Poikaystävän outo iltapala – migas de pan

Jälleen yksi maanantai onnellisesti takanapäin, ja vaikka päivässä oli kaikki katastrofin ainekset (tietotekninen oikosulku kun saavuin aamulla toimistolle ja ihan liikaa tehtävää) niin siitä kehkeytyikin aika hyvä. Sinnikkäästi vaan hymyä huuleen ja huulta purren, niin pahinkin päivä muuttaa suuntaansa iloa kohti.

Töiden jälkeen kävin Sandbell-treenissä. Kuten opettaja totesi, "tänään vedetään sen verran rankka treeni, että jokainen varmasti edistyy omassa segmentissään". Heh. Nyt edistys tuntuu joka lihaksessa, mutta olo on tietenkin mahtava.

Katsoin juuri kelloa, joka on kymmenen. Hullua, mihin illat katoavat!

Meidän taloudessa ei näinä päivinä vaan ole aikaa esimerkiksi siivoamiseen. Viikonloppuna päästiin lähelle, kun poikaystävä kiskoi imurin ulos komerosta. No, siinä se nökötti hylättynä keskellä olohuonetta iltaan asti, kunnes hän työnsi sen takaisin. "Imuroin huomenna." Siis tänään. No ei tainnut tapahtua...

Mutta asiaan. Illan huipensi äsken poikaystävän mielenkiintoinen kokkausviritelmä, joka sai inspiraationsa eilisestä, korpuksi kuivuneesta patongista.

Tämän espanjalaisen erikoisuuden nimi on migas de pan eli leivänpalat. Asuessani Espanjassa sitä nautittiin erilaisissa muodoissa.

Kyse on "köyhän miehen ruoasta", jota Espanjan paimentolaiset ennen vanhaan nauttivat yksinäisyyydessään kuivilla aroilla, kaukana tuoreista raaka-aineista. Migas keksittiin vaatimattomissa oloissa. Perustana ovat kuivuneet leivänpalaset, jotka kostutetaan vedellä ja kuumennetaan oliiviöljyssä valkosipulin kanssa. Perinteisesti mukaan lisätään chorizoa, kuten poikaystävä teki, sekä vihreää paprikaa – jota emme taaskaan löytäneet suomalaisesta ruokakaupasta. Vaikka tällä kertaa kävimme oikein Ruoholahden Citymarketissa asti iltakävelyllä...

Annoksen kruunaavat appelsiininlohkot – itsestäni aika outo yhdistelmä, mutta kuulemma makea hedelmä raikastaa ja virkistää kivasti muuten tuhtia kokonaisuutta.

Jos joku haluaa kokeilla ja kaapissa makaa kuivunutta leipää niin muun muassa Spanishfood-sivustolta löytyy resepti englanniksi. 

Bon appetit!

Kurvi kukoistaa – "uusi" tapasbaari Kombo

Kurviin nousee kovaa tahtia uusia kivoja baareja ja kahviloita. Ilmiö ilostuttaa, vaikken enää Kurvissa asukaan, kun otin ja muutin pari vuotta sitten poikaystävän luo tänne porvarilliseen Kamppiin. Onneksi pääsen nauttimaan Kalliosta päivittäin, koska työpaikka sijaitsee siellä.

Kuva: stadissa.fi.

Treffasin tänään töiden kaveria Kurvin ainoassa viinibaarissa nimeltä Kombo Winebar & Kitchen, joka on vallan mainio! Arvosteluja voi lukea vaikka Eat.fi:stä ja Nyt-liitteestä. Tietty paikalla on myös Facebook-sivunsa.

Outoa on, että kuulin paikasta vasta nyt, vaikka Kombo on avattu jo neljä kuukautta sitten! Taidan vanhentua, ei tällainen olisi ennen mennyt sivu suun...

Yhtään kuvaa en ehtinyt tällä kertaa Kombossa napata, kun keskityimme kaverin kanssa vaihtamaan kuulumisia ja ideoimaan viestintäjulkaisua, jonka haluamme yhdessä toteuttaa. Olen innoissani, mutta siitä myöhemmin.

