Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokakulttuuri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokakulttuuri. Näytä kaikki tekstit

maanantai 2. syyskuuta 2013

Unicafe & opiskelijaruoan ankeus

Käytiin tänään töistä syömässä opiskelijaruokalassa, joka sijaitsee kätevästi toimistoa vastapäätä. Ennen kesälomia kävimme paikassa usein, ja mielestäni – vaikken opiskelija-alennusta enää saa – ruoka oli "ihan ok" ja suht hintansa väärti. Varsinkin, koska salaattipöytä oli runsas, leipää monta sorttia ja ateriaan kuului jälkiruoka.

No, tänään ei tarvinnut kuin astua sisään ja tajuta että jokin oli muuttunut. Paikka vaikutti sairaalamaisen kliiniseltä, ankealta, keitto-vaihtoehtoa ei enää ollut ja leipäpöydässä oli vain muutama vaihtoehto, eikä tietenkään mitään vastaleivottua (tai no lämmitettyä).

Selitys saatiin nopeasti, sillä työkaveri tiesi että ravintoloitsija oli vaihtunut: Unicafe oli voittanut Metropolian tarjouskilpailun ja korvannut Palmian, joka ennen vastasi kaikista Metropolian ruokaloista.

Ankeahkon ruokailun aikana juttelimme lisää asiasta. Opiskelijat ovat kuulemma nousseet kapinaan, sillä ruokaa saa liian vähän. Äsken huomasin, että aiheesta on ollut juttua esim. Metrossa otsikolla Metropolian opiskelijat saavat liian vähän ruokaa, nyt elokuun lopulla. Hyvä, ettei asiaa purematta niellä! Kirjaimellisesti...


Unicafesta kommentoidaan tiukkoja "vain yksi XX / henkilö" -rajoituksia sillä, että lounaan tulee koostua useista osista, ei pelkästä lämpimästä ruoasta. Toki, mutta mitä jos salaatit ja leivät eivät esim. sisällä mitään kunnon proteiineja, kuten tänään (lehtisalaattia, kaalia ja porkkanaraastetta ja no juu: herneitä).

Ruokalassa vastaan iskevät isot julisteet, jotka vievät lopunkin ilon ruokailuhetkestä: niissä komeilee se peruslautasmalli, jossa on puolet vihanneksia, 1/3 lihaa/kalaa/kasviksia ja 1/3 energialisää.

Energialisäke, hyi hitto! Kuka viitsii kutsua ruokaa tuollaisella nimellä, varsinkin kun yleensä kyse on "tyhjästä energiasta" eli valkoisesta riisistä tai pastasta, jota en lautaselleni halua.



Summa summarum: ruoan taso on kaikkiaan laskenut, ja jopa kahvikupit pienentyneet! (Eikä niihin saa enää kansia, minkä vuoksi työkaveri läikytti omansa liukkaissa portaissa...)

Harmillinen juttu myös Palmialle, jonka kaikki entiset työntekijät ovat ilmeisesti lentäneet pihalle. Ainakin sen verran amatöörimäiseltä palvelu vaikutti tänään. Alkukankeutta, ehkä.

Opiskelijat: jatkakaa kapinaa: hyvä, ravitseva ja kauniisti tarjottu ruoka on tärkeää köyhälle opiskelijalle – sekä henkisesti että fyysisesti. Olen puolellanne, vaikken enää opiskelija olekaan!











sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Herkkuja Espanjasta: manchegolainen gazpacho

Gazpacho alkaa olla monelle suomalaiselle tuttu juttu, mutta sain kunnian tutustua täysin toisenlaiseen gazpachoon kuin se kylmä andalusialainen vihanneskeitto, jota yleensä nautitaan kesähelteitä helpottamaan.

Gazpachoja kun on moneen lähtöön, eikä tähän poikaystävän kokkaamaan versioon sisälly juuri mitään samoja aineksia kuin andalusialaiseen serkkuunsa.

Gazpachon tarina alkoi tällaisesta Espanjasta tuodusta pussista, joka sisälsi kuivia littania leivänpaloja. Kuvassa alla.



Pussi ehti lojua kaapin pohjilla noin vuoden, kunnes eräänä iltana poikaystävä sai päähänsä ruveta kokkaamaan (välillä pelkään näitä hetkiä, koska seurauksena on aika usein räjähtänyt keittiö ja melkein sydänkohtauksen aiheuttava palohälytin, joka herää henkiin kärystä.) Toisaalta hienoa tietty, että innostusta ja energiaa riittää.

Gazpacho manchegoon laitetaan yleensä puolikas jänis, mutta tällä kertaa poikaystävä päätyi helpompaan vaihtoehtoon, kanaan.

Ruoka valmistui nopsaan, ja se oli hyvää. Vaikka totesin, että ulkonäkö muistuttaa vauvalle tarjottavaa mössöä... ja kieltämättä makukin aluksi, sillä poikaystävä oli unohtanut suolan. No, ripaus suolaa mukaan, niin johan alkoi maistua!

Muuten timjami on tässä ruoassa erityisen tärkeä ja tyypillinen mauste, eli sitä ei ainakaan kannata unohtaa!

Spanishfood.org-sivustolta ainakin löytyy herkun resepti, jos joku haluaa sitä kokeilla kotona. (Kertokaa sitten, miten onnistui!)

Suosittelen tätä erilaista gazpachoa kyllä, etenkin nyt syksyn koittaessa. Lisäksi ainekset ovat helposti saatavilla ja edullisia: kanaa, paprikaa, sipulia, valkosipulia, sieniä jne. Ja nuo perinteiset leipäpalaset voi varmasti korvata esim. Polarbrödin näkkärillä... suht samalta maistuivat ainakin minun suuhuni, ja varmasti sulavat keittoon kivasti.

Ja eikun hyvää sunnuntaita kaikille, kyllä tämä tästä vaikka huomenna on maanantai (taas!)