Paljonko proteiinia taviskuntoilija tarvitsee?

No niin! Tänään oli Hesarissa juttu Käytä oikein proteiinilisiä. Hyvä, sillä aihe on askarruttanut jo jonkin aikaa.

Jutussa Suomen Olympiakomitean vastaava lääkäri Harri Hakkarainen "pitää tärkeänä, että proteiinilisien käyttäjä tietää, mitä tekee – eli suhteuttaa proteiininsaantinsa harjoitusten laatuun ja määrään".

Tässä moni menee vikaan. Jengi tuntuu vetävän proteiinia kuin viimeistä päivää "rankan treenin" päätteeksi - aika monessa tapauksessa treeni ei ole niin rankka, etteikö siitä toipuisi ihan normiruualla. Ja proteiiniahan löytyy vaikka mistä, kuten urheilijan sydänystävistä raejuustosta ja maitorahkasta tai nykyään jo kaiken maailman extraproteiini-leivistäkin.

Pidän itseäni taviskuntoilijana. Lääkäri-Hakkarainen kuvailee sellaiseksi ihmistä, joka liikkuu esim. tunnin kerrallaan joka toinen tai kolmas päivä. Hakkaraisen mielestä tätä tahtia harjoittelevalle riittää yleensä normaali ruoka ilman proteiinilisiä.

Tavallisen kuntoilijan proteiinintarve on gramma painokiloa kohden vuorokaudessa. Siis jos painaa vaikka 55 kiloa niin tarve on 55 grammaa. Ei mikään mahdoton määrä. Kevyet kilometrit -blogissa voi vertailla proteiininlähteitä, esim. raejuustossa on merkistä riippuen proteiinia noin 20 grammaa.

Toki proteiinia voi vetää enemmänkin, jos mieli tekee ja kroppa sitä anoo. Ja oikeasti aktiiviset liikkujat ovat tietty asia erikseen.

Hakkaraisen mukaan voimaharjoitellessa voi syödä enemmän juuri raejuustoa, tonnikalaa, vähärasvaista lihaa tm. proteiinipitoista.

Kestävyysharjoituspäivinä ei tarvitse suosia proteiinipitoisia ruokia vaan panostaa kasviksiin, hedelmiin ja vihanneksiin. Kuulostaa loogiselta.

Ja hei, taas pakko palata "vanhoihin hyviin aikoihin", jolloin porukka raatoi pellolla aamusta iltaan. Tuskinpa tuolloin kyläkaupasta löytyi proteiinipatukoita, -juomia tai -jauheita. Hengissä pysyttiin ihan ok kuitenkin, vaikka "treeni" oli paljon rankempaa kuin monella kuntosalin juoksumatolla piipahtavalla.

Itsellänikin olisi ehkä peiliinkatsomisen paikka, sillä aika usein laukussa odottaa proteiinipatukka treenin jälkeen. Tiedostan kyllä täysin, etten sellaista tarvitsisi, eli himon taustalla on monisyinen lumevaikutus:
1) Patukkaa purressa on jotenkin urheilullisempi fiilis, sellainen fitnessfiilis

2) onhan ne hyvän makuisia ja 

3) omatuntokaan ei kolkuta, kun nauttii vähemmän energiaa ja rasvaa kuin suklaapatukan muodossa.

Naurettavaa sinänsä, mutta minkäs teet kun mainonnan orja oot... Seuraavaksi on kyllä pakko blogata fitnessilmiöstä, jota tulee nykyään joka tuutista!

Salaatti ON ruokaa kansalle joka syö liikaa

Vähään aikaan ei olekaan Hesarissa mikään ärsyttänyt - tai sitten en ole vaan lukenut lehteä, kun digiversion viikon ilmainen lukukiintiö täyttyy kättelyssä...

No juu, eilenpä sitten ärsytti ihan olan takaa kun luin Rosa Meriläisen kolumnin "Salaattien syöminen lounaaksi kannattaisi lopettaa", jossa hän kertoo öö... itsestään ja astetta paremmista ruokailutottumuksistaan - ja arvostelee tietenkin samalla muita ja maailmanmenoa. Tiukimmin kritiikin kohteena ovat kaiken ilon pilaavat nihkeät salaatinsyöjät.

Perusoletus on, että kunnon mättö ja (yli)syöminen kannattaa ja pitää ihmisen tyytyväisenä - laadukkaista raaka-aineista tehtyjen herkkujen, tietenkin - kun taas porkkanan lounaaksi purijat ovat ankeaa porukkaa.

"Teollinen bulkki" ei Rosalle kelpaa eikä siinä tietenkään mitään, kun on varaa valita ja elämä muuten sen verran hollillaan, että ehtii miettiä tällaisia asioita eikä esimerkiksi selviytymisasioita.

Hm, jotenkin en niele sitä että suomalaisten ongelmana olisi liian vähän syöminen, kun puolet aikuisväestöstämme on liikalihavaa. Päinvastoin, me syömme nykyään ihan liikaa ja vielä usein epäterveellisesti. Ei hyvä.

Rosan mielestä ei kannata syödä pelkkää alkuruokaa, kuten tomaattikeittoa tai fetasalaattia. Itselleni kumpikin näistä kelpaa kyllä hyvin lounaaksi - eikä jää nälkä mutta ei myöskään tule iltapäivän koomaakaan.

Tykkään syödä töissä kevyesti ja muutenkin vain sen minkä tarvitsen. Tykkään olla hoikka ja terve. Nykyään tuntuu, ettei tällaisista asioista oikein saisi puhua. Ylipainoisia kun riittää yllin kyllin, ja heillehän voi tulla paha mieli jos joku arvostelee ruokailutottumuksia. Tai sitten tyypitellään Rosan tapaan "vähän syövät" nuivaksi ja nihkeäksi porukaksi, josta ei saa "mässäilyseuraa" - no ei kyllä kiinnostaisikaan.

Eli kaikki vain salaattia syömään - tai mikä ikinä maistuukaan - kohtuuden rajoissa! Nälkään ei kukaan meistä ole täällä kuolemassa, väittäisin. Ainoa mitä näissä ruokailuasioissa kannattaa kuunnella (ja katsella) on oma kroppa. Kukaan tuskin haluaa ehdoin tahdoin olla lihava tai huonossa jamassa...