Herkkuja Espanjasta: manchegolainen gazpacho

Gazpacho alkaa olla monelle suomalaiselle tuttu juttu, mutta sain kunnian tutustua täysin toisenlaiseen gazpachoon kuin se kylmä andalusialainen vihanneskeitto, jota yleensä nautitaan kesähelteitä helpottamaan.

Gazpachoja kun on moneen lähtöön, eikä tähän poikaystävän kokkaamaan versioon sisälly juuri mitään samoja aineksia kuin andalusialaiseen serkkuunsa.

Gazpachon tarina alkoi tällaisesta Espanjasta tuodusta pussista, joka sisälsi kuivia littania leivänpaloja. Kuvassa alla.

Pussi ehti lojua kaapin pohjilla noin vuoden, kunnes eräänä iltana poikaystävä sai päähänsä ruveta kokkaamaan (välillä pelkään näitä hetkiä, koska seurauksena on aika usein räjähtänyt keittiö ja melkein sydänkohtauksen aiheuttava palohälytin, joka herää henkiin kärystä.) Toisaalta hienoa tietty, että innostusta ja energiaa riittää.

Gazpacho manchegoon laitetaan yleensä puolikas jänis, mutta tällä kertaa poikaystävä päätyi helpompaan vaihtoehtoon, kanaan.

Ruoka valmistui nopsaan, ja se oli hyvää. Vaikka totesin, että ulkonäkö muistuttaa vauvalle tarjottavaa mössöä... ja kieltämättä makukin aluksi, sillä poikaystävä oli unohtanut suolan. No, ripaus suolaa mukaan, niin johan alkoi maistua!

Muuten timjami on tässä ruoassa erityisen tärkeä ja tyypillinen mauste, eli sitä ei ainakaan kannata unohtaa!

Spanishfood.org-sivustolta ainakin löytyy herkun resepti, jos joku haluaa sitä kokeilla kotona. (Kertokaa sitten, miten onnistui!)

Suosittelen tätä erilaista gazpachoa kyllä, etenkin nyt syksyn koittaessa. Lisäksi ainekset ovat helposti saatavilla ja edullisia: kanaa, paprikaa, sipulia, valkosipulia, sieniä jne. Ja nuo perinteiset leipäpalaset voi varmasti korvata esim. Polarbrödin näkkärillä... suht samalta maistuivat ainakin minun suuhuni, ja varmasti sulavat keittoon kivasti.

Ja eikun hyvää sunnuntaita kaikille, kyllä tämä tästä vaikka huomenna on maanantai (taas!)

Gazpacho vie kesäfiilikseen ilman hellettäkin

Tein äsken tosi pitkästä aikaa perinteistä andalusialaista gazpachoa! Olen asunut pari vuotta Espanjassa, jossa totuin yhdistämään gazpachon hellepäivien herkuksi. Niinpä sen tekeminen Suomen koleassa heinäkuussa tuntui vähän pöljältä.

Mutta hei, voihan gazpachoa nauttia myös villasukat jalassa sohvalla kuunnellen bossanovaa (kuten nyt teen). Ja odottelen, että kesäfiilis putkahtaisi esiin... Ja jollei, niin ainakin gazpacho onnistui erinomaisesti! Tuntuu, että tässä on käsillä aika idioottivarma keitto. Mokaaminen on hankalaa, jos suurin piirtein seuraa reseptiä. Ainoa kompastuskivi ovat tomaatinsiemenet - jos gazpachoa ajaa liian kauan tehosekoittimessa, siemenet hajoavat ja antavat keitolle kitkerän maun. Mutta sekin menee ok, kun on tarkkana...

Googletellessani aiemmin tänään gazpacho-reseptejä muistin jälleen kerran, miksi kokkaan niin harvoin. Alkuinnostus on aina suuri, mutta sitten alan googlettaa ja etsiä parasta mahdollista reseptiä - ja niitähän verkko on pullollaan! Pikku hiljaa sukellan niin syvälle reseptien ihmemaailmaan, että vertailutyön jälkeen joko väsähdän tai päätän kokata jotain ihan muuta kuin mitä alun perin aioin. 

Lisäksi sisäinen taiteilijani haluaa improvisoida! En ole varmaan ikinä seurannut mitään reseptiä kirjaimelleen: joko joku ainesosa puuttuu ja korvaan sen ties millä tai sitten saan idean lisätä reseptiin sitä tai tätä extraa.

Tällä kertaa hillitsin itseni, mutta yhdistelin kuitenkin kahta reseptiä. Pohjana käytin tätä Hesarin ohjetta, joka on ihanan simppeli - kuten parhaat asiat aina. Kannattaa myös muistaa, että gazpachosta tulee joka kerta vähän erilaista sekä maultaan että väriltään: vihannesten kypsyysaste ja maku vaihtelee jne. 

Gazpacho

1 punainen paprika
1/2 kurkku
1/2 valkosipulinkynsi
pieni pala chiliä
2 rkl punaviinietikka
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 kg kypsiä tomaatteja
suolaa
mustapippuria
sokeria

gazpacho in process

Espanjassa asuneeni tajusin, että pakkohan tässä on tsekata myös pari paikallista reseptiä! Löysin Javirecetas.com-ruokablogista perinteisen andalusialaisen gazpachon reseptin, josta poimin seuraavat vinkit omaan versiooni:

• Korvasin punaviinietikan valkoviinietikalla (en tiedä, onko suurta eroa...?)
• Lisäsin ohjeeseen puolikkaan sipulin ja Golden-omenan puolikkaan - antaa kuulemma hyvän säväyksen! Epäilemättä, vaikken sitä juuri valmiissa tuotteessa maistanut.
• Heitin mukaan pari lehteä tuoretta basilikaa - sitä meillä piisaa nyt yllin kyllin ikkunalaudan minikasvitarhasta. :)

Tältä se tänään näytti. Sävy on joka kerta vähän erilainen.

Keitto kannattaa tosiaan valmistaa jo edellisenä päivänä, jotta se saa tekeytyä ja jäähtyä kunnolla. Tarjoillessa gazpachoon voi lisätä muutaman jääkuution. No, itse vedin tätä aluksi suoraan tehosekoittimesta... Hyvää on! Ja takuulla terveellistä, kevyttä ja karppaajillekin sopivaa ravintoa (jollei mukaan lisää valkoista leipää, mitä myös meidän muiden kannattaa kokeilla.)

Tykkään syödä gazpachoa lasista. Taustalla meidän "valtava" basilikaviljelmä. 

Nyt voi jatkaa sohvalla löhöilyä ja odottaa, että iltapäiväaurinko alkaa paistaa sisään. Taustalla soi edelleen brasilialainen bossanova. Ja jalassa lämmittää villasukat... voihan heinäkuu!

PS: Asiasta innostuneena päätin seuraavaksi kokeilla muita kylmiä keittoja, salmorejoa ja ajo blancoa! :)