Kannattaako julkaista vauvan kuvia somessa?

Olen ollut äiti nyt reilut viisi viikkoa. Upeaa, ihmeellistä aikaa.

Pikkuisen syntymä mullisti elämämme, hyvällä tavalla, ja pisti myös pohtimaan asioita joita ennen on pitänyt itsestään selvinä. Kuten kuvien julkaisemista sosiaalisessa mediassa, lähinnä Facebookissa ja Twitterissä.

Kuva: http://forfreeblog.blogspot.fi/

Olen töissä viestintäalalla ja sosiaalinen media on olennainen osa työtäni – sekä vapaa-aikaa. Roikun ihan liikaa somessa ja olen suhtautunut siihen hyvinkin letkeästi. En ole juuri miettinyt kuvien julkaisemista sen syvällisemmin silloin, kun kuvissa esiinnyn minä tai samalla tavalla asiaan suhtautuva poikaystäväni.

Minulla on laajat verkostot sosiaalisessa mediassa, enkä ole vaivautunut jakamaan kavereita ryhmiin sen perusteella, ovatko he sydänystäviä vai hyvänpäiväntuttuja. Olen ajatellut, että jos kuva meitsistä kiinnostaa, niin siitä vaan katsomaan, tykkäilemään ja jopa kommentoimaan.

Vauvan kuvien kohdalla yllätin itsenikin, sillä suhtauduin alusta alkaen niiden julkaisemiseen tosi tiukasti. Ei.

Kuva: tweetreports.com

Pienellä ja avuttomalla vauvalla ei ole mitään sananvaltaa tähän asiaan, joten hänen kuvien julkaiseminen "ilman lupaa" ei yksinkertaisesti tuntunut hyvältä. Poikaystäväkin yllättyi, sillä hän oli ajatellut jatkaa aktiivisia somepäivityksiään vanhaan malliin sillä erotuksella, että nyt kuvissa pällistelisi kahden sijaan kolme tyyppiä. Hän kuitenkin ymmärsi minua, eikä ekojen viikkojen aikana julkaissut vauvasta sellaisia kuvia, joissa hänen kasvonsa näkyvät. Tiukkaa se kyllä ylpeälle isälle teki. Itse julkaisin tyypillisen kuvan pikkujalasta sekä vauvasta takaapäin.

Kavereille ja sukulaisille selitin, että toistaiseksi en julkaise kuvia ja että haluan rauhassa miettiä vauvan sosiaalisen median strategiaa, näin viestinnän ammattilainen kun olen. ;)

No. Yksi tämän reilun kuukauden aikana oppimani asia äitiydestä on, että vakaat aikomukset voivat muuttua hetkessä. Näin kävi some-periaatteenikin kanssa. Viime viikonloppuna juhlimme vauvan nimijuhlia, enkä malttanut enää. Ensin poikaystävä aneli, että saisi julkaista Facebookissa ottamansa ihanan kuvan pienokaisesta. Myönnyin, kunhan hän ei tägäisi minua kuvaan. Meillä on paljon yhteisiä ystäviä, joten sekin vaatimus alkoi tuntua pöljältä. Ja kuva oli niin ihana, etten pystynytkään enää perustelemaan itselleni, miksei sitä voisi julkaista – toki vain kavereiden silmille.

Homma lähti hieman lapasesta, sillä samana iltana myös minä postasin omalle FB-seinälleni ihanan kuvan vauvasta, joka sai satoja tykkäyksiä ja onnitteluja. Tuli todella lämmin fiilis. Niinhän se on, että uusi ihminen ansaitsee kaiken huomion ja kauniit sanat. Kylä kasvattaa lapsen, vai miten se meni... ja kel onni on, se onnen jakakoon. Vaikka sitten somessa. ;)

Saa nähdä, miten tämän vauvan somenäkyvyys elää. Kohta hänelle pitää varmaan luoda oma häshtäg, jos sama tahti jatkuu. Ei vaan. Aion edelleen istua alas ja miettiä vauvalle kunnollisen & järkevän somestrategian. Heti, kun on vähän aikaa ja aivotoiminta palailee...

Tämänkin kuvan julkaisin somessa. Onneksi ulkokuvissa vauvasta näkyy vain hänen kulkupelinsä. ;)