Kipeänä saa leipoa vain maailman helpointa hiivaleipää

Poskiontelontulehdukseen saamani antibiootit loppuivat sunnuntaina, mutta olo on ollut edelleen siinä määrin tukkoinen ja nuupea, että päätin käydä tänään aamulla lääkärin pakeilla.

Selitys kurjaan oloon löytyikin heti, kun lääkäri testaili onteloita. Tulehdushan siellä muhi edelleen - ja keuhkoissakin rohisi. Lisäksi kuumemittari näytti pientä lämpöä. Pahinta on, että tällainen kurja olo on jo kahden viikon jälkeen alkanut tuntua normaalilta. Ei, ei ja ei! Jos olo on kipeä syynä on aina, että ihminen on kipeä. Yksinkertainen mutta ah, niin vaikea asia tajuta!

Sain toiset, vahvemmat antibiootit sekä limaa irrottavat Duact-antihistamiinit tautiin. Vaikka sairastaminen tökkii pahasti, tuntui hyvältä että nyt on taas virallinen diagnoosi ja syy olla uupunut. Menin silti lääkäriltä töihin, kun hommien tekeminen tuntui delegointia helpommalta (tyhmyyttähän se on...) mutta onneksi tajusin palata kotiin jo ennen klo 16. Nyt juon litroittain teetä ja sitruunakivennäisvettä ja makaan sohvalla vällyn alla. Aikomus ei ole liikkua tästä mihinkään ennen nukkumaanmenoa.

Koko teevalikoimamme moneen kertaan testattuani löysin kaapin perukoilta pussillisen turkkilaista omenateetä, jota raahasimme Istanbulin-matkalta viime vuonna. Oli aika korkata tee ja keittää omenanpaloja ohjeen mukaiset 15 min. Maku? Ei niin mitään!!  Mikäköhän meni vikaan... liekö suomalainen vesi erilaista?

"Onneksi telkkarista tulee Ruotsin miljonääriäidit - juurikin sairaalle sopivaa aivotonta ohjelmaa! Nyt aion taas ottaa kunnon potilaan roolin, ja poikaystävä saa luvan hemmotella. Mitäköhän herkkua hän saisi tuoda kaupasta... hmm...

Pari terveempää päivää ehdin jo hemmotella häntä, muun muassa leipomalla leipää - harvinaista herkkua, vaikka tämän hiivaleivän resepti on maailman helpoin: 

- 5 dl vettä
- pala hiivaa
- teelusikallinen suolaa
- loraus hyvää oliiviöljyä
- sopivasti eli noin 8 dl hiivaleipäjauhoja

Voilà! Leivän salaisuus on pitkässä kohottamisajassa, taikinan pitäisi saada kasvaa lämpimässä paikassa kokonaisen tunnin. Tällä kertaa kärsivällisyys (lähinnä poikaystävän) loppui kesken, siksi lättänähkö lopputulos.

Lämmintä leipää, nam! Ulkonäkö ei ole paras mahdollinen, kun taikinan kanssa tuli pieni kiire. Vinkki: Ei kannata alkaa leipoa 1,5 tuntia ennen leffaan menoa.

Tämä ei nyt liity edelliseen, mutta hyvää oli - kotikutoinen herkkupatonki, vaikkakin leipä on lähi-Alepasta. Ja takuulla säästyi monta euroa, kun ei ostanut vastaavaa (tai luultavasti huonompaa) ankeasta ketju-kahvilasta.