Chia-puuroa naamaan – mistä löytyy herkullisia reseptejä?

Kauaksi on tultu siitä, kun lapsena joutui syömään aamupalaksi kaurapuuroa "jotta jaksaisi". En ole näemmä koskaan ollut hyvä aamusyöjä, koska lautasellinen kuumaa viljaa kello seitsemän aamulla ei houkutellut silloin eikä houkuttele nyt.

Viime vuodet olen yleensä nauttinut aamupalaksi jogurttia tai rahkaa ja hedelmiä ja marjoja. Sekaan olen heittänyt milloin mitäkin: pellavarouhetta, kauraleseitä, hamppuproteiinia, tyrni- tai karpalojauhetta...

Kesällä teki mieli kokeilla jotain uutta myös superruokarintamalla, joten ostin muodikkaasti chiasiemeniä. Ne tuntuvat tulevan vastaan ihan joka puolelta.

Ensikosketukseni chiaan ei ollut hääppöinen. Innostuin heti ekana iltana heittämään aimo annoksen chiasiemeniä jogurttini päälle ja nauttimaan satsin saman tien. Viisi minuuttia, ja piti juosta vessaan. Ja kohta toisen kerran. Huhhuh. Chiasiemenet tosiaan ovat täyttä tavaraa, joita ei kannata syödä liottamatta, jollei halua täystyhjennystä. Ainakaan oma herkkä vatsani ei niitä näytä kestävän.

Kuva: http://veja.abril.com.br

No juu, kannattaisi lukea käyttöohjeet. Se vaan ei koskaan ole ollut kärsimättömän luonteeni vahvimpia puolia. No, kantapään kautta oppii...

Nyt on liotukset selvillä ja valmistan noin kerran viikossa jääkaappiin ison pullollisen houkuttelevasti nimettyä tuotetta eli chialimaa, jota syön aamiaiseksi tai illalla tutun jogurtin tai manteli-, soija ja kauramaidon kanssa.

Ajattelin kuitenkin antaa myös aamupuurolle uuden mahdollisuuden – kaikkien näiden vuosien jälkeen! Muina vuorokaudenaikoina puurot kuitenkin maistuvat minulle, on jopa suurta herkkua.

Niinpä kokeilin yhtä netistä löytämääni chiaraakapuuroreseptiä mutta täytyy sanoa, ettei homma mennyt putkeen. En muista, mistä reseptin noukin mutta puuroon tuli chian lisäksi mm. kaurahiutaleita, hunajaa, raakakaakaojauhetta, banaania... kaikenlaista. Yksi ainesosa kuitenkin pilasi kokonaisuuden: kookosöljy.

Käytän kookosöljyä pääasiassa ihon rasvaukseen, joten jo se vieroitti öljyn nauttimisesta suun kautta. Tärkein asia kuitenkin oli, etten ilmeisesti lämmittänyt puuroa tarpeeksi. Kookosöljy nimittäin lillui seossa luotaantyöntävinä kökköinä. Harmi kyllä puuroa ei tehnyt mieli syödä aamulla, eikä kyllä muulloinkaan.

Herkullisen chiapuuron tekeminen ei siis ole yhtä simppeliä kuin minuuttipussipuuron lämmitys. Nyt kaipaisin uusia ideoita siitä, miten käyttää chiaa. Auttakaahan aloittelijaa ja linkittäkää reseptejä, oi te chiakonkarit!

Tuunaa aamupuurosi - vain mielikuvitus on rajana!

Miltä kuulostaisi kaurapuuro, jonka lisukkeina tarjoillaan pekonia, kurpitsaa, Parmigiano-reggianoa, neitsytoliiviöljyä... Oudolta? New Yorkissa pääsee jo maistelemaan tällaisia persoonallisia puuroja.

Itse sain lapsena yliannostuksen kaurapuurosta, kun äiti työnsi joka aamu eteeni lautsellisen mössöä, jonka hajukin sai unenpöpperöisen lapsen voimaan pahoin. Kaurapuuroa syötiin sokerin, voisilmän, maidon, marjojen tai hillon kanssa. That's it.

Traumoistani huolimatta jaksan puolustaa kaurapuuroa ilkeitä ulkomaalaisia vastaan, jotka väittävät sen olevan pahaa. Puuro on tosi terveellistä!, intän. Nykyään saatan jo syödä pikalounaaksi pussipuuron, johon on ängetty sen verran marjoja ja sokeria ja ties mitä, että se maistuu ihan nannalta.

Puuro on kuitenkin perinteinen ja turvallinen juttu. Puuro on jopa niin pyhä, että kun luin New York Magazinesta jutun uudesta nykiläisestä puurobaarista The Stoats Porridge Bar sekä monista muista paikoista, jossa tarjoillaan puuroja ties minkälaisin lisukkein, järkytyin ja riemastuin yhtaikaa! Alla makupaloja New Yorkin parhaista puuroista, ja lehden sivuilta löytyy lisää mielikuvituksellisia luomuksia - joka makuun, epäilemättä...

The Canadian at OatMeals

Bacon, sharp Cheddar, roasted apples, maple syrup, and sea salt. This is the marijuana of savory oatmeals, a gateway gruel that leads to wild experimentation with the shop’s other untraditional combos—“croque monsieur” and fig-and-Gorgonzola among them.

Stone-Cut Oats With Stewed Prunes and Orgeat at Minetta Tavern

A sleeper on the brunch menu, this is the most elegant porridge in town: oats from South Carolina heirloom-grain grower Anson Mills topped with the same Cognac-steeped Agen prunes the kitchen uses to garnish the pâté, and a cloud of steamed-milk foam spiked with orgeat syrup.

Savory Oatmeal Skillet at Sweet Revenge

Cheesy grits have nothing on this rib-sticking mélange of quick oats, corn, black beans, roasted potatoes, tomato, and Cheddar. Top the thing off with an optional crumble of bacon and you have a dish that may simultaneously reduce and increase the risk of a heart attack.

Steel-Cut Oats With Spiced Mascarpone, Raisins, and Brown Sugar at Northern Spy Food Co. You might not think to top your morning bowl with a melting dollop of cinnamon-dusted mascarpone and cream, but once you try it, you’ll find it extremely difficult to go without.

Epäilijä minussa paheksuu tällaista puuron tuunaamista. Onko tämä laitonta? Voiko annoksia enää edes kutsua puuroksi? Eikö puuron pitäisi olla jotain vaatimatonta ja simppeliä, kuten suomalaisuus konsanaan?

Ennakkoluuloton minä hykertelee, tämähän on mahtava idea! Ottakaapa mallia, helsinkiläiset kahvilanpitäjät! Montako puurobaaria Helsingistä löytyy, täh?? Tässä loistava bisnesidea - jos vaan uskaltaa pistää tarjolle pekonipuuroa yms. ja sietää puuro-konservatiivien mahdolliset raivonpurkaukset.