lauantai 23. maaliskuuta 2013

Pietariin ja takaisin - superhelppoa matkustamista

Kävimme viime viikonloppuna Pietarin-risteilyllä. Helpommaksi ei matkustaminen enää voi tulla!

Oli mahtavaa lähteä töistä perjantai-iltapäivällä, pakata kotona pikkureppuun yöpaita, hammasharja, vaihtovaatteet (liikaa nekin) sekä vähän evästä ja suunnata aurinkoista tietä kohti Länsiterminaalia. Matka oli kotoa Kampista vain pari pysäkkiä, mutta me laiskimukset otimme 9-ratikan - nyt kun sellainen kulkee kotiovelta satamaan, kiitos vaan Helsingin kaupungille!

Länsiterminaali laivan kannelta.
Matkafiilikseen pääsimme saman tien jonottaessamme täpötäydessä terminaalissa. Kaikki sujui kuitenkin nopsaan ja eikun laivaan. Vaikka edellisestä risteilystäni olikin vierähtänyt jotain kymmenen vuotta, niin rutiini palautui äkkiä mieleen: laivan ja potentiaalisten mestojen sekä niiden hintatason tsekkaus ja päälle tietenkin visiitti tax free -myymälään kymmenien (satojen?) muiden innokkaiden kanssa: mitä juodaan tänään ja minkä kanssa? Ostetaanko suolapähkinöitä vai -tikkuja? Monelta se seisovan pöydän varaus olikaan...? Mitä nyt risteilyllä puhutaan.

Karaoke käynnissä ja meitsi "nauttii" sinistä Princess Maria -drinksua (yhhyh).
Ihanan nostalgista, jotkut asiat ei ikinä muutu - ei, vaikka matkustajista puolet olivat venäläisiä. Samanlaisia me ollaan, toisilla vaan on korkeammat korkkarit, minkkiturkki ja (feikki) Louis Vuittonin laukku olalla keinumassa. No juu... venäläisiin vertailun lopetan saman tien, sillä matkan aikana minua ei muuksi luultukaan (en siis omista mitään edellämainituista tai puhu venäjää huonosti lausuttua priviet:iä lukuunottamatta, joten en voi käsittää miksi ihmeessä?!)

Ilta meni vauhdilla, ensin juotiin hytissä parit lämpimät siiderit ja äklömakeat bacardi breezerit (näitäkään en ollut maistellut vuosiin) kunnes lähdettiin "hillumaan" karaokebaariin, jonka olivat vallanneet - yllätysyllätys - känniset suomalaiset. Oi voi venäjää puhuva karaoke-emäntä parka, joka yritti pitää porukkaa ruodussa... Join ties mitä ihmeellisen värisiä cocktaileja ja lopulta kävimme jopa tanssahtelemassa salsaa ankeahkossa kuubalaisdiskossa ennen kuin väsähdimme ja palasimme pilkkopimeään hyttiin odottamaan aamua ja Pietaria.

Helppous jatkui Pietarin satamassa, josta meidät kuljetettiin keskinopean passintarkastuksen jälkeen minibussilla keskustaan. Aurinko paistoi, vaikka tuuli olikin jäätävä. Ei se mitään, eka kertani Pietarissa teki suuren vaikutuksen!




Kävelimme Nevski Prospektin päästä päähän ja ihailimme upeita rakennuksia, kävimme toteamassa Hermitagen edessä, että tänne pitää palata ajan kanssa, ja matkustelimme metrolla ympäriinsä neuvostoajan pysäkkejä ihailemassa - eikä hätää, nykyään opasteet on myös englanniksi. Ainakin joten kuten.

Nevski Prospektin ketjukahvilan (en muista nimeä) vessasta oli pakko ottaa kuva - tällainen kotiinkin, niin voidaan keskustella parisuhdeasiat samalla! :D
Upea paikka oli myös fiini kahvila-leipomo-myymälä Eliseyev Emporium, 1920-luvun tunnelmineen ja elävine palmupuineen. Nevski Prospektilta löytyy, suosittelen! Myyvät myös macaroneja moneen makuun.
Lounaaksi söimme borsch-keiton (poikaystävä) ja katkarapusalaatin (minä, joka vietän hetken mielijohteesta lihatonta pääsiäispaastoa) ja joimme cappuccinot yhdessä lukuisista Nevski Prospektin trendipaikoista.

Kävimme myös pälyilemässä hintoja paikallisella Stockmannilla, ostoskeskuksen sisällä, ja ostin solidaarisuudesta pullon Valion vettä (sellaista ei saa suomeksi, eikä tietty ole tarvettakaan). Miten Stockalla mahtaa naapurissa bisnekset sujua? Ainakin siellä näytti pyörivän porukkaa. Onnea vaan Venäjän valloitukseen, sitä tarvittaneen!

Kävimme myös rankasti nimetyssä mutta mielettömän upeassa Verikirkossa, jonka mosaiikit täyttävät katosta lattiaan. Vau! Niskajumi tosin paheni korkeuksiin tuijotellessa.

Yhdestä Verikirkon kymmenistä mosaiikeista bongasimme jopa joulupukin! San Nicolas...? Heti Jeesuksesta oikealle, punainen lakki päässä.
Ennen paluuta täyden palvelun minibussillemme kävimme vielä ostamassa herkkuja paikallisesta pikkukaupasta. Poikaystävä taisi ostaa kymmenen pakettia paikallisia keksejä, ja hyviähän ne olivat - tai vähintäänkin kiinnostavia.

Paikallinen jäänmurtaja tökki laivamme takaisin merille ja kohti Suomea. Heh - pieni mutta pippurinen kaveri.
Paluulaivamatkasta ei sen enempää, sama meno kuin mennessä mutta ehkä pikkuisen väsähtäneempänä. Plus ostimme kahdeksan pulloa viiniä kotiintuomisiksi. Joukkohysteria iskee vääjäämättä päälle tax freessä KUN ON NIIN HALPAA. No eikä edes ollut, pari euroa ehkä säästimme per pullo, vaikken yhtään tiedä mitä juuri ostamamme merkit maksaisivat Alkossa...

Sunnuntai-aamuna saavuimme kotiin jo klo 8. Outo fiilis. Iltapäivällä kutsuimme sitten kymmenisen kaveria juhlimaan poikaystävän syntymäpäivää - tarjoilut oli onneksi lähes kuitattu kekseillä, sillä olemme matkan jäljiltä puolikuolleita ja loppuillan sosiaalinen puoli jäi hieman "vajavaiseksi" sohvalla möllöttäessämme.

Mutta kivaa oli! Kaikki tämä yhdessä viikonlopussa ja maanantaihin (töihin) mentäessä olimme ehtineet jo toipua - jotakuinkin. Eikä tullut edes kalliiksi: erikoistarjouksella risteily kustansi noin 30 euroa per pää. Kalliimmaksi olisi melkein tullut jäädä kotiin... Pian tullaan uudestaan, hieno Pietari!












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti