Vanha konsti tepsii v-tutukseen, onneksi

Tänään on ollut yksi niistä päivistä. Täysin ilman mitään ulkoista syytä, päinvastoin, mikään ei vaan napannut. Yhtään.

Nihkeyden kruunasi, että ulkona oli jo aamusta ihan liian täydellinen sää syyskuuksi, joka kutsui nauttimaan eikä pönöttämään toimistossa. Töissä oli kaikenlaista periaatteessa kivaa häppeningiä, mutkun ei vaan napannut.

Itse asiassa tajuan, että kesäloman jälkeen tällaisia epämotivoituneita työpäiviä on ollut jo useampi, mikä on tietty harmi – ja myös oman postauksensa (tai useamman) aihe. Lyhyesti: mieli alkaa kovasti vetää uusiin haasteisiin ja seikkailuihin.

Suomen tilanne on tällä hetkellä hiema näköalaton, joten myös muutto jonnekin lämpimämpään ja rennompaan mestaan kiinnostelee kovasti. Toisaalta: täällä on perhe, ystävät, tuttuus ja turvallisuus, puhdas luonto jne. jne. Valintoja, valintoja...

Tämänpäiväisen nihkeyteni pohjalla olivat kyllä hormonit, kiitos vaan. Se kuuluisa aika kuusta. Itse asiassa meneillään ovat vuosisadan menkat, joista olen silti erittäin iloinen e-pillereiden lopettamisen aiheuttaman hormonaalisen epätasapainon jälkeen.

Tästä superkiinnostavasta – ja ihan liian monia naisia vaivaavasta – ongelmasta kirjoitin mm. postauksessa Miten saada hormonit tasapainoon? Sekä samasta setistä kakkososa.

Heh, näiden postausten jälkeen tietämykseni aiheesta on syventynyt huimasti. Olen viettänyt iltoja pitkiä netissä selaillen vinkkejä hormonien normalisointiin. Nytkin on uusi iHerb-tilaus matkalla kohti Suomea. Täytyykin kirjoittaa pian lisää aiheesta, kolmas kerta toden sanoo. Nyt jylläävät kuukautisetkin ovat täysin napsimieni yrttien ansiota, ainakin uskon näin.



Olipa inhan olon syy mikä tahansa, vanha konsti tepsii: liikunta. Niin se vaan on. Tänään saavuin kotiin ja vaikka olisi ollut hirveästi kaikkea tärkeää tehtävää, vaihdon äkkiä lenkkivaatteet päälle, söin banaanin (vinkki: ainoa ruoka mitä voi nauttia juuri ennen juoksulenkkiä) ja kipitin Ruoholahden ympäri upeassa auringonpaisteessa.

Lenkki ei pituudella huimaa, mutta ajoi asiansa. Oloni parantui huimasti. Kotona vetäisin vielä 50 vatsalihasliikettä ja pikku käsilihastreenin, jota yritän toistaa nyt pari kertaa viikossa. Kuulemma se(kin) riittää. Koska mä vaan niin haluan lihaksikkaat käsivarret! Ja kyllä sieltä jo jotain pilkottaa.... JES!

Nyt sitten röhnötän sohvalla ja harkitsen punaviinipullon avaamista. Koska on tiistai. Koska olen yksin kotona. Koska luonnollisesti olen ansainnut sen.

Kuten me kaikki! Hyvää iltaa! Muistakaa liikkua, edes vähän!

Rahkajuoma, mikä nerokas (tai hölmö) keksintö

Toimistotyöläisen paluu rutiiniin lomailun jälkeen on näemmä sen verran tylsä, että valoa arkeen tuo lähinnä uusi tuote lähikaupassa. No, jostain se on palkkatyöläisen ilo revittävä, ja mistäpä muusta kuin kuluttamisesta... hmm.

Eilen kävin töiden jälkeen Postitalon K-kaupassa – joka muuten on yllättävän miellyttävä kauppa laajoine valikoimineen. Noukkiessani hyllyltä Valion perusmaitorahkapurkkia silmäni osuivat rahkajuomaan, joka oli vielä tarjouksessakin, 1,99€. 

