Vanha konsti tepsii v-tutukseen, onneksi

Tänään on ollut yksi niistä päivistä. Täysin ilman mitään ulkoista syytä, päinvastoin, mikään ei vaan napannut. Yhtään.

Nihkeyden kruunasi, että ulkona oli jo aamusta ihan liian täydellinen sää syyskuuksi, joka kutsui nauttimaan eikä pönöttämään toimistossa. Töissä oli kaikenlaista periaatteessa kivaa häppeningiä, mutkun ei vaan napannut.

Itse asiassa tajuan, että kesäloman jälkeen tällaisia epämotivoituneita työpäiviä on ollut jo useampi, mikä on tietty harmi – ja myös oman postauksensa (tai useamman) aihe. Lyhyesti: mieli alkaa kovasti vetää uusiin haasteisiin ja seikkailuihin.

Suomen tilanne on tällä hetkellä hiema näköalaton, joten myös muutto jonnekin lämpimämpään ja rennompaan mestaan kiinnostelee kovasti. Toisaalta: täällä on perhe, ystävät, tuttuus ja turvallisuus, puhdas luonto jne. jne. Valintoja, valintoja...

Tämänpäiväisen nihkeyteni pohjalla olivat kyllä hormonit, kiitos vaan. Se kuuluisa aika kuusta. Itse asiassa meneillään ovat vuosisadan menkat, joista olen silti erittäin iloinen e-pillereiden lopettamisen aiheuttaman hormonaalisen epätasapainon jälkeen.

Tästä superkiinnostavasta – ja ihan liian monia naisia vaivaavasta – ongelmasta kirjoitin mm. postauksessa Miten saada hormonit tasapainoon? Sekä samasta setistä kakkososa.

Heh, näiden postausten jälkeen tietämykseni aiheesta on syventynyt huimasti. Olen viettänyt iltoja pitkiä netissä selaillen vinkkejä hormonien normalisointiin. Nytkin on uusi iHerb-tilaus matkalla kohti Suomea. Täytyykin kirjoittaa pian lisää aiheesta, kolmas kerta toden sanoo. Nyt jylläävät kuukautisetkin ovat täysin napsimieni yrttien ansiota, ainakin uskon näin.



Olipa inhan olon syy mikä tahansa, vanha konsti tepsii: liikunta. Niin se vaan on. Tänään saavuin kotiin ja vaikka olisi ollut hirveästi kaikkea tärkeää tehtävää, vaihdon äkkiä lenkkivaatteet päälle, söin banaanin (vinkki: ainoa ruoka mitä voi nauttia juuri ennen juoksulenkkiä) ja kipitin Ruoholahden ympäri upeassa auringonpaisteessa.

Lenkki ei pituudella huimaa, mutta ajoi asiansa. Oloni parantui huimasti. Kotona vetäisin vielä 50 vatsalihasliikettä ja pikku käsilihastreenin, jota yritän toistaa nyt pari kertaa viikossa. Kuulemma se(kin) riittää. Koska mä vaan niin haluan lihaksikkaat käsivarret! Ja kyllä sieltä jo jotain pilkottaa.... JES!

Nyt sitten röhnötän sohvalla ja harkitsen punaviinipullon avaamista. Koska on tiistai. Koska olen yksin kotona. Koska luonnollisesti olen ansainnut sen.

Kuten me kaikki! Hyvää iltaa! Muistakaa liikkua, edes vähän!

Kauramaito vai soijamaito?

Kauramaito vai soijamaito? Kas siinä pulma.

Olen pyrkinyt vähentämään maitotuotteiden käyttöä pahentuneen laktoosi-intoleranssin takia, mutta myös eettisistä syistä. Maidon ekologinen jalanjälki on kookas.

Mitä vähemmän maitotuotteita käytän, sitä vähemmän niitä tekee mieli. Elimistö tuntuu kiittävän, sillä kun nyt juon hyla-maitoa (vaikkapa vaan lasillisen), niin vatsaa kivistää joka kerta pahemmin ja se paisuu yhä isommaksi ilmapalloksi. Ei kiva. (Lisää vuolatusta vatsaongelmistani on luvassa vähän myöhemmin!)

Tärkein valintaperuste juomassa kuin juomassa on tietenkin maku. Olen ollut pari vuotta koukussa soijajuomaan ja vetänyt light-versiota valtavia määriä ihan janojuomana.

Viime aikoina on mennyt vaikeaksi, kun soijamaidon eettisyys on alkanut arveluttaa yhä enemmän – ja tiedostavat kaveritkin kehottavat vaihtamaan kauramaitoon.

Sosiaalinen paine toimii ja totuus on, Suomessa/Ruotsissa valmistettu kauramaito tulee lähempää kuin kaukaa roudattava soija. Ennen kauramaito tosin ei maistunut – mutta nyt Oatly-kauramaito olikin yllättävän hyvää! 

