Jutussa Suomen Olympiakomitean vastaava lääkäri Harri Hakkarainen "pitää tärkeänä, että proteiinilisien käyttäjä tietää, mitä tekee – eli suhteuttaa proteiininsaantinsa harjoitusten laatuun ja määrään".
Pidän itseäni taviskuntoilijana. Lääkäri-Hakkarainen kuvailee sellaiseksi ihmistä, joka liikkuu esim. tunnin kerrallaan joka toinen tai kolmas päivä. Hakkaraisen mielestä tätä tahtia harjoittelevalle riittää yleensä normaali ruoka ilman proteiinilisiä.
Tavallisen kuntoilijan proteiinintarve on gramma painokiloa kohden vuorokaudessa. Siis jos painaa vaikka 55 kiloa niin tarve on 55 grammaa. Ei mikään mahdoton määrä. Kevyet kilometrit -blogissa voi vertailla proteiininlähteitä, esim. raejuustossa on merkistä riippuen proteiinia noin 20 grammaa.
Toki proteiinia voi vetää enemmänkin, jos mieli tekee ja kroppa sitä anoo. Ja oikeasti aktiiviset liikkujat ovat tietty asia erikseen.
Hakkaraisen mukaan voimaharjoitellessa voi syödä enemmän juuri raejuustoa, tonnikalaa, vähärasvaista lihaa tm. proteiinipitoista.
Kestävyysharjoituspäivinä ei tarvitse suosia proteiinipitoisia ruokia vaan panostaa kasviksiin, hedelmiin ja vihanneksiin. Kuulostaa loogiselta.
Ja hei, taas pakko palata "vanhoihin hyviin aikoihin", jolloin porukka raatoi pellolla aamusta iltaan. Tuskinpa tuolloin kyläkaupasta löytyi proteiinipatukoita, -juomia tai -jauheita. Hengissä pysyttiin ihan ok kuitenkin, vaikka "treeni" oli paljon rankempaa kuin monella kuntosalin juoksumatolla piipahtavalla.
Itsellänikin olisi ehkä peiliinkatsomisen paikka, sillä aika usein laukussa odottaa proteiinipatukka treenin jälkeen. Tiedostan kyllä täysin, etten sellaista tarvitsisi, eli himon taustalla on monisyinen lumevaikutus:
1) Patukkaa purressa on jotenkin urheilullisempi fiilis, sellainen fitnessfiilis
2) onhan ne hyvän makuisia ja
3) omatuntokaan ei kolkuta, kun nauttii vähemmän energiaa ja rasvaa kuin suklaapatukan muodossa.
Naurettavaa sinänsä, mutta minkäs teet kun mainonnan orja oot... Seuraavaksi on kyllä pakko blogata fitnessilmiöstä, jota tulee nykyään joka tuutista!
Naurettavaa sinänsä, mutta minkäs teet kun mainonnan orja oot... Seuraavaksi on kyllä pakko blogata fitnessilmiöstä, jota tulee nykyään joka tuutista!
Kiitos inspiroivasta blogista! Kirjoitat aiheista, jotka on lähellä myös tämän naisen sydäntä: liikunta, terveellinen ruoka, hyvä olo ym. Hauskana juttuna bongasin, että sinä kuten minäkin, olet joku aika sitten aloittanut kuntonyrkkeilyn (kuntopotkunyrkkeilyn minun tapauksessani, itse asiassa). Muutenkin "löysin itseni" monesta jutusta täällä :)
VastaaPoistaLuin myös tämän proteiinikirjoituksen enkä oikein tiedä, mitä siitä ajattelisin. Enimmäkseen olen kai samaa mieltä. Käyn keskiraskailla tunneilla 3–4 kertaa viikossa ja usein tunnin jälkeen juon palautusjuoman – pääasiassa sen vuoksi, että treenin jälkeen ei ruoka maistu. Saa ainakin nopeasti energiaa eikä syöminen unohdu.
t. Sari Turusta
Hei! Kiva kuulla, että aiheet ovat lähellä sydäntäsi - ja niistä riittääkin kirjoitettavaa ja pohdittavaa! Esimerkiksi tämä proteiinijuttu: mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi on tietää mikä on "oikein" tai mihin uskoa, varsinkin kun puhutaan terveydestä ja hyvästä elämästä. Varmasti lopulta on aina paras kuunnella omaa kroppaansa ja päätään - mikä ei sekään ihan helppoa ole...
VastaaPoistaKuntonyrkkeilyyn olen muuten täysin hurahtanut! Auttaa todella paljon jumittaviin niskoihin ja aggressiot poistuvat kivasti säkkiä hakatessa. Samalla kunto nousee vauhdilla. Kiva, että olet myös löytänyt lajin! Täytyykin taas blogata nyrkkeilystä pitkästä aikaa. :)