoja toinen toistaan teknisempiä (=kalliimpia) luomuksia. Myyjä onnistui rauhoittamaan mieltäni vakuuttamalla, että:

• lopulta itselle sopivien kenkien määrä on hyvin rajallinen. Testit on usein tehty houkuttelemaan asiakkaita, eikä kengissä ole huomattavia eroja.
• jos perusasiat on kunnossa (täyseristys ja kenkä tuntuu hyvältä, ei sen kummempia testejä tarvita.) 100-200 euron hintaluokassa erot eivät ole suuret, mutta halvempia ei kannata ostaa. 
• juoksukengät kannattaa uusia parin vuoden välein (jos juoksee parikin kertaa viikossa) ja parasta on käyttää rinnakkain kaksia kenkiä, niin jalka saa vaihtelua. Vanhat kengät palvelevat siis edelleen.

Niinpä minä – jolle valinnat ovat yleensä hyvin hyvin vaikeita – kokeilin yksiä kenkiä tässä pikkuliikkeessä, jossa Adidakset ja Niket loistivat poissaolollaan. Hyllyiltä löytyi New Balance -merkkisiä kenkiä.

Kyselin, mikäs se tällainen merkki on, itselleni tuntematon. Yleensä googlettelen kaikkea etukäteen, koska yritän myös ostaa edes jollain tavoin eettisesti... Vastaus ilostutti: New Balance pyrkii tekemään suuren osan tuotannostaan Euroopassa ja Jenkeissä halpatuotantomaiden sijaan.

Ostin kengät ja kävin seuraavana aamuna koejuoksulla, joka sujui kuin vettä vaan!

Kaivelin vielä lisätietoja merkistä – ja yllätyin jälleen iloisesti seuraavista seikoista. New Balance on kuin minulle luotu!

• New Balance amerikkalaisten urheilukenkämarkkinoiden toiseksi suurin merkki. Se on tänä päivänä johtava teknologisesti innovatiivisten urheilukenkien ja vaatteiden valmistaja. 
• New Balance on kulkenut omia polkujaan urheilualalla, ja tällä se pysyy kovassa kilpailussa mukana. Yksi ratkaiseva valinta New Balancen tarinassa on ollut Endorsed by No One -filosofian seuraaminen, mikä tarkoittaa, että he investoivat tulonsa ennemminkin tutkimukseen, tuotekehitykseen ja hyväntekeväisyyteen kuin markkinointiin julkisuuden henkilöiden avulla. Hieno veto!
• Päätös kotimaisen tuotantonsa säilyttämisestä on ollut menestyksekäs ja New Balance on kasvanut yhdeksi maailman suurimmista kenkävalmistajista viidellä Amerikan ja yhdellä Englannin tehtaallaan. 
• Päätös valmistaa kenkiä erilevyisillä lesteillä on ollut tärkeä. Endorsed by No One-filosofiasta huolimatta monet suuret urheilijat haluavat käyttää New Balancen kenkiä ja varusteita. 
• Euroopan vahvan retro running -trendin ansiosta New Balancen tennarit ovat saaneet paljon huomiota ja New Balance tarjoaa tänä päivänä suuren valikoiman70-, 80- ja 90-luvun malleja sekä alkuperäisasussa että uusina trendimuutoksina. New Balance on kuumaa valuuttaa tennarifanien keskuudessa.

Joulun kaupallisuus iskee päälle - taas ja entistä pahemmin

Tiedän, tämä on ikuisuusaihe. Ehkä olen tulossa vanhaksi/viisaaksi, kun joka puolelta tuputettava joulukrääsä ja muu tavara tökkii vuosi vuodelta yhä enemmän.

Miksi, oi miksi? Oikeasti todella harva meistä - tai siis kukaan - tarvitsee lisää tavaraa. Kaikkea muuta kylläkin tarvitsisimme, kuten mielenrauhaa tai enemmän omaa aikaa... mutta se on eri juttu.

Joulu tulla jollottaa ja vaikka periaatteessa tiedämme, ettei joulun saapuminen todellakaan ole materiasta kiinni, päinvastoin, silti ryntäämme ostamaan hullun lailla ties mitää kamaa läheisillemme ja kaukaisemmillekin tyypeille.