Entä hinta? Kauramaito ja soijamaito ovat suht yhtä tyyriitä. Wikipedian mukaan soijamaito maksaa Suomessa noin kaksi euroa litralta. Periaatteessa soijamaidon valmistuskustannukset eivät ole suuremmat kuin lehmän maidon, mutta hintaerot johtuvat lehmänmaidon kuluttajahintaa laskevista maatalouden tuista.

Aloitetaan siis tiukka ja ehdottoman subjektiivinen minivertailu, kriteereinä maku & käyttö, eettisyys ja terveellisyys.

PS: Soijamaito on virallisesti "soijajuoma" ja kauramaito "kaurajuoma, koska EU kieltää käyttämästä maito-sanaa muusta kuin eläimistä tulevasta valkoisesta nesteestä.

Maku ja käyttö

Soijamaito

• Soijamaito valmistetaan vedestä ja puristetuista soijapavuista. Maku on... soijainen. Suositun belgialaisen Alpron juomista löytyvät natural, light-, luomu, luomu makeuttamaton ja maustamaton. Maku vaihtelee: light maistuu vähemmän soijalle kuin tavallinen ja maustamaton versio vaatii hieman totuttelua. Kunkin makunystyrät ratkaiskoot, itse tykkään kevytversiosta. Luomua en ole vielä kokeillut, eikä sitä lähi-Alepasta löydykään. Harmi! 
• Soijamaito on kauramaitoa suositumpaa kahvimaitona. Tosin se tuppaa sakkautumaan kuumassa nesteessä. 
• Soijajuomia valmistetaan myös mansikan, vaniljan ja suklaan makuisina. Itselleni liian makeita.

Kauramaito

• Kauramaito tehdään vedestä, kaurasta ja kasviöljystä. Yllättävää: maku on kaurainen. :)
• Olen juonut ruotsalaisen Oatlyn kauramaitoa (sininen pakkaus) ja luomukauramaitoa (musta pakkaus). Tykkään luomusta – sekä maultaan että eettisyydeltään. Vähän tökkii ostaa ruotsalaista, joten pitää pikimmiten kokeilla kotimaista Keijun kaurajuomaa – harmi kyllä tätäkään ei lähi-Alepasta löydy. Hop hop sisäänostajat!
• Kaurajuomaa on saatavilla myös suklaan makuisena. Nalle on nami eväs!

• Kumpi voittaa erän? Tasapeli. Kukin päättäköön omalta osaltaan ja makunsa mukaan.

Eettisyys

• Soijamaitoa saa myös luomuna (vähän kalliimpaa). Soija tulee kaukaa, siitä ei pääse yli, ja sitten on se geenimuuntelu: yli 90% maailman soijasta on geenimuunneltua, pöh. Toisaalta eläinperäisiin tuotteisiin verrattuna soija on ekologista.

• Kaurajuomista olisi ekologista ja fiksua olisi suosia Keijun kaurajuomaa, joka tehdään kotimaisesta kaurasta mainitsemani ruotsalaisen Oatlyn sijaan. Joka tapauksessa kaura tulee paljon lähempää kuin soija.

• Kumpi voittaa? Kaura.

Terveellisyys

Soijamaito

• Saatavilla A, D ja B12-vitaminoituna, kalsiumrikastettuna sekä fruktoosilla makeutettuna.
• Soijamaidossa on yhtä paljon proteiinia ja vähemmän hiilihydraatteja kuin lehmänmaidossa. Se sisältää kevytversiota lukuun ottamatta vähän enemmän rasvaa (tavallinen 1,8 g ja kevyt 1,2 g) kuin kevyt lehmänmaito (1,5 g), mutta pääosin terveydelle suotuisia monityydyttämättömiä rasvahappoja.
• Proteiinia natural-versiossa on noin 3 g (saman verran kuin kevytmaidossa) ja kevytversiossa 2,1 grammaa / 100 g.
• Soijamaito sisältää saman verran kalsiumia kuin kevytmaito (120 g). D- ja B12-vitamiiniakin on tuotteissa lähes saman verran, lehmänmaidossa tosin vähän enemmän.
• Soijan terveellisyydestä vedetään kovasti kättä, mistä voi lukea esim. Uusimusta-blogista tai ympäriinsä netistä... Lopullista totuutta ei ole löytynyt.

Kauramaito

• Kevyempää (rasvaa noin 0,5 grammaa) ja ravintoarvoiltaan heikompaa kuin soijamaito. Kauramaitoa saa luomuna, D- ja B12-vitaminoituna ja kalsiumrikastettuna. Oatlyn kauramaitolitran kalsium- ja D-vitamiinipitoisuus on sama kuin lehmänmaidon.
• Kauran rasva on hyvälaatuista ja se sisältää vain vähän tyydyttyneitä rasvahappoja. Kauran proteiinikoostumus on ravitsemuksellisesti paras tavallisimpiin viljalajeihin verrattuna.
• Kaura tekee hyvää sydämelle! Se sisältää vesiliukoisia ravintokuituja, beetaglukaaneja, jotka voivat auttaa alentamaan kolesterolia.

