Kurvi kukoistaa – "uusi" tapasbaari Kombo

Kurviin nousee kovaa tahtia uusia kivoja baareja ja kahviloita. Ilmiö ilostuttaa, vaikken enää Kurvissa asukaan, kun otin ja muutin pari vuotta sitten poikaystävän luo tänne porvarilliseen Kamppiin. Onneksi pääsen nauttimaan Kalliosta päivittäin, koska työpaikka sijaitsee siellä.

Kuva: stadissa.fi.

Treffasin tänään töiden kaveria Kurvin ainoassa viinibaarissa nimeltä Kombo Winebar & Kitchen, joka on vallan mainio! Arvosteluja voi lukea vaikka Eat.fi:stä ja Nyt-liitteestä. Tietty paikalla on myös Facebook-sivunsa.

Outoa on, että kuulin paikasta vasta nyt, vaikka Kombo on avattu jo neljä kuukautta sitten! Taidan vanhentua, ei tällainen olisi ennen mennyt sivu suun...

Yhtään kuvaa en ehtinyt tällä kertaa Kombossa napata, kun keskityimme kaverin kanssa vaihtamaan kuulumisia ja ideoimaan viestintäjulkaisua, jonka haluamme yhdessä toteuttaa. Olen innoissani, mutta siitä myöhemmin.

Kodikkaan ja sympaattisen pikkubaarin pisteenä iin päällä toimii Kiko-koira. Pötkö on kuulemma saapunut Madridista, kuten paikan omistajapariskunnan toinen puolisko.

Viinilistat olivat hyvät & harkitut ja hintakin siedettävä – Suomen mittapuulla. Nautin kaksi lasia proseccoa, joiden hinnaksi tuli reilut 8 euroa.

Tapakset olivat ainakin osin perinteistä tavaraa, ja niitä sai joko pienenä, keskikokoisena tai isona annoksena. Tai jopa yksitellen, sillä kaverini halusi vain palasen perunatortillaa, tortilla de patatas.

Espanjassa asuneena minua tosin hämäsi, että tapakset tarjoiltiin kaikki samalta lautaselta. Espanjassa en koskaan moista nähnyt, vaan joka tapas tuotiin omalla pikku lautasellaan. Fuusiota suomalaiseen makuun? Tiedä häntä.

Toinen pikku miinus siitä, että ainakin tänään kasvisvaihtoehdot olivat vähissä: perunamunakas (joka ei sovi vegaaneille) ja filosysteemi, jossa oli jotain mantelijuttua sisällä.

Plussaa tulee saman tien siitä, että jokainen annos on yllätys! Annokset kootaan auliisti asiakkaan nälän koon ja mieltymysten mukaan.

Toivon että Kombo selviää hyvin kylmästä talvestakin! Uskon, että Kalliosta löytyy paikkaa arvostavaa porukkaa. Ainakin tänään (tiistai-iltana!) Kombo oli täynnä ja pöytiä näytti olevan jopa varattuna. Muy bien!

Vaasankadun katukirppis ja Ravintolapäivä - lisää tätä!

Tänään Helsinki oli juuri sellainen, jollaisena kaupungista tykkään: paljon hyväntuulisia ihmisiä kaduilla, rentoa tunnelmaa ja lämpötilakin siedettävä.

Olimme päättäneet (sään salliessa tietenkin) mennä myymään lähinnä vanhoja vaatteitamme Vaasankadun katukirppikselle, jota Kallio-liike hienosti meille kaikille kaupunkilaisille järjestää.

Kuinka helppoa spontaani kirppismyynti voikaan olla, kun sen oikein oivaltaa. Eikun kamojen kanssa kadunvarteen, viltti maahan ja myynti käyntiin.

Myyntitiimimme oli mitä parhain: kyläilevä äiti ja vaatteitaan puoli-ilmaiseksi (suurella suosiolla!) myynyt poikaystävä. Seuraamme liittyi myös brunssilta kotiutunut rakas ystäväni. Hauskaa oli, vaikka jatkuvasti tiimistä oli joku jäsen "tauolla" eli kiertelemässä ja tutustumassa sekä kirppiksen että Ravintolapäivän tarjontaan. Molempia riitti.

Ainoa takaisku oli, kun poikaystävä "joutui" ostamaan pizzan saadakseen vaihtorahaa. Uhrauksensa kullakin...

Mikä yllätti meidät oli myynnin määrä! Tämä oli ensimmäinen katukirppiksemme ja ajattelin, että luvassa on lähinnä rentoa hengailua. Mitä vielä, kauppa kävi kuin siimaa ja ainakin 2/3 vaatteista häipyi uusille omistajille. Oli upea tunne huomata, että kotimatkalla Ikean laukkuja oli pari vähemmän kuin aamulla.