Olen täysin vietävissä, mitä tulee proteiinipitoisiin terveellisiin maitotuotteisiin, joten eikun rahkajuoma koriin ja kotiin maistiaisille.

Ensimmäinen reaktioni: mitä huijausta! Tai toisaalta nerokas veto Valiolta: lisätä maitorahkaan vettä ja myydä se kalliimmalla hinnalla. 

Maitorahkahan on kovassa huudossa. Ainakin lähikaupassa todella moni lappaa sitä ostoskoriinsa reippaasti, etenkin nuoret kuntosalilta palaavat miehet ja naiset, hih. Yleensä kylkiäisinä on pari banaania ja tietenkin TONNIKALAA. On ns. opit menneet perille. 

Muuten tässä välissä on pakko näpäyttää kaikkia, jotka valitsevat rahkahyllystä saksalaisen rahkan. Hei nyt on hintaero kyllä sen verran pieni, että ostakaa sitä suomalaista kuitenkin!! Yksi hyvä tilaisuus tökätä Suomea vihdoin nousuun ja luoda niitä kuuluisia uusia työpaikkoja. Saksalla menee kuitenkin paremmin, ja niillä on jo Lidl.

Niin, siitä rahkajuomasta. Kun vihdoin tajusin ravistaa tölkkiä kunnolla – siis erittäin voimakkaasti – juomassa alkoi olla enemmän rakennetta ja potentiaalia. Purkin kyljessä sitä kannustetaan lisäämään mm. välipalajuomien eli kuuluisien smoothieiden pohjaksi. Ehkä ostan tätä toistekin. Vaikka ehkä voisi kokeilla, saisiko saman reaktion aikaan, jos perusrahkaan lisäisi vettä...

Onneksi rahkajuoma ei ollut ihan ainoa tämän päivän sisältö. Tapasin myös pitkästä aikaa ystävää tapaksilla Bar Barcelonassa, jossa pohdimme työelämän kummallisia koukeroita... tai siis lähinnä tilitimme niistä. Ihme kuvioita kyllä... mutta ne ansaitsevat tietenkin oman postauksensa.

Nyt hyvää yötä!

Syksyn uudet tuulet – muttei ihan vielä, kiitos

Hola el mundo! Tuntuupa hyvältä kirjoittaa jälleen vanhaan kunnon blogiini. Elämä on ns. palannut raiteilleen, rutiiniin ja ihan liian sateiseen (yök!) Helsinkiin.

Viimeisin blogipäivitykseni näkyy olevan maaliskuulta ja otsikoitu Apua, en osaa rentoutua!. Kuvaavaa. Sen jälkeen elämä onkin ollut ns. hullunmyllyä.

Kevääksi olin onnistunut ujuttamaan lusikkani päivätyön lisäksi aikas moneen soppaan, mikä aiheutti sen, että vapaa-aikaa ei vaan ollut yhtään. Tai no, sen vähän mikä oli yritin käyttää tehokkaasti kaikkeen onnellisuutta lisäävään toimintaan kuten ihmissuhteen varjeluun, liikkumiseen, syömiseen ja nukkumiseen.

Kesäloma meni lähes kokonaan matkustaessa, ihanaa! Ensin köröttelimme junalla Kiinaan ja vietimme viikon Pekingissä – upea matka josta lisää myöhemmin. Sen jälkeen kävimme vielä perhematkalla Prahassa ja avomiehen kanssa Tallinnassa sekä iki-ihanassa kotikaupungissani Tampereella ottamassa arskaa ja uimassa Pyhäjärvessä.

Viime viikolla palasin takaisin töihin, ja pikkuhiljaa tähän kaikkeen alkaa taas tottua. Vaikka vähän kyllä kirpaisee. Tykkään edelleen työstäni mutta huomaan, että alan kaivata uusia haasteita ja tuulia. Ja onhan mulla jo joitakin uusia, haastavia viritelmiä, saa nähdä. Ihmiset: aina pitää yrittää, varsinkin meidän naisten, jotka liian monesti aliarvioimme kykymme!

No, nyt sitten onnistuin saamaan jonkun syysflunssapöpön, pöh! Juuri viime viikolla kehuskelin sillä, etten kyllä ole ollut tosi pitkään aikaan kipeänä. Kohtalon ivaa, näin on meinaan käynyt ennenkin.

