Kipeänä saa leipoa vain maailman helpointa hiivaleipää

Poskiontelontulehdukseen saamani antibiootit loppuivat sunnuntaina, mutta olo on ollut edelleen siinä määrin tukkoinen ja nuupea, että päätin käydä tänään aamulla lääkärin pakeilla.

Selitys kurjaan oloon löytyikin heti, kun lääkäri testaili onteloita. Tulehdushan siellä muhi edelleen - ja keuhkoissakin rohisi. Lisäksi kuumemittari näytti pientä lämpöä. Pahinta on, että tällainen kurja olo on jo kahden viikon jälkeen alkanut tuntua normaalilta. Ei, ei ja ei! Jos olo on kipeä syynä on aina, että ihminen on kipeä. Yksinkertainen mutta ah, niin vaikea asia tajuta!

Sain toiset, vahvemmat antibiootit sekä limaa irrottavat Duact-antihistamiinit tautiin. Vaikka sairastaminen tökkii pahasti, tuntui hyvältä että nyt on taas virallinen diagnoosi ja syy olla uupunut. Menin silti lääkäriltä töihin, kun hommien tekeminen tuntui delegointia helpommalta (tyhmyyttähän se on...) mutta onneksi tajusin palata kotiin jo ennen klo 16. Nyt juon litroittain teetä ja sitruunakivennäisvettä ja makaan sohvalla vällyn alla. Aikomus ei ole liikkua tästä mihinkään ennen nukkumaanmenoa.

Koko teevalikoimamme moneen kertaan testattuani löysin kaapin perukoilta pussillisen turkkilaista omenateetä, jota raahasimme Istanbulin-matkalta viime vuonna. Oli aika korkata tee ja keittää omenanpaloja ohjeen mukaiset 15 min. Maku? Ei niin mitään!!  Mikäköhän meni vikaan... liekö suomalainen vesi erilaista?

"Onneksi telkkarista tulee Ruotsin miljonääriäidit - juurikin sairaalle sopivaa aivotonta ohjelmaa! Nyt aion taas ottaa kunnon potilaan roolin, ja poikaystävä saa luvan hemmotella. Mitäköhän herkkua hän saisi tuoda kaupasta... hmm...

Pari terveempää päivää ehdin jo hemmotella häntä, muun muassa leipomalla leipää - harvinaista herkkua, vaikka tämän hiivaleivän resepti on maailman helpoin: 

- 5 dl vettä
- pala hiivaa
- teelusikallinen suolaa
- loraus hyvää oliiviöljyä
- sopivasti eli noin 8 dl hiivaleipäjauhoja

Voilà! Leivän salaisuus on pitkässä kohottamisajassa, taikinan pitäisi saada kasvaa lämpimässä paikassa kokonaisen tunnin. Tällä kertaa kärsivällisyys (lähinnä poikaystävän) loppui kesken, siksi lättänähkö lopputulos.

Lämmintä leipää, nam! Ulkonäkö ei ole paras mahdollinen, kun taikinan kanssa tuli pieni kiire. Vinkki: Ei kannata alkaa leipoa 1,5 tuntia ennen leffaan menoa.

Tämä ei nyt liity edelliseen, mutta hyvää oli - kotikutoinen herkkupatonki, vaikkakin leipä on lähi-Alepasta. Ja takuulla säästyi monta euroa, kun ei ostanut vastaavaa (tai luultavasti huonompaa) ankeasta ketju-kahvilasta.

Oon lätkässä lääkäriin... paranemisen ihanuudesta

En enää ihmettele, miksi lääkäreitä pidetään seksikkäinä. Tänä aamuna kello 9 olin täysin myyty, kun tumma ja komea Diacorin lääkäriherra mittasi kuumeen, kuunteli hengityksen, testasi poskiontelot - ja totesi, että niissä on selvä tulehdus. Lisäksi keuhkoissa rohisi.

Sanoin lääkärille hyvästit leveä hymy (turvonneella ja meikittömällä, uh) naamallani ja antibiootti- antihistamiini- ja kolmio-yskänlääkereseptit kädessäni. Hymy pysyi naamalla Manskun Yliopiston apteekin kautta kotiin asti.

Vaikka olo on yhtä kurja kuin koko viimeisen viikon, iso asia muuttui: nyt tiedän, mikä minua vaivaa ja pöydällä tönöttää kolme isoa putiloa lääkkeitä parantamaan se. Ihanaa! Äsken napsaisin tattaripuuron ja puolukoiden kera ensimmäisen antibiootin (joka opastetaan ottamaan ruoan mutta EI maidon kera, jännää), ja saman tien tunsin paranevani huminalla.

Aamupala: tattaripuuroa, jota ostin hetken mielijohteesta - maku on jännä, ainakin se vähä mitä nuhainen maistaa. Puolukoita ja lääkecocktail. Eiköhän näillä lähde päivä käyntiin...

Aaah. Kiitos, Diacorin lääkäri! Ja kiitos, että kaikesta säästöstä huolimatta elämme edelleen maassa, jossa pääsemme lääkäriin parin tunnin sisään soitosta (no juu, kyseessä oli työterveydenhoito) ja jossa saamme tarvittavat lääkkeet suit sait apteekista. Antibiootit eivät edes ole kalliita.

Ruokaakin on alkanut vihdoin tehdä mieli - edes ihan vähän. Ruokahalu on nimittäin ollut täysin kateissa - kuten myös makuaistini. Kävin lääkärireissulla Kampin K-kaupassa rohmuamassa kaikenlaista, mitä kuvittelin voivani haluta. Ostin myös kaupan ulkopuolelta kojusta litran terveyspommi-puolukoita, joista vedin saman tien melkein puolet sekä herneenpalkoja - täh siis näitäkin myydään vielä, vaikka syyskuu on lopuillaan?! Pakko oli ostaa yhtä kesän lempiherkuista.

Syksy on saapunut, kertovat vastapäiset vaahterat! Kuvassa myös yksi meidän neljästä upeasta orkideasta, jotka on kukkineet putkeen varmaan vuoden! Lienevät karaistuneet tällä hoidolla.

Yksi hyvä puoli sairastamisessa on, etten ole nauttinut tippaakaan alkoholia lähes kahteen viikkoon. Pakollinen tipaton puolikuu, hehhe. Elimistö saa puhdistautua.

Toinen tosi kiinnostava seikka on, että aina kun tulen sairaaksi kahvinjuonti loppuu kuin seinään! Ei vaan tee mieli - yleensä siis vedän ainakin 5 kuppia päivässä. Kahvinhimo on myös ensimmäinen parantumisen merkki... siitä puheen olleen, ihan kuin kahvihammasta alkaisi nyt kolottaa... Mutteripannu porisemaan!