Siellä missä kahvi ja kaakao kasvaa... Nicaraguassa

Blogiparkani on joutunut hyljätyksi pariksi viikoksi, kun kävin työmatkalla Nicaraguassa. Kaikki meni parhain päin ja kiinnostavaa & kiireistä oli. Nicaraguasta riittää kerrottavaa bloggaukseen jos toiseenkin, mutta aloitetaan sillä, mikä lopulta jäi käteen: ihan karsea jet lag.

Paikallisten tuttujen kanssa Granadassa, siirtomaavallan aikaa huokuvassa hurmaavassa kaupungissa, Matkaa on noin tunti Managuasta. Suosittelen!!

Kaksi viime yötä olen kökkinyt valveilla, mikä on tavallisesti tukin lailla simahtavalle ihmiselle hyvin rankka kokemus. Viime yönä seurasin vielä klo 2 jälkeen aamuyöllä Sandy-myrskyn etenemistä livenä CNN:llä, ja sympatisoiva poikaystävä-parka puolikuolleena vieressä...

Pahinta on, ettei kello anna armoa vaan kutsuu joka aamu klo 7.30 ylös ja "reippaana" uuteen päivään. Alan vaikuttaa zombielta, ja olematon energia menee siihen että yrittää esittää suht järjissään olevaa työpaikalla.

Hevosvaunut kutsuivat ajelulle Granadan kaupungissa Nicaraguassa. Emme menneet.

Sopeutumista Suomen marraskuuhun vaikeuttaa jet lagin lisäksi - yllätys yllätys - ilmasto. Vaikka olin poissa vain pari viikkoa, tropiikin tasaisen turvalliseen lämpöön, +30C päivällä ja +20C illalla, ehti onnellisesti tottua. Ja matkalle mukaan kaivetut kesämekot ja flipflopit oli ihana vetää päälle joka aamu. Pitkähihaista paitaa tarvitsi mukaan vain sisätilojen täysillä jyllääviä ilmastointilaitteita varten - en tajua, miksi lämpimissä maissa on pakko jäädyttää kokoustilat. Ja tarjota vielä päälle kylmää "virkistys"juomaa.

Nyt paleltaa, eikä olla edes miinuksella - vielä. Vaikka kavereiden loputtomat ensilumi-päivitykset Facebookissa olivat ihan kivoja, ei hirveästi huvittanut palata pimeyteen ja kylmyyteen. En tiedä kyllästyisikö trooppiseen ilmastoon pidemmän päälle - ei ainakaan ihan heti!

Tosin Nicaraguassa vedeltiin sadekauden viimeisiä (huippu)hetkiä. Joka päivä satoi kaatamalla (siis oikeasti) ja ukonilmat olivat todella vaikuttavaa seurattavaa. Ilmankosteus hipoi varmaan sataa, siltä ainakin tuntui kun eilen purin matkalaukun ja kaikki oli edelleen nihkeän kosteaa.

Saimme tuta joka hurrikaani-Sandyn hännän voiman. Kastuin läpimäräksi 30 sekunnin juoksumatkalla autosta ravintolaan. Tuolloin ajateltiin Sandyn olevan suht vaaraton ja suuntaavan kohti pohjoista, mutta vähänpä ihmiset tiesivät.

Jocote-hedelmiä, joita saimme pussillisen lahjaksi paikalliselta maanviljelijältä - ja jotka sittemmin ensin kaatuivat auton lattialle aiheuttaen vaaratilanteita jarrujen alle päätyessään ja lopulta pilaantuivat. Harmi, näihin tuli himo! No, niin kauas, kunnes yhdestä löytyi lihava mato...

Tyypillisin nicaragualainen aamupala. "Kansallisruoka" gallo pinto (papuja ja riisiä), maissilättyjä, tuorejuustoa ja kermaa. Tuhtia tavaraa. Itse tyydyin aika monena aamuna tuoreisiin hedelmiin (ihania!) ja maukkaaseen kahviin. Tosin "oikeaa" maitoa oli kermajauheiden luvatussa maassa vähän vaikea löytää.