Eli tämän päivän vietän toipilaana sängyn pohjalla ja teen listaa kaikista niistä kymmenistä asioista, joista haluan blogiini nyt kirjoittaa! Päivitettävää on. Ehkä tauti katoaa viikonlopuksi, kun on luvattu aurinkoakin. Vihdoin!

Ihanaa perjantaita teille, älkää kastuko ja pysytelkäähän terveinä niin pääsette puolukkametsään viikonloppuna! Tai baariin.

Pahan päivän pelastajat: yrttejä Ameriikasta, saunaa ja Coronaa

Huh. En mielestäni stressaannu helposti, mutta huomaan että minua turhauttavat ja vaivaavat pahasti sellaiset asiat ja projektit, joihin oma vaikutusvaltani on hyvin rajallinen. Haluan olla kontrollissa ja tilanteen tasalla. Ikävä kyllä viime päivinä on vaan pitänyt luottaa, että tietyt asiat hoidetaan. Ja kuten yleensä, ne eivät ole menneet "ihan putkeen".

Ainakin viime päivinä fiilikseni on ollut kuin suomalaisen Oscar-ehdokaslyhytelokuvan päähenkilöllä: pitääkö mun kaikki hoitaa?!

Onneksi tänään saatiin yksi iso proggis töissä hyvään vaiheeseen. Kun vihdoin pääsin ulos aurinkoon tajusin, että kevät on saapunut Suomeen puurtamiseni aikana – ja että niskat ovat ihan jumissa.

Tämän tosin tiesi hierojani jo maanantaina. Ihmetteli varmaan, miten voin olla joka hierontakerran jälkeen aina vaan huonommassa jamassa. No, onneksi löysin pari kuukautta sitten tämän uuden hierojan, joka on loistava! Ja joka saa aimo osan palkastani. Lauantaina uudestaan...

Onneksi tämä(kin) päivä lähti nousuun muutamin kotikonstein.

1. Elämäni ensimmäinen iHerb-tilaus saapui, vihdoinkin! Tilaus oli jumittanut aika monta päivää tullissa, ja jouduin jopa maksamaan 10 euroa ekstraa. Ei ihme, kun katsoo mitä kaikkea tilasin...

Nyt täytyy vaan hillitä itsensä, eikä napsia koko yrtti- ja vitamiinirepertuaaria kerralla, ehheh. Kerron myöhemmin tarkemmin, mitä kaikkea tilasin ja miksi. Kaikki sai alkunsa hormoneista, mistä lisää tässä postauksessa.

2. Juoksulenkki – kevään ensimmäinen ja lyhyt (koska DHL-toimitusmies soitti kesken lenkin, että ylläoleva paketti olisi tulossa...). Silti – ihanaa!! Harkitsen, pitäisikö jopa ilmoittautua toukokuun Helsinki City Run:iin... minä, joka en yleensä yhtään tykkää juosta joukossa.

3. Sauna ja Corona. Pettämätön yhdistelmä. Muuten on se kumma, miten Corona on parempaa kuin Sol. Ja se toimii kotisohvallakin, paratiisisaaren puutteessa.

Kyllä tämä tästä. Aikaisin nukkumaan ja huomenna uusi, vähempistressinen päivä. Ommm...

Nintendo, pikkutytön unelma!

Maanantai ei ole lempipäiväni (kenenköhän olisi), joten olen erityisen iloinen jos maanantaista jostain ihme syystä muodostuukin hyvä päivä. Usein ei tule, mutta tänään oli onni myötä!

Sain töissä tehokkaasti aikaan kaikenlaista kiinnostavaa, ja jopa kampesin itseni päivän päätteeksi rankkaan SandBell-treeniin.

Kävin kaupassa ja suihkussa ja hoidin kaikenlaisia tylsiä byrokraattisia asioita kuten laskunmaksua netissä ja söin. Käsittämätöntä, miten ihmisellä voi olla koko ajan nälkä! Liittyyköhän tämä viime aikojen hormonihäiriöihin (en ole raskaana. ;).

No juu. Illan kohokohta – ainakin poikaystävälle – oli vanha Nintendo Super Mario 3 -pelini, jonka kaivoin esiin vanhempien luona Tampereella viikonloppuna.