Kaiken kukkuraksi hillitsin – ja yllätin – itseni, sillä ostin vain yhden, simppelin mustavalkoraitaisen Mangon topin 50 sentillä. Vielä on kesää jäljellä jne.

Aamulla Vaasankadulla oli vielä rauhallista. Mutta paikalle kannatti todella saapua jo klo 11 (tapahtuma alkoi klo 12), sillä tuntia ennenkin paikkoja oli enää jäljellä pari – ja asiakkaita pyöri jo ympäriinsä.

Ei hiljaista enää. Tavara vaihtaa omistajaa...

Meidän kamat. Onneksi pino hupeni päivän mittaan.

Iltapäivällä kirppiksen jälkeen olimme ihan poikki. Myyntityö vie voimat.

Kävelimme vielä Espan päästä päähän ja ihastelimme Ravintolapäivän tunnelmaa. Tosin moni paikka oli jo kuuden maissa loppuunmyynyt ruokansa. Maistelin tänään kuitenkin malesialaista soijapapurullaa katkaravuilla sekä vietnamilaista frittatan tyyppistä munakasta – kaalilla! Toimi. Kuvia näistä herkuista en ehtinyt kännykällä napsaista, katosivat sellaista vauhtia nälkäisen suuhun.

Nyt nukkumaan, mutta olipa mukava päivä. Lisää tällaista, Helsinki kiitos!

Tuunaa aamupuurosi - vain mielikuvitus on rajana!

Miltä kuulostaisi kaurapuuro, jonka lisukkeina tarjoillaan pekonia, kurpitsaa, Parmigiano-reggianoa, neitsytoliiviöljyä... Oudolta? New Yorkissa pääsee jo maistelemaan tällaisia persoonallisia puuroja.

Itse sain lapsena yliannostuksen kaurapuurosta, kun äiti työnsi joka aamu eteeni lautsellisen mössöä, jonka hajukin sai unenpöpperöisen lapsen voimaan pahoin. Kaurapuuroa syötiin sokerin, voisilmän, maidon, marjojen tai hillon kanssa. That's it.

Traumoistani huolimatta jaksan puolustaa kaurapuuroa ilkeitä ulkomaalaisia vastaan, jotka väittävät sen olevan pahaa. Puuro on tosi terveellistä!, intän. Nykyään saatan jo syödä pikalounaaksi pussipuuron, johon on ängetty sen verran marjoja ja sokeria ja ties mitä, että se maistuu ihan nannalta.

Puuro on kuitenkin perinteinen ja turvallinen juttu. Puuro on jopa niin pyhä, että kun luin New York Magazinesta jutun uudesta nykiläisestä puurobaarista The Stoats Porridge Bar sekä monista muista paikoista, jossa tarjoillaan puuroja ties minkälaisin lisukkein, järkytyin ja riemastuin yhtaikaa! Alla makupaloja New Yorkin parhaista puuroista, ja lehden sivuilta löytyy lisää mielikuvituksellisia luomuksia - joka makuun, epäilemättä...

The Canadian at OatMeals

Bacon, sharp Cheddar, roasted apples, maple syrup, and sea salt. This is the marijuana of savory oatmeals, a gateway gruel that leads to wild experimentation with the shop’s other untraditional combos—“croque monsieur” and fig-and-Gorgonzola among them.

Stone-Cut Oats With Stewed Prunes and Orgeat at Minetta Tavern

A sleeper on the brunch menu, this is the most elegant porridge in town: oats from South Carolina heirloom-grain grower Anson Mills topped with the same Cognac-steeped Agen prunes the kitchen uses to garnish the pâté, and a cloud of steamed-milk foam spiked with orgeat syrup.

Savory Oatmeal Skillet at Sweet Revenge

Cheesy grits have nothing on this rib-sticking mélange of quick oats, corn, black beans, roasted potatoes, tomato, and Cheddar. Top the thing off with an optional crumble of bacon and you have a dish that may simultaneously reduce and increase the risk of a heart attack.

Steel-Cut Oats With Spiced Mascarpone, Raisins, and Brown Sugar at Northern Spy Food Co. You might not think to top your morning bowl with a melting dollop of cinnamon-dusted mascarpone and cream, but once you try it, you’ll find it extremely difficult to go without.

Epäilijä minussa paheksuu tällaista puuron tuunaamista. Onko tämä laitonta? Voiko annoksia enää edes kutsua puuroksi? Eikö puuron pitäisi olla jotain vaatimatonta ja simppeliä, kuten suomalaisuus konsanaan?

Ennakkoluuloton minä hykertelee, tämähän on mahtava idea! Ottakaapa mallia, helsinkiläiset kahvilanpitäjät! Montako puurobaaria Helsingistä löytyy, täh?? Tässä loistava bisnesidea - jos vaan uskaltaa pistää tarjolle pekonipuuroa yms. ja sietää puuro-konservatiivien mahdolliset raivonpurkaukset.