Näytetään tekstit, joissa on tunniste nettishoppailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nettishoppailu. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Tahtoo väriä päälle syksyyn!

Tänään päätin viettää hetken laatuaikaa itseni kanssa ja hengailla kaupungilla. Mieleni halajaa värikästä syysvaatetta. Sanayhdistelmä värikäs + syysvaate taitaa tosin olla mahdottomuus. Mustaa ja harmaata kaupat kyllä notkuvat, kuten joka vuosi tähän aikaan ja etenkin nyt, kun musta on kuulemma taas syksyn uusi musta.

Shoppailukierrokseni jäi erittäin lyhyeen. Mielenhäiriössä ja karmean nälkäisenä vaelsin jossain mielenhäiriössä 3+1-päiville. Minnepä muuallekaan?! Ei hyvä idea. Onneksi selvisin pian pois ryysiksestä Kampin keskukseen, jossa näemmä vietettiin Kampituspäiviä. Huh! Ensi viikolla luvassa lienevät Hullut Päivät, jos vanhat merkit paikkansa pitää...?

Onneksi olen jo parhaan ystäväni päällä, kotisohvan syleilyssä. (Ja poikaystävä makaa yhtä raatona vieressä.)

Ja onneksi netistä löytyy värikkäitä ideoita paljon paljon enemmän kuin perusvaatekaupoistamme! Lisäksi aivotoiminta on siinä pisteessä, että kuvien selailu netissä on vaativinta toimintaa, johon juuri nyt kykenen.

Päätin siis testata: ovatko värit lopullisesti kuolleet ja kuopatut, kun on kyse syksystä?

Onneksi ei, tästä mallia!

Pipot ovat muotia, jee! Paras uutinen meille kylmyyden lapsille. Pipo voi ehdottomasti olla punainen!
... ja kengät neonkeltaiset. Tosin Suomen syksyyn ihan näin pikkuisilla "ei taida" selvitä...


Muodissa ovat myös punaiset takit! Punaisen talvitakin hankin jo viime vuonna, ja täytyy sanoa että se piristi todella monen mustan aamun.

No, on tässäkin ainakin vähän väriä... Ihastuin kokonaisuuteen.


Kuvat: Harper's Bazaar, Street Fashion, Fall 2013. Kuvaajana Diego Zuko.


keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Rakastuin (kolmeen) tanskalaiseen

Sehän tiedetään, että tanskalaiset ovat kauniita, komeita, rentoja, hauskoja ja menestyviä mutta että ne sen lisäksi vielä luovat samanlaista muotia... edullisesti. Ei ihme, että tanskalainen design valloittaa maailmaa, ja että minäkin menin ja ihastuin tanskalaisiin.

Koska rakkaus on rajaton, niin silmäteriäni on kolme: Nümph, Day Birger & Mikkelsen ja Customized for Crowd.

Nümph on vanha ystävä, mutta suhteemme jatkuu vakaalla pohjalla, sillä ihastun aina uudestaan näihin simppeleihin ja rentoihin vaatteisiin, joissa on persoonallisia yksityiskohtia. Viimeksi ostin Nümphin harmaamustan villamekon (kieltämättä näytän körttimummolta se päällä) ja kivan pikkumekon kaveriltani Siivouspäivänä Karhupuistossa.

Ah, ja makkaratalon Warehousesta löysin pari viikkoa sitten kivan merenvihreän puseron, joka oli maksanut ennen 60 euroa, nyt 14 euroa eli hyvä kauppa tuli. Täytyy kuvata paita myöhemmin, ehkä jopa itseni päällä, nyt saunanraikkaana kotikalsareissa ei ole sellaisen hetki...

Zalandon esittelyä siteeraten:

Nümph on yksi tähdistä Skandinavian muotipiireissä. Tämä Tanskasta lähtöisin oleva merkki saa inspiraationsa taianomaisista hahmoista, nymfeistä, ja tuottaa valikoiman naisten vaatteita, joissa on sielua ja persoonaa; vaatteita, jotka ovat feminiinisiä, mutta myös särmikkäitä. Merkki on luotu auttamaan naisia edustamaan sitä, mitä he ovat: vahvoja, mutta haavoittuvia. Brändin naistenvaatemallisto on tyylikäs ja uniikki, hauskoilla printeillä kuvioitu, naisellisilla väreillä ja klassisilla leikkauksilla valmistettu.