Kodikkaan ja sympaattisen pikkubaarin pisteenä iin päällä toimii Kiko-koira. Pötkö on kuulemma saapunut Madridista, kuten paikan omistajapariskunnan toinen puolisko.

Viinilistat olivat hyvät & harkitut ja hintakin siedettävä – Suomen mittapuulla. Nautin kaksi lasia proseccoa, joiden hinnaksi tuli reilut 8 euroa.

Tapakset olivat ainakin osin perinteistä tavaraa, ja niitä sai joko pienenä, keskikokoisena tai isona annoksena. Tai jopa yksitellen, sillä kaverini halusi vain palasen perunatortillaa, tortilla de patatas.

Espanjassa asuneena minua tosin hämäsi, että tapakset tarjoiltiin kaikki samalta lautaselta. Espanjassa en koskaan moista nähnyt, vaan joka tapas tuotiin omalla pikku lautasellaan. Fuusiota suomalaiseen makuun? Tiedä häntä.

Toinen pikku miinus siitä, että ainakin tänään kasvisvaihtoehdot olivat vähissä: perunamunakas (joka ei sovi vegaaneille) ja filosysteemi, jossa oli jotain mantelijuttua sisällä.

Plussaa tulee saman tien siitä, että jokainen annos on yllätys! Annokset kootaan auliisti asiakkaan nälän koon ja mieltymysten mukaan.

Toivon että Kombo selviää hyvin kylmästä talvestakin! Uskon, että Kalliosta löytyy paikkaa arvostavaa porukkaa. Ainakin tänään (tiistai-iltana!) Kombo oli täynnä ja pöytiä näytti olevan jopa varattuna. Muy bien!

Herkkuja Espanjasta: manchegolainen gazpacho

Gazpacho alkaa olla monelle suomalaiselle tuttu juttu, mutta sain kunnian tutustua täysin toisenlaiseen gazpachoon kuin se kylmä andalusialainen vihanneskeitto, jota yleensä nautitaan kesähelteitä helpottamaan.

Gazpachoja kun on moneen lähtöön, eikä tähän poikaystävän kokkaamaan versioon sisälly juuri mitään samoja aineksia kuin andalusialaiseen serkkuunsa.

Gazpachon tarina alkoi tällaisesta Espanjasta tuodusta pussista, joka sisälsi kuivia littania leivänpaloja. Kuvassa alla.

Pussi ehti lojua kaapin pohjilla noin vuoden, kunnes eräänä iltana poikaystävä sai päähänsä ruveta kokkaamaan (välillä pelkään näitä hetkiä, koska seurauksena on aika usein räjähtänyt keittiö ja melkein sydänkohtauksen aiheuttava palohälytin, joka herää henkiin kärystä.) Toisaalta hienoa tietty, että innostusta ja energiaa riittää.

Gazpacho manchegoon laitetaan yleensä puolikas jänis, mutta tällä kertaa poikaystävä päätyi helpompaan vaihtoehtoon, kanaan.

Ruoka valmistui nopsaan, ja se oli hyvää. Vaikka totesin, että ulkonäkö muistuttaa vauvalle tarjottavaa mössöä... ja kieltämättä makukin aluksi, sillä poikaystävä oli unohtanut suolan. No, ripaus suolaa mukaan, niin johan alkoi maistua!

Muuten timjami on tässä ruoassa erityisen tärkeä ja tyypillinen mauste, eli sitä ei ainakaan kannata unohtaa!

Spanishfood.org-sivustolta ainakin löytyy herkun resepti, jos joku haluaa sitä kokeilla kotona. (Kertokaa sitten, miten onnistui!)

Suosittelen tätä erilaista gazpachoa kyllä, etenkin nyt syksyn koittaessa. Lisäksi ainekset ovat helposti saatavilla ja edullisia: kanaa, paprikaa, sipulia, valkosipulia, sieniä jne. Ja nuo perinteiset leipäpalaset voi varmasti korvata esim. Polarbrödin näkkärillä... suht samalta maistuivat ainakin minun suuhuni, ja varmasti sulavat keittoon kivasti.

