Miten saada hormonit tasapainoon?

Heh ja huh, en olisi uskonut vielä vähän aikaa sitten kirjoittavani ylläolevan otsikon ja bloggaamalla hormoneista. Olen elänyt autuaan tietämättömänä hormoneista, korkeintaan yhdistänyt ne hämärästi vaihdevuosijuttuihin ja hedelmällisyyshoitoihin.

Samaan aikaan olen tyytyväisenä napsinut hormoneita eli ehkäisypillereitä kymmenen pitkän vuoden ajan. Hölmö minä!

Jätin ehkäisypillerit pois loppiaisena, mistä lisää Hei hei e-pillerit -postauksessa. Olo on ollut mitä mainioin, jotenkin paljon iloisempi ja tasapainoisempi. Ei niin, että olisin ollut 10 vuotta poissa tolaltani, mutta hormonit alkoivat vaikuttaa oudosti parin viimeisen vuoden aikana... liekö syynä ikä, biologinen kello tms. Mystisiä ovat hormoneiden tiet...

Huonompi homma on, etteivät kuukautiseni ole alkaneet. Viime viikolla olisi pitänyt.

Arvasin, että näin käy. Olen jutellut monen kaverin kanssa, joilla kaikilla kuukautisten alku on venynyt pillereiden jälkeen, jopa yhteen vuoteen!

Yksi kaveri totesi fiksusti, että tavallaan murrosikä alkaa uudelleen. Olenhan ollut käytännössä 10 vuotta ilman luonnollista hormonitoimintaa ja kuukautisia. Huhhuh, kaikkeen me naiset joudummekin! Tuskinpa moni mies suostuisi vetämään pikku pillerit naamaan joka ikinen päivä ja kärsimään seuraamukset...

Onneksi netti on täynnä infoa ja vertaistukea – meitä samasta ongelmasta kärsiviä taitaa olla maailma pullollaan!

How to balance your hormones after birth control -sivustolla vinkataan samat keinot kuin monessa muussakin lukemassani tekstissä, eli hormonitasapaino palautuu paremmin, jos (yllätysyllätys) syö terveellisesti ja harrastaa liikuntaa.

Erityisen tärkeää on saada näitä vitamiineja:

• Sinkki
• B-vitamiinit: B12, B6 ja B2
• E-vitamiini
• C-vitamiini
• foolihappo

Luontaistuotteista suositellaan muun muassa maca-jauhetta, jota kävinkin viime viikolla ostamassa Ruohonjuuresta. Olen täysin "mainoksen orja", mitä tulee terveyteen ja hyvinvointiin liittyviin juttuihin.

Mutta oikeasti, tämä hormonaalinen epätasapainotila pelottaa. En ole juuri nyt haaveile raskaaksi tulosta, mutta lähiaikoina kyllä. Mitä, jos kuukautiset eivät oikeasti ala pikapuoliin... edes tulevina kuukausina?

Älytöntä! Omat ja ystävien kokemukset kyllä vahvistavat ajatusta siitä, kuinka yleinen tämä ongelma pillereiden lopettamisen jälkeen! Terveisiä vaan sille(kin) gynekologille joka vakuutteli, että saman tienhän ne palaavat kun jätän pillerit pois. Just.

Raskaana oleva ystävä - koska on oikea hetki?

Tapasin tänään lapsuudenystäväni, joka asuu Ruotsissa ja jonka olin viimeksi nähnyt reilu puoli vuotta sitten. Mukana oli hänen poikaystävänsä, jonka näin nyt ensimmäistä kertaa. Mies sai hyväksyntäni, oikein mukavanoloinen tyyppi.

En tiedä miksi, mutta aavistelin jo etukäteen että ystävälläni on uutisia. Ja kun hän tilasi alkoholittoman oluen (vaikka yrittikin tehdä sen vaivihkaa), olin varma asiasta. Liekö naisen vai vanhan ystävän vaistoa...?

"Olen raskaana", ystävä kertoi uutisen kun olin Corona-pulloni puolivälissä. Ei yllättänyt. Onnittelin molempia lämpimästi ja kysyin pakolliset kysymykset: kuinka pitkällä? oletko voinut hyvin? onhan siellä vain yksi tulossa? Jne. 

Ironista on, että ystävä kertoi raskaudestaan juuri tänään. Itselleni lasten hankkiminen on aina tuntunut tulevaisuuden jutulta: sitten kun...

Radikaali muutos tapahtui kuitenkin vain pari viikkoa sitten. Kesäloman alkaessa, hektisen kevään jälkeen, oli jälleen aikaa reflektoida elämää ja asioita, joita on pakko alkaa tässä iässä ajatella.

Minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta, joten tuntemukseni yllättivät minut. Täysin kirkkaalta taivaalta mieleeni iski vahva ajatus, että lapsia pitää tehdä nyt tai ainakin mahdollisimman pian - muuten on liian myöhäistä! Tänä vuonna! Ensi vuonna nyt ainakin!! Mitä tämä oikein on??

Vielä ihmeellisempää oli, kun poikaystävä otti viime viikon yhteisellä Espanjan-lomallamme asian ihan spontaanisti puheeksi. Lopulta istuimme tunteja öisellä merenrannalla ja keskustelimme asian läpi. Päädyimme (epämääräisesti, mutta kuitenkin) siihen, että lapsi tai kaksi yritetään hankkia ja se tulisi tehdä pian. Kalentereita emme sentään ruvenneet katselemaan. HUH.

Raaka totuus on, että vuosi vuodelta hedelmällisyys hupenee ja meistä tulee yhä vanhempia vanhempia - jos siis onnistumme lapsen saamaan, mistä senkään tietää.

Mitään ei voi tietää.

Onnistuttaessa on luvassa totaalinen elämänmuutos, johon kukaan ei ikinä voi olla täysin valmis ja varautunut. Kaksi uraa tekevää nuorta ihmistä ainakaan.

Kaiken kukkuraksi mieleen hiipivät ne perinteiset pelot: mitä jos raskaus ei onnistu, tulee keskenmeno tai lapsi on sairas? Mitä jos toinen (siis mies) päättää suit sit häippästä ja minusta tulee katkera yksinhuoltaja, joka ei jaksa edes tukkaansa kammata?

Apua. Eikä näinä päivinä edes tapahdu yllätyksiä hormonipillereitä joka päivä napsiessani, vaan päätös raskaaksi tulemisesta täytyy tehdä ihan itse. Tai siis kaksin. Eikä sekään vielä takaa mitään...