Vaihtoehtoja on tietty muitakin, etenkin manteli-, riisi- ja kookosmaito. Ne eivät vielä kuulu säännöllisesti omaan ruokavaliooni. Ehkä lähiaikoina. Näiden vertailua on suoritettu esim. Uusimusta-blogissa.

Luonnonmukainen shampoopala - kahdenlaisia kokemuksia

Pitkä viikonloppu Tampereella vanhempien paapottavana, ah. Tänään hengailin kaupungilla ja kiersin suurimman osan Tampereen vaatekaupoista tavoitteenani ostaa jotakin... keväistä. Mitään ei löytynyt, ja ainoat paikat joihin jätin rahaa olivat Yliopiston apteekki ja Ruohonjuuri. Tähän on tultu.

Kuva: Flow-kosmetiikka

Ruohonjuuresta ostin äidille varhaiseksi säitienpäivälahjaksi Flow-shampoopalan, josta tuli eilen saunassa puhe. Olen itse käyttänyt tätä shampoota jo useamman kuukauden - ja tykännyt. Hiukset tuntuvat paksummilta ja karheammilta - mikä on pelkkää plussaa, hentoinen blondi kuontalo kun on.

Ennen kaikkea shampoo on kotimainen luonnontuote. Koko ajan nimittäin hämää yhä enemmän, mitä kaikkia kemikaaleja sisällemme ja ihollemme mätämme harva se päivä.

Ja huomio hyvinkääläiset: nyt voitte tukea oman kunnan teollisuutta, sillä Flow on hyvinkääläinen perheyritys. Kaikki kehittely ja valmistus tapahtuu paikallisessa pientehtaassa.

Yrityksen Vihreäkosmetiikka-blogissa kerrotaan Flow-shampoosta, jossa pesevänä aineena on saippuapohja, eikä tuote sisällä lauryylisulfaatteja (esim.sodium laureth sulfate). Öö... mitä tämä olikaan? 

Esimerkiksi Kemikaalicocktail-blogista löytyy selvitystä. Lyhyesti: Sodium laureth sulfate on etenkin shampoissa yleisesti käytetty, toksinen aine, joka on kaloille, muille eläimille ja luonnolle myrkyllinen. Ei hyvä. Lisäksi aineen syöpävaarallisuudesta kiistellään. Maalaisjärjellä ajatellen luonnolle näin haitallinen aine ei voi olla kauhean terveellistä ihmisellekään.

Flow-shampoopaloja on erilaisia, kuhunkin hiuslaatuun omansa. Vihreäkosmetiikka-blogin mukaan suosituin on Hamppu-turve ärtyvälle hiuspohjalle. Ehkä suomalainen tykkää kesäsaunan mieleen tuovasta tuoksusta... :)

Itse olen käyttänyt Blondi-shampoota, joka sisältää vaaleaa hiusta kirkastavaa kamomillaa ja sitruunaa. Samanlaisen ostin myös vaalealle äidilleni, mutta muitakin tekisi mieli kokeilla. Etenkin tuuheutta lisäävää olut-munaa - vanhanajan konsti, kuulemma.

Lopuksi varoituksen sana. Kun ostin ensimmäisen palani Ruohonjuuresta, Flow'n tuote-esittelijä "varoitti", että alussa tukka saattaa jäädä klähmäiseksi. Siis tahmaiseksi. Johtuu kuulemma siitä, että hiukset puhdistuvat kemikaaleista. Odotin jotain pahempaa, sillä tukka tuntui vain hieman "oudolta" parin ekan pesun jälkeen ja kohta jo ihan normaalille - vain paremmalle. Ja kaveritkin on kommentoineet, että "onpa sun tukka hyvässä kunnossa". 

Hiukset kannattaa pestä tyvestä latvaan ja hoitoaineen (sekä muiden hiustenhoitotuotteiden) tulisi myös olla luonnonmukaisia - muuten tuo "kemikaaleista puhdistuminen" ei oikein toimi...

Kaikille tämä pikku pala ei ehkä silti sovi, hiuksia kun on yhtä monta kuin meitä. Suosittelin shampoota yhdelle kaverille, joka tuli seuraaville treffeillemme pipo tiukasti päässä. Hän oli pessyt tukkansa kolmesti (yhdellä kertaa) ja se oli silti jäänyt tooosi tahmaiseksi. Kokeilu taisi jäädä lyhyeen. Täytyykin seuraavalla kerralla kysyä, mitä sitten tapahtui...

Olisi kiinnostavaa kuulla, millaisia kokemuksia muilla on Flow:n tai vastaavista luonnonmukaisista hiustenhoitotuotteista... vai onko mitään?