Ja eikun hyvää sunnuntaita kaikille, kyllä tämä tästä vaikka huomenna on maanantai (taas!)

Tapaksia kolmesta maasta, sulassa sovussa

Meillä oli eilen todella pitkästä aikaa illallisvieras, vieläpä kreikkalainen.

Tämä poikaystäväni työkaveri oli nimittäin nähnyt (ihan liian) suuren vaivan ja auttanut meitä upean Kreikan saarihyppely-matkamme järjestelyissä.

Hyppely meni putkeen, ja suuri kiitos siitä kuuluu tälle ystävälle. Hän valitsi meille "parhaat" saaret, suunnitteli fiksuimmat laivareitit ja olisi varmaan vielä varannut majoituksetkin ja luonnostellut päiväohjelman, jos olisimme antaneet!

Pisteeksi iin päälle saimme matkalle mukaan henkilökohtaisen kuvitetun matkaoppaan, jonka kaveri oli antaumuksella kyhännyt: pdf sisälsi joka saaren "pakko nähdä" -paikat, gastronomiset erikoisuudet sekä kiinnostavat faktat – kuvien kera tietenkin!

Suuren kiitollisuutemme osoitukseksi kutsuimme eilen kaverin illalliselle. Alun perin ideanamme oli kokata jotakin kreikkalaista, koska kuvittelimme hänen taatusti kaipaavan kotimaansa herkkuja täällä kaukana pohjolassa.

Hyvä ajatus, mutta käytännössä homma osoittautui hankalaksi kolmesta syystä: 1) täältä ei saa kaikkia tarvittavia raaka-aineita, kuten auringossa kuivatettua Välimeren mustekalaa, 2) minun moussakani ei taatusti olisi ollut yhtä maukasta kuin hänen mammansa ja 3) missä ihme välissä ylipäänsä kokkaamme, kun päivät ovat täynnä ohjelmaa?!

Kompromissiratkaisuna teimme / ostimme tapaksia kolmesta maasta: Kreikasta. Suomesta ja Espanjasta. Tapaslajitelma toimii aina, valmistuu helposti ja maistuu kylmänäkin (seuraavana päivänä). Mikä tärkeintä, tapaksilla saa pöydän helposti notkumaan. Antaa vaikutelman, että tarjolla on montaa sorttia ja että vaivaa on nähty.

Määrällisesti löimme tarjoilut hieman överiksi, kuten tapana on, joten näitä tapaksia nautitaan useampi päivä.

Pöydästämme löytyi ilmakuivattua kinkkua, manchegojuustoa,  pullo hyvää punaviiniä sekä perunamunakas (=espanjalainen osuus), oliiveja, Kampin K-marketista ostettuja viininlehtikääryleitä sekä tietenkin ouzo-anisviinaa (=kreikkalainen osuus).

Huh, ouzo taisi muistutella itsestään vielä tänään (tai sitten se hyvä punaviini, jota "jouduin" seuraksi nauttimaan"), siihen malliin kivisteli päätä töissä...

Suomalainen tapaksemme oli kylmäsavulohirullat. Näistä yleensä tykätään maamme rajojenkin ulkopuolella, suht "normaali" ruoka kun on. 

Tein rullaset suurin piirtein Vastaleivottua-blogista löytämälläni reseptillä. 

Mielenkiintoista muuten – tämän ja lähes kaikkien muiden reseptien kohdalla – kuinka älyttömän paljon variaatioita jokaisesta simppelistäkin reseptistä löytyy netin avarasta maailmasta! 

Mistä sitä ikinä voi tietää, mikä on paras tai edes hyvä... tässäpä syy, miksi leivontaintoni yleensä lopahtaa surffailtuani tunnin pari tietyn reseptin perässä. Tai sitten päätän tehdä jotain ihan muuta kuin mitä piti... Leivonnan luovuutta kai.

Joka tapauksessa, tämä resepti toimi. Ainoa "ongelma" oli, että täytteet tursuilivat Fazerin rullarieskalevyn reiästä ulos ja rieska myös repeili huolestuttavasti. Mutta pysyi kuitenkin suurin piirtein koossa, ja maukasta oli. Ja on vielä tänäänkin, näitähän riittää...