Lapsena olin aika haka Nintendossa. Muistan, kuinka hienolta tuntui kun serkkutytön kanssa pääsimme läpi kaikista tasoista!!

Poikaystävä ihmetteli asiaa, koska Nintendo on kuulemma enemmän poikien juttu. Olin yllättynyt kommentista, jollaisia poikaystävä ei yleensä lauo.

Miten niin muka?! En ainakaan muista, että pelaamiseen olisi liittynyt mitään sukupuoli-issueta, kun olin lapsi.

Toisaalta tuntuu, että 1980- ja 90-luvuilla oli yleisesti paljon vapaampaa tyttö- ja poikajuttujen suhteen. Ainakin itseni puettiin ihan mihin väreihin sattuu. Muistan leikkineeni pikkuautoilla ja seikkailleeni yhtä railakkaasti lähimetsissä kuin naapuruston pojat.

Kiitos siitä! Ehkä kaikki tämä on vaikuttanut siihen, että ajattelen edelleen kykeneväni ihan samoihin asioihin kuin kuka tahansa mies – ammatillisesti tietenkin...

No, täytyy myöntää että tänä iltana peli tuntuu kiinnostavan enemmän poikaystävää. Nytkin hän istuu lattialla jalat ristissä ja pelaa. Boing, boing ja tittidittidii... herttaista. Täytyy varmaan järjestää Nintendo-iltamat ysärityyliin!

Olisi kiinnostavaa kuulla, onko muilla kolmikymppisillä (naisilla) Nintendo-muistoja lapsuudestaan? :)

Miksi tavallinen tylsä torstai on hyvä?

Tänään oli tavallinen päivä. Ei mitään erikoista. Töissä pientä takkuilua parin projektin kanssa ja siitä johtuvaa kiirettä. Kaikesta selvittiin kuitenkin kunnialla. Työpaikan ruokalassa söin kasvishernekeittoa, kuten lähes joka torstai, nam. Juteltiin pitkään asiakkuudenhallintajärjestelmistä työkavereiden kanssa. Superkiinnostavaa... ;)

Sää oli tasaisen harmaa koko päivän, mikä vain korosti tämän torstain tavallisuutta.

Töiden jälkeen ajelin bussilla Viikkiin asti palauttamaan yhden markkinoinnin kirjan, jota olin (tai no siis en ollut) lukenut avoimen yliopiston opintoja varten. Päivän "suuri seikkailu" oli vierailu Viikin Prismaan, josta ostin kauramaitoa, yhden greipin (hetken mielijohteesta), nenäliinoja ja poikaystävälle tuliaisiksi uunituoreen patongin.

Tooodella kiinnostavaa.

Tulin kotiin, söin jotain ja istuin juuri tähän sohvalle nököttämään ja hortoilemaan Facebookissa. Poikaystävä kirjoittaa tuossa vieressä jotain esseetä (en voi kysyä mitä, kun sillä on kuulemma hyvä flow päällä... just). Sekin aikuisopiskelee.

Vaikka päivä on ollut tuiki tavallinen, olen kuitenkin ollut jossain ihme tiedostavassa tilassa ja ajatellut moneen otteeseen sitä, kuinka onnellinen olen ja kuinka hyvää tämä kaikki on.

Vähän kliseisesti puhutaan "hyvästä arjesta", tämä on varmaan sitä. On mukava työpaikka, jonne mennä aamuisin (vaikka aina välillä tietty valitan, enemmän tai vähemmän), on rakas poikaystävä vieressä sohvalla iltaa möllöttämässä. Olemme terveitä, on katto pään päällä ja jääkaappi täynnä monenlaista herkkua. Lisäksi on netti täynnä tietoa, telkkari täynnä olympialaisia sekä Facebook täynnä ystäviä ja tuttavia, joiden kanssa voi jutella niitä näitä tai mennä ihan kasvotusten drinksulle.

Ei hullumpaa! Pitäisi muistaa useammin tiedostaa näitä ihan arkijuttuja – tällaisissa merkeissä kuitenkin suurin osa elämästämme menee... Toiveikasta torstaita siis vaan kaikille!