Syökää siemeniä, niissä on kaikki!

Olen pääsemässä siemenen makuun. Ennen söin siemeniä silloin kun sattui olemaan tarjolla, yleensä ripoteltuina salaatin päälle ja johonkin ruokajuttuun piilotettuina.

Pari viikkoa sitten koin siemenherätykseni ja aloin himoita siemeniä. Ostin ison pussin auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä ja täytin niillä nätin lasipurkin, jonka jätin esille keittiönpöydälle. Siemenet ovat paitsi superterveellisiä myös kauniita.

Kun siemenpurkki notkuu pöydällä, sieltä on helppo napsia superfoodia naamaan ohi kävellessä.

Miksi siemenet ovat niin terveellisiä? Äidit tietävät kaiken, tämänkin. "Siemenessähän on kaikki, kasvu alkaa sieltä", äiti pohti kun kerroin hänelle siemeninnostuksestani.

Kauneus&Terveys esittelee Terveyttä siemenistä -jutussa siemeniä ja niiden etuisuuksia sekä erikoisuuksia.

Tärkein tieto on, että ihan jokainen siemen on pikkuinen terveyspommi. Loppu on makuasiaa, pienin nyanssein. 

Consciouslifenews listaa 10 terveellisintä siementä, kolmen kärkeen pääsevät chia, hamppu, granaattiomenan siemen (!), kurpitsansiemen (ei ihme että himottaa!) sekä aprikoosin siemen. Ei ole muuten tullut mieleen syödä viimeisiä... pitää kokeilla.

Tosin siemenet ovat myös energiapommeja (vaikka niiden rasva onkin terveellistä), eli pari kourallista riittää. En kyllä ole kuullut kenenkään valittavan lihoneensa syömällä siemeniä...

Kotoa löytyy tällä hetkellä kolmea siemenlaatua:

Pellavansiemeniä (rouheena). Pellava edistää suolen toimintaa. Jos haluaa hifistellä niin voi tehdä pellavalimaa: panna siemeniä yöksi likoamaan veteen, jolloin ne pehmenevät ja (kutsuvasti nimettyä) pellavalimaa. Mutta tämä lima hellii vatsaa. Lisäksi pellava sisältää (ehkä) syöpää ehkäisevää kasviestrogeeniä, omega-3-rasvahappoja ja paljon B-vitamiini niasiinia.

Kurpitsansiemen – johon siemenhimoni tiivistyy! Näissäkin on vaikka mitä vitamiineja zip-pakattuina, ehheh: paljon rautaa, sinkkiä, magnesiumia, E-vitamiinia, kaliumia, fosforia, kuparia, seleeniä ja kuitua. Lisäksi siemenissä on A-, B1- ja B2-vitamiineja sekä arginiini-nimistä aminohappoa, josta voi olla iloa urheilijoille. Huom. kurpitsansiemenen aminohapot lievittävät levottomuutta!

Auringonkukansiemen on "perussiemen", ja maultaan pähkinäisin. Auringonkukansiemenet sisältävät kaliumia, sinkkiä, seleeniä ja muita mineraaleja, proteiinia sekä B- ja E-vitamiineja.

Sekä auringonkukan että kurpitsan siemenet ovat herkullisia pannulla paahdettuina ja soijalla maustettuina.

Onko vehnän syöminen hyvä vai paha juttu?

Onko valkoinen vehnä kaiken pahan alku ja juuri vai välttämätöntä ravintoa? Eilisen leivänmussutus-postauksen innoittamana päätin sukeltaa vähän lisää vehnänsyönnin ihmeelliseen maailmaan. Teemaan sopii, että poikaystävä nauttii tuossa vieressä aamiaiseksi pain au chocolat, jotka jäivät yli eilisiltä synttäreiltä...

Tosiaan oloni on nyt valkoisen viljan syönnin (lähes) totaalisen lopettamisen jälkeen paljon parempi ja energisempi. Vatsa on litteä, eikä turvonnut ja ilmavaivainen kuten vehnää mässäillessäni. Myös aineenvaihdunta toimii kiitettävän ripeästi. Silloin tällöin syön kyllä rakasta ruisleipää, mutta sitäkin hillitysti.

"Wheat belly"eli vehnävatsa taitaa siis olla tosiasia. Makuja.fi-sivustolla kerrotaan tohtori William Davisin kirjasta Lose Wheat, Lose Weight, joka nimensä mukaan tyrmää täysin nykyisen kaltaisen vehnän käytön ruokavaliossamme. Vehnä ei vain kerrytä kiloja, vaan on myös pahaksi sydämelle.

"Kutsun ilmiötä vehnävatsaksi, vaikka voisin vallan hyvin kutsua vehnänsyöjiä myös rinkeliaivoksi tai keksinaamoiksi, sillä vehnä vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisten terveyteen", Davis kommentoi.

Heh. Ja kappas, Davis päätyy samaan huomioon kuin minäkin – ja varmasti moni muu. Eli jos rakkaan leivän, pizzan ym. vehnämässyn unhoittaminen tuntuu kovin rankalta, kannattaa aloittaa varovasti "kokeilujaksolla". Nopeasti huomaa, ettei mieli edes tee kyseisiä tuotteita. Uskomatonta, mutta totta! 

En olisi vielä pari vuotta sitten voinut kuvitellakaan, että kävelisin tyynenä ja tyytyväisenä lähikaupan paistopisteen ohi. No juu, hieman sinne vilkuilen ja tuoksuuhan vastapaistettu leipä edelleen taivaalliselta. Mutta kun ajattelee omaa oloa ja hyvinvointia, niin päätös on helppo.

Tohtori Davisin Wheat Belly -blogissa voi tutustua lisää herran ajatuksiin. Eikä Davis suinkaan ole yksin, jo pienellä googletuksella löytyy isot määrät keskustelua, kokemuksia ja tutkimusta vehnästä ravintona. 

Paras on kuitenkin kokeilla itse ja luottaa omiin tuntemuksiinsa. Jokainen meistä kun toimii pikkuisen eri tavalla. 

Etenkin vehnättömän ruokavalion alussa voi joistakin tuntua karsealta. Davisin mukaan tämä on vaan vierottautumisoire, samoin kuin mistä tahansa "pahasta". Kannattaa siis odottaa hetki eikä heti vetää johtopäätöstä, että ehkä minä tarvitsen vehnää. Tuskinpa...