Pahan päivän pelastajat: yrttejä Ameriikasta, saunaa ja Coronaa

Huh. En mielestäni stressaannu helposti, mutta huomaan että minua turhauttavat ja vaivaavat pahasti sellaiset asiat ja projektit, joihin oma vaikutusvaltani on hyvin rajallinen. Haluan olla kontrollissa ja tilanteen tasalla. Ikävä kyllä viime päivinä on vaan pitänyt luottaa, että tietyt asiat hoidetaan. Ja kuten yleensä, ne eivät ole menneet "ihan putkeen".

Ainakin viime päivinä fiilikseni on ollut kuin suomalaisen Oscar-ehdokaslyhytelokuvan päähenkilöllä: pitääkö mun kaikki hoitaa?!

Onneksi tänään saatiin yksi iso proggis töissä hyvään vaiheeseen. Kun vihdoin pääsin ulos aurinkoon tajusin, että kevät on saapunut Suomeen puurtamiseni aikana – ja että niskat ovat ihan jumissa.

Tämän tosin tiesi hierojani jo maanantaina. Ihmetteli varmaan, miten voin olla joka hierontakerran jälkeen aina vaan huonommassa jamassa. No, onneksi löysin pari kuukautta sitten tämän uuden hierojan, joka on loistava! Ja joka saa aimo osan palkastani. Lauantaina uudestaan...

Onneksi tämä(kin) päivä lähti nousuun muutamin kotikonstein.

1. Elämäni ensimmäinen iHerb-tilaus saapui, vihdoinkin! Tilaus oli jumittanut aika monta päivää tullissa, ja jouduin jopa maksamaan 10 euroa ekstraa. Ei ihme, kun katsoo mitä kaikkea tilasin...

Nyt täytyy vaan hillitä itsensä, eikä napsia koko yrtti- ja vitamiinirepertuaaria kerralla, ehheh. Kerron myöhemmin tarkemmin, mitä kaikkea tilasin ja miksi. Kaikki sai alkunsa hormoneista, mistä lisää tässä postauksessa.

2. Juoksulenkki – kevään ensimmäinen ja lyhyt (koska DHL-toimitusmies soitti kesken lenkin, että ylläoleva paketti olisi tulossa...). Silti – ihanaa!! Harkitsen, pitäisikö jopa ilmoittautua toukokuun Helsinki City Run:iin... minä, joka en yleensä yhtään tykkää juosta joukossa.

3. Sauna ja Corona. Pettämätön yhdistelmä. Muuten on se kumma, miten Corona on parempaa kuin Sol. Ja se toimii kotisohvallakin, paratiisisaaren puutteessa.

Kyllä tämä tästä. Aikaisin nukkumaan ja huomenna uusi, vähempistressinen päivä. Ommm...

Jollei sauna, Corona ja hieroja auta niin...

Eilen valittelin kurjaa, flunssaista oloa. Vilutti, vaikka jalassa oli kolmet villasukat ja päällä superlämmin peitto. Kurkussa kasvoi kovaa vauhtia kurja kaktus ja olin kuin maani myynyt. 

Tänä aamuna olin kuitenkin sen verran fiksu ja aikuinen, etten mennyt töihin vaikka tietenkin olisi ollut niin maar kamalasti hommaa ennen lomia. Terveys on tärkein, sen alan pikku hiljaa tajuta. Ja täten kannustan - melkein pakotan - kaikkia pysymään kotona, jos olo on kurja! Ajatelkaa itseänne - ja työkavereita!

Lepo (= puoli päivää työmeilissä roikkumista ja loppupäivä Facebookissa hengaamista) kuitenkin auttoi, varsinkin kun homman sai hoitaa sohvalta ja sängystä käsin ja väliin lipitteli isoja kupillisia teetä - ja rommikaakaota, nam! "Löysin" kaapista nimittäin kesällä Venäjältä ostaneeni halvan litran rommipullon, jota iloisesti lorauttelin kaakaoon (yksinään se on pahaa). Virallisesti olin siis tänään sairaslomalla, joten eiköhän tämä ollut ihan sallittuakin...

Kaikki rakastaa hierontaa. (Tahtoo koiran!)

No, oudoissa asennoissa työskentely & orastava flunssa tosin aiheuttivat sen, että niskat ja hartiat jumittivat täysin. Onneksi illalla odotti hierojan käsittely ja aaaaaah se teki hyvää! Hieroja-parka tosin huokaili raskaasti, kun olin niin jumissa ja antoi ystävällisesti mennä yliajalle, jotta saadaan lihakset edes vähän joustamaan. Nyt olo on parempi ja parin päivän päästä alkava loma viimeistään tekee tästä naisesta jumittoman - henkisesti ja fyysisesti! :)

Hierojan päälle menimme vielä poikaystävän kanssa taloyhtiön saunaan, ja hän sai minulta lahjaksi Alepasta ostamani donitsin - kuin lapselle tarjoaisi launtai-pussista. Vaikken itse donitseista perusta, toisen riemua on ilo katsella. Ja haukata palanen, tietty.

Sen sijaan minulla maistui saunan päälle kylmä Corona - lemppariolueni! Sauna, viina... ainoastaan terva jäi kokeilematta, eikä ollut edes tervasaippuaa, ehheh. Mitä luultavimmin kokeilu jääkin välistä, sillä olo on jo vetreämpi! Uskomatonta mutta totta! Nyt vielä kunnon yöunet päälle niin voilà, eikä jäljellä ole kuin kaksi työpäivää (thank god), ne kestää vaikka päällänsä seisten kuten mummo sanoi.