Siivouspäivä – toimii, sopivalla itsehillinnällä

Siivouspäivää olemme viettäneet tänään pitkän kaavan kautta, vaikka visiittimme keskittyikin Karhupuiston kulmille. Uskomaton määrä kirppismyyjiä jo heti aamusta, vau!

Aamupäiväksi pääsin jopa töihin Siivouspäivään, sillä työpaikka oli siellä edustettuna. Muutamme ensi kuussa uusiin tiloihin, joten suursiivous tuli toden totta tarpeeseen. Kauppa kävi, ja mitä erikoisin tavara löysi uuden kodin, samoin kuin työkavereiden lasten vaatteet.






Hauskaahan tuo oli ja tavarasta on aina yhtä vapauttavaa päästä eroon (jopa muiden tavarasta!), vaikka pikkuisen kirpaisi pyöräillä lauantaina(kin) aamukasilta töihin.

Työvuoron päätyttyä kierros halki Karhupuiston ja lähiympäristön tuotti hedelmää, vaikka olenkin ylpeä siitä, kuinka pienen kassin kanssa palasin kotiin. Itsehillintä taitaa kehittyä, tai sitten tarjolla ei vain ollut mitään mieletöntä oikeasti tarpeellista.

Poikaystävä sen sijaan innostui: 16 CD:tä, maissilehdistä tehty taulu Keski-Amerikasta, afrikkalainen muki ja pingismaila koteloineen. Mikäs siinä, kun tarpeeseen (ehkä) tulee. Voihan tarpeettomat sitten myydä kirppiksellä, jos vain raaskii...

Itse keskityn aina vaatteisiin, en oikein osaa edes katsella muuta kirppiksiltä, mikä on vähän harmi. Täytyy harjoitella katseen ohjaamista laajemmin.

Vaatteiden suhteen olen onneksi oppinut kriittisesti, ja yritän vältellä nukkaantunutta ja ryppyistä henkkamaukka- & ginatricot -massakamaa, vaikka joskus joukossa saattaa olla helmi.

Poikaystävä osti kotiin tällaisen taulun. "Pientä" keskustelua tullaan käymään siitä, mihin tämä esille laitetaan – siis jos laitetaan...

Itse ostin vain kaverilta eurolla Numphin t-paidan, mukavan simppeli ja yleensä tämän tanskalaismerkin vaatteista tykkään.

... sekä Cosin uudenveroisen villamekon talveksi, hinta kuusi euroa. Harmaita villamekkoja minulla riittää, mutta mihinkäs seepra pilkuistaan pääsisi. Siitä huolimatta, että olen pyhästi luvannut itselleni olla ostamatta lisää mustaa ja harmaata. Tänään ei yhtään mitään muuta sitten löytynytkään...

Vaasankadun katukirppis ja Ravintolapäivä - lisää tätä!

Tänään Helsinki oli juuri sellainen, jollaisena kaupungista tykkään: paljon hyväntuulisia ihmisiä kaduilla, rentoa tunnelmaa ja lämpötilakin siedettävä.

Olimme päättäneet (sään salliessa tietenkin) mennä myymään lähinnä vanhoja vaatteitamme Vaasankadun katukirppikselle, jota Kallio-liike hienosti meille kaikille kaupunkilaisille järjestää.

Kuinka helppoa spontaani kirppismyynti voikaan olla, kun sen oikein oivaltaa. Eikun kamojen kanssa kadunvarteen, viltti maahan ja myynti käyntiin.

Myyntitiimimme oli mitä parhain: kyläilevä äiti ja vaatteitaan puoli-ilmaiseksi (suurella suosiolla!) myynyt poikaystävä. Seuraamme liittyi myös brunssilta kotiutunut rakas ystäväni. Hauskaa oli, vaikka jatkuvasti tiimistä oli joku jäsen "tauolla" eli kiertelemässä ja tutustumassa sekä kirppiksen että Ravintolapäivän tarjontaan. Molempia riitti.

Ainoa takaisku oli, kun poikaystävä "joutui" ostamaan pizzan saadakseen vaihtorahaa. Uhrauksensa kullakin...

Mikä yllätti meidät oli myynnin määrä! Tämä oli ensimmäinen katukirppiksemme ja ajattelin, että luvassa on lähinnä rentoa hengailua. Mitä vielä, kauppa kävi kuin siimaa ja ainakin 2/3 vaatteista häipyi uusille omistajille. Oli upea tunne huomata, että kotimatkalla Ikean laukkuja oli pari vähemmän kuin aamulla.

Kaiken kukkuraksi hillitsin – ja yllätin – itseni, sillä ostin vain yhden, simppelin mustavalkoraitaisen Mangon topin 50 sentillä. Vielä on kesää jäljellä jne.

Aamulla Vaasankadulla oli vielä rauhallista. Mutta paikalle kannatti todella saapua jo klo 11 (tapahtuma alkoi klo 12), sillä tuntia ennenkin paikkoja oli enää jäljellä pari – ja asiakkaita pyöri jo ympäriinsä.

Ei hiljaista enää. Tavara vaihtaa omistajaa...

Meidän kamat. Onneksi pino hupeni päivän mittaan.

Iltapäivällä kirppiksen jälkeen olimme ihan poikki. Myyntityö vie voimat.

Kävelimme vielä Espan päästä päähän ja ihastelimme Ravintolapäivän tunnelmaa. Tosin moni paikka oli jo kuuden maissa loppuunmyynyt ruokansa. Maistelin tänään kuitenkin malesialaista soijapapurullaa katkaravuilla sekä vietnamilaista frittatan tyyppistä munakasta – kaalilla! Toimi. Kuvia näistä herkuista en ehtinyt kännykällä napsaista, katosivat sellaista vauhtia nälkäisen suuhun.

Nyt nukkumaan, mutta olipa mukava päivä. Lisää tällaista, Helsinki kiitos!