Tarinan opetus? Illallisvieraat ovat kivoja, piristävät arkea, ja voivat hoitua myös vähällä vaivalla. 

Toinen opetus: olkaa varovaisia ouzon kanssa!

Netistä voi tilata ruokaa - Espanjasta asti

Tilattiin "vähän" espanjalaista ruokaa - netistä! Kaikkea sitä nykyaikana. Täytyy kyllä sanoa, että kun paketti vihdoin saapui (kolhuisena kahden viikon odotuksen jälkeen) pari päivää sitten, niin tunnelma oli kuin jouluna. Ainakin kotitalouden espanjalaisella osapuolella. 

Omia ruokia ihminen kaipaa aina, kun on muualla. Varsinkin jos asuu muilla mailla vuosikausia... Ja itsekin pari vuotta Espanjassa asuneena on mielenkiintoista seurata, mitkä tuotteet ovat toiselle juuri ne. Itselleni varmaan perinteiset ruisleipä ja salmiakki. Puuroakin kaipaa joskus.

Aika arvattavilla linjoillahan tässä mennään, eli tässäpä espanjalaisen gastronomian kirkkaimpia helmiä - joita voi tilata kotiin vaikkapa Comida Ibérica -verkkokaupan kautta. 

Colacao - espanjalainen kaakaoklassikko, joka kuuluu juoda pienestä lasisesta juomalasista. Tietenkin täysmaidon JA sokerin kanssa. Namiahan juoma on kuin mikä, terveellisyydestä ei nyt puhuta.

Príncipe - suklaatäytekeksi, josta on olemassa tuhansia variaatioita maailmalla. Lähi-Alepastakin saa muutamia (mielestäni samanlaisia) keksejä, jotka eivät tietenkään ole läheskään yhtä hyviä. 

Carbonell - perinteistä espanjalaista oliiviöljyä, jota on tehty vuodesta 1866 ja joka on yksi maailman suosituimmista. Pullo maksoi netistä tilattaessa 4,50 euroa (+postituskulut tietty). Vertailun vuoksi: Suomessa samantyyppinen, ei-niin-hyvä neitsytoliiviöljy maksaa kaupassa 12 euroa. 

Chufa horchata - horchata, tuo jännänmakuinen janonsammuttaja ja kesäherkku. Jotkut rakastaa ja toiset sitten ei, kuvittelisin. Juoma valmistetaan yleensä chufa-nimisestä marjasta. Mikähän mahtaa olla suomeksi...?

Churros - ei ehkä enää esittelyjä kaipaa edes Suomessakaan. Munkkeja muistuttavat rasvassa lilluvat herkkurinkulat maistuvat Espanjassa etenkin aamuyöstä juhlinnan päätteeksi, suklaakastiketta muistuttavaan kaakaoon dipattuina. Energiataso nousee sekunnissa takaisin pilviin. 

Queso manchego - tämäkään tuote ei taida esittelyjä kaivata, ainakaan juustojen ystävälle. Itse en sellainen ole, mutta uskon kun sanotaan että tämä jos mikä kuuluu maailman parhaisiin juustoihin. 

Campurrianas - "maalaiskeksi" on toinen perusespanjalainen tuotemerkki, joka aiheutti leveän hymyn ja lapsuudenmuistojen vyöryn maistelijassa.

Galletas María - siis nämä ovat "ihan tavallisia" Marie-keksejä! Minun mielestäni. Eivät kuitenkaan, sillä oikeasti nämä keksit ovat paljon parempia (koska paketti on tuttu?).

Muutamia muitakin tuotteita pinosta löytyy, kuten kinkkua ja purkitettua mustekalaa liemessään sekä tietenkin anjovistäytteisiä oliiveita. 

Ihmeen kaupalla kaikki mahtui keittiön kaappeihimme ja puolet taitaa olla nyt, pari päivää myöhemmin, jo hävinnyt parempiin suihin. Eikun uusintatilausta vetämään...