Klassinen neule, jossa on silti väriä! Kielsin nimittäin itseäni ostamasta lisää mustaa ja harmaata, joita vaatehuone jo pursuaa. Nykyään panostan "laatuun ja hyviin materiaaleihin" (olenkohan tulossa keski-ikäiseksi?!). No, tässä neuleessä on 63% pellavaa ja 37% viskoosia ja olen iloinen siitä. :)
Ekat chinoni ikinä (ainakin muistaakseni...) Puolipituiset, supermukavat & pehmoiset kuin mitkä. Tänään chinot olivat ekaa kertaa päälläni töissä - reisiin asti ulottuvien villasukkien kanssa. Enpähän palellut.
Day Birger & Mikkelsenin yksinkertaisen tyylikkäitä vaatteita olen ihaillut jo pitkään, niissä on sitä jotain. Myös hintaa on vähän liikaa minun makuuni. Mutta innostuin, kun löysin hyviä alennuksia Boozt-nettikaupasta. Lisää valikoimaa (ja tarjouksia!) löytyy Dayn omasta verkkokaupasta, mutta ilmaisen toimituksen takia päädyin tilamaan Booztista. Nimittäin ostin sieltä myös muuta tanskalaista (alla).

Tässä vähän perusinfoa ihastuksestani:

Merkki on Keld Mikkelsenin älynväläyksen tulos. Keld kuvailee brändiään: "DAY BIRGER ET MIKKELSEN perustuu kaukaisten ja läheisten vaikutteiden yhdistelemiseen. Sekä paikallisuus että globaalius on tärkeää. Brändissä yhdistyy maailmalla matkaavan jet setterin hienostuneisuus modernin mustalaisen vapautuneisuuteen."

Visiossa yhdistyy maailmalta löytyviä kauniita etnisiä vaikutteita skandinaavisen pelkistetyn tyylin, maskuliinisen räätälöinnin ja retrohenkisen tyylin kanssa. Tuloksena on vaatteita joissa yhdistyy ylellisellä tavalla modernit klassikot, hienot yksityiskohdat, aito käsityöläishenki ja innovatiiset elementit. Valikoimaan kuuluu valikoima asusteita ja iltamekkoja - jotka tuovat modernin näkemyksen muotiin.

Jep! Brändi perustettiin vuonna 1997 ja siitä on tullut globaali design-pohjainen yhtiö. En ihmettele.


Kolmantena muttei vähäisimpänä jännä löytö, Customized For The Crowd. Ostin taannoin heidän pitkähihaisen "alus"paitansa, joka on tosi miellyttävää ainetta. 

Merkki tekee lähes kaikki vaatteensa samaan kokoon, mutta ihmeellisesti "yksi koko mahtuu kaikille". Naiset voivat pukea päälleen toppeja, mekkoja, legginssejä ym. erityisesti suunnitellun kankaan ansiosta, joka venyy muttei pauku, ehheh. Aika täydellistä meikäläiselle, jolle vaatteen mukavuus on valintakriteeri numero yksi.

Tosin ylläoleva mekko on kokoa S. Maailman mukavimmasta materiaalista tehty vaate sekin, jota voisi pitää vuorokauden ympäri!

Kyllä ne tanskalaiset osaa... Tuleeko mieleen muitakin tutustumisenarvoisia tanskalaisia? Rakkautta kun riittää jaettavaksi. 

maanantai 16. syyskuuta 2013

Tuhoutuuko maapallo jos shoppailee henkkamaukassa?

Luitteko viime Nyt-liitteestä  jutun, jossa himoshoppaaja piti Nytille päiväkirjaa ja kertoi "polttavansa" perusviikon aikana 500 euroa uuteen tavaraan, etupäässä vaatteisiin.

Tosi moni tuntui jutun lukeneen, sillä sitä kommentoivat tosi erilaiset tyypit eri tilanteissa. Poikaystävä opiskelee mba-tutkintoa työn ohessa, ja jopa hänen luennollaan oli nostettu "henkkamaukka-tyttö" esimerkiksi "päättömästä shoppailusta". Siellä korkeissa asemissa työskentelevät herrat ja rouvat pääsivät kauhistelemaan moista menoa.


Itsekin vastustan kertakäyttökulutusta ja pyrin ostamaan vähän (eettisesti ja ekologisesti) tuotettua laatutavaraa (mikä ei tietty aina onnistu), mutta juttu pisti pohtimaan miksi se on tehty?! En ollut ainoa, sillä kaverit käyvät parhaillaan keskustelua aiheesta Facebookissa.

Yksi kommentoija tiivisti asian kysymykseen, onko parempi a) asua loft-asunnossa Punavuoressa, lentää monta kertaa vuodessa toiselle puolelle maailmaa kuten Nykiin ja Vietnamiin (ja retostella sillä) sekä ostaa kampasimpukoita ja tietenkin shoppailla Ruohonjuuresta kaikkea kivaa, jotta tulee parempi mieli ja ajattelee elävänsä oikein.

Vai b) asua pienessä vuokra-asunnossa, käydä shoppailemassa Isossa Omenassa (Nykin sijaan) ja lentää ehkä kerran kahdessa vuodessa etelänlomalle, jos on varaa.