Joulukuu alkoi tänään, eli ehkä kulutushysteriaa ja sen luontoa tuhoavaa luonnetta on hyvä taas pikkuisen velloa - ennen kuin itsekin hyppää päättömästi mukaan jouluhuumaan... toivottavasti ei.

Lahden tori. Kuva: Etelä-Suomen Sanomat.

Löysin Tilastokeskuksen sivuilta Joulu numeroiden valossa -tietoa. Tässä poimittuina kiinnostavaa joulufaktaa ja kovia lukuja viime vuodelta. Pistävät kyllä miettimään kulutustamme.

• Joulukuusia kaadetaan joka vuosi noin 1,4 miljoona kappaletta, joista myydään noin puolet. Myytävistä kuusista noin puolet tulee kotimaisilta viljelmiltä ja lopuista valtaosa tavallisista talousmetsistä. Vuonna 2009 Suomeen tuotiin ulkomailta 33 000 joulupuuta, joista lähes kaikki Tanskasta. Hmm, jotenkuten vielä voi käsittää kotimaisen kuusen käytön (vaikka määrä kauhistuttaakin), mutta että kuusia tuodaan tänne kasapäin Tanskasta?! Sitten vielä tämä kuusi usein koristellaan (lapsityövoimalla) tehdyin kiinalaisin muovikoristein, ennen kuin kuusiparka viskotaan joulun jälkeen roskiin tarpeettomana... Ei hyvä.

• Kuluttajat arvioivat käyttävänsä jouluvalmisteluihinsa ja lahjahankintoihin keskimäärin 465 euroa. Vuonna 2010 summa oli 439 euroa. Kasvua viime vuodesta on yli viisi prosenttia. Joululahjat ovat yli 60 prosenttia koko joulun budjetista. Lapsiperheiden lahjabudjetti on tänä vuonna 351 euroa eli 14 prosenttia pienempi kuin vuonna 2007. Ruokaan, koristeluun ja muihin kuluihin rahaa aiotaan kuluttaa reilut 250 euroa henkeä kohden. Viime vuonna emme tainneet vielä olla kriisin keskellä, mutta silti tuo on suuri summa rahaa - ainakin minulle. Voisiko tälle(kin) summalle olla parempaa käyttöä kun väkinäisten lahjojen ostaminen? Voisiko osan rahasta lahjoittaa sitä itseä enemmän tarvitseville, vaikka Pelastusarmeijan joulupataan? Olemmeko edes jatkuvan lahjomisen arvoisia...? En ihan usko.

• Perinteiset joulupaperit eivät kelpaa kotikeräyspaperiksi lehtien ja mainosten sekaan eivätkä keräyskartonki-astioihin. Parhaiten ne soveltuvat energiajätteeksi. Valtava määrä jätettä syntyy joka vuosi kiiltävistä papereista, jonka repimiseen lahjan päältä kuluu ehkä 10 sekuntia. Kannattaisiko lahjat vihdoinkin alkaa paketoida paperiin, jonka voi kierrättää? Miksi tällaista lahjapaperia edes myydään?

• Joulun vaikutuksesta Alkon litramääräinen myynti kasvaa kahden viikon aikana noin 3,7 miljoonaa litraa, eli lähes 100 % vertailujaksoon verrattuna. Viikolla 50 käy Alkossa asiakkaita noin 1,4 miljoonaa ja jouluviikolla ma–pe yhteensä noin 1,8 miljoonaa. Jouluna myydään valtavat määrät viinaa, eikä siinä mitään, itsekin olen suuri punaviinin (no juu ja muunkin alkoholin) ystävä. Epäilen vain, kuinka suuri osa kulutuksesta on ns. normaalia ruokajuomaa ja kuinka suuri osa alkoholia, jonka holtiton nauttiminen tekee perheen (ja poliisin) joulusta helvetillisen.

No niin, taas olo vähän helpottui kun pääsi purkamaan kulutusangstia. Älkääkä käsittäkö väärin - olen suuri joulun ystävä, siis aidon ja yksinkertaisen joulun... Joulu tulee joka tapauksessa, kun vaan annamme sen tulla. Ei siihen tavaraa tarvita.