Kävi sääliksi Nytin shoppailevaa tyttöä, josta muodostui oiva sauma paheksunnalle ja oman paremmuuden tuntemiselle "huh, no en mä ainakaan käytä 500 euroa viikossa laaduttomiin rätteihin" -tyyliin.

En tiedä, mutta joku tässä hämää, varmaan mittasuhteet. Kuinka paha on tehdä jotain suhteessa johonkin muuhun? Kenellä on varaa arvostella toisia? Oma fiilis on, että lähes jokainen meistä suomalaisista elää tälle maapallolle täysin kestämätöntä elämää, omalla tavallaan.

Eikä mikään tietty ole mustavalkoista. Shoppailu lisää onnellisuutta ja tyydyttää, sanottiin mitä sanottiin. Itsekin ostin juuri Boozt-nettikaupan alesta neuleen, mekon ja chinot. Laadukkaat, toivon, mutten tietenkään olisi niitä välttämättä tarvinnut...


torstai 23. toukokuuta 2013

Netistä voi tilata ruokaa - Espanjasta asti


Tilattiin "vähän" espanjalaista ruokaa - netistä! Kaikkea sitä nykyaikana. Täytyy kyllä sanoa, että kun paketti vihdoin saapui (kolhuisena kahden viikon odotuksen jälkeen) pari päivää sitten, niin tunnelma oli kuin jouluna. Ainakin kotitalouden espanjalaisella osapuolella. 

Omia ruokia ihminen kaipaa aina, kun on muualla. Varsinkin jos asuu muilla mailla vuosikausia... Ja itsekin pari vuotta Espanjassa asuneena on mielenkiintoista seurata, mitkä tuotteet ovat toiselle juuri ne. Itselleni varmaan perinteiset ruisleipä ja salmiakki. Puuroakin kaipaa joskus.

Aika arvattavilla linjoillahan tässä mennään, eli tässäpä espanjalaisen gastronomian kirkkaimpia helmiä - joita voi tilata kotiin vaikkapa Comida Ibérica -verkkokaupan kautta. 

Colacao - espanjalainen kaakaoklassikko, joka kuuluu juoda pienestä lasisesta juomalasista. Tietenkin täysmaidon JA sokerin kanssa. Namiahan juoma on kuin mikä, terveellisyydestä ei nyt puhuta.

Príncipe - suklaatäytekeksi, josta on olemassa tuhansia variaatioita maailmalla. Lähi-Alepastakin saa muutamia (mielestäni samanlaisia) keksejä, jotka eivät tietenkään ole läheskään yhtä hyviä. 

Carbonell - perinteistä espanjalaista oliiviöljyä, jota on tehty vuodesta 1866 ja joka on yksi maailman suosituimmista. Pullo maksoi netistä tilattaessa 4,50 euroa (+postituskulut tietty). Vertailun vuoksi: Suomessa samantyyppinen, ei-niin-hyvä neitsytoliiviöljy maksaa kaupassa 12 euroa. 

Chufa horchata - horchata, tuo jännänmakuinen janonsammuttaja ja kesäherkku. Jotkut rakastaa ja toiset sitten ei, kuvittelisin. Juoma valmistetaan yleensä chufa-nimisestä marjasta. Mikähän mahtaa olla suomeksi...?

Churros - ei ehkä enää esittelyjä kaipaa edes Suomessakaan. Munkkeja muistuttavat rasvassa lilluvat herkkurinkulat maistuvat Espanjassa etenkin aamuyöstä juhlinnan päätteeksi, suklaakastiketta muistuttavaan kaakaoon dipattuina. Energiataso nousee sekunnissa takaisin pilviin. 

Queso manchego - tämäkään tuote ei taida esittelyjä kaivata, ainakaan juustojen ystävälle. Itse en sellainen ole, mutta uskon kun sanotaan että tämä jos mikä kuuluu maailman parhaisiin juustoihin. 

Campurrianas - "maalaiskeksi" on toinen perusespanjalainen tuotemerkki, joka aiheutti leveän hymyn ja lapsuudenmuistojen vyöryn maistelijassa.

Galletas María - siis nämä ovat "ihan tavallisia" Marie-keksejä! Minun mielestäni. Eivät kuitenkaan, sillä oikeasti nämä keksit ovat paljon parempia (koska paketti on tuttu?).

Muutamia muitakin tuotteita pinosta löytyy, kuten kinkkua ja purkitettua mustekalaa liemessään sekä tietenkin anjovistäytteisiä oliiveita. 

Ihmeen kaupalla kaikki mahtui keittiön kaappeihimme ja puolet taitaa olla nyt, pari päivää myöhemmin, jo hävinnyt parempiin suihin. Eikun uusintatilausta vetämään...