Johanna Tukiainen, tuo "kusinen lutka"

Arvoitus: ketä saa mediassa nimitellä "sotanorsuksi, merinorsuksi, kaljatynnyriksi ilman vanteita, moppipäiseksi maitovalaaksi, ryhävalaaksi ja kusiseksi lutkaksi"?

Vastaus on tietenkin Johanna Tukiainen ja ilmaisut lainauksia 7 Päivää -lehden verkkosivun keskustelusta, jossa yleisö kommentoi toimituksen Johanna Tukiaisen häämatkalta tekemiä videopätkiä.

Törmäsin tänään Journalisti-lehden kolumniin Kusinen lutka, jonka aiheena on Johanna Tukiainen. Tukiaisen kohdalla "asiattoman kommentin" raja on näköjään ihan toinen kuin tavallisen tallaajan kohdalla. Auta armias, jos median nimettömät kommentoijat yrittäisivät saada julki vastaavaa kommenttia vaikkapa iki-ihanasta Katri-Helenasta. Päälle kaatuisi julkisen paheksunnan ryöppy ja kommentti poistettaisiin sekunnissa.

Tuksu on kuitenkin toinen juttu. Ja olen kolumnin kirjoittajan kanssa samaa: "Tässä kohtaa on turha perustella, kuinka Tukiainen on julkisuudessa omasta tahdostaan". Tai kuinka lopulta kaikki voittavat: "media saa otsikkonsa, kansa huvinsa ja Tukiainen rahansa".

Ei. Äsken oli pakko surffailla Seiskan sivuille. (Se Suomen suosituin lehti, jota kukaan ei myönnä lukevansa.) Lehti on pullollaan Tuksua, heti etusivulla möllöttää iso Tukiaisen pärstäkuva, josta näkee sekunnissa että tällä tyypillä ei ole kaikki asiat hyvin. Eikä sellaista ihmistä saa käyttää hyväksi, nöyryyttää julkisesti ja rahastaa härskisti hänen kustannuksellaan.

Johanna Tukiainen. Kuva: 7 Päivää

Kaiken huipuksi Tuksu-uutisoinnin taso liikkuu kakka-pissa-akselilla. Come on! Seiskasta voi klikkailla esimerkiksi tällaisia otsikoita, jotka kertovat keskeisiä asioita Johannan ja tämän koiran (?!) ulosteista.

JOHANNA TUKIAINEN TEKI TARPEENSA JUNALAITURILLE - KUVA! (3.10.2012)

Kakkahätä yllätti Johanna Tukiaisen koiran julkkisavajaisissa – katso

Tukiaiselle nauraminen, ei hyvässä hengessä, on jatkunut jo vuosia. Olisiko aika ihan aikuisten oikeasti lopettaa ja jättää tyyppi rauhaan. Omaa parastaan kun Tukiainen ei selvästi ymmärrä.

Enkeli-Elisa ja lemmenlukot - tempauksilla taiteilijan ura nousukiitoon?

Luin äsken Aamulehdestä, että Enkeli-Elisan internetsivut ja Facebook-ryhmä ovat kadonneet yön aikana. Elisasta kertovan kirjailija Minttu Vettenterän mukaan sivuihin on katkoksen aikana tarkoitus tehdä muutoksia. Nyt jännitetään, mitä uutta tajunnan räjäyttävää tietoa sieltä on luvassa...

Mediassa on vatvottu tapausta kyllästymiseen asti. Outo juttu pistää miettimään, onko kyse lopulta taiteilijan julkisuushakuisuudesta ja ovelasta keinosta putkahtaa yhdessä yössä julkkikseksi - sekä onko valehtelu tai totuuden muuntelu ylipäänsä sallittua, jos tarkoitus on hyvä?

Tuntuu aika varmalta, että vähintäänkin totuutta on Elisan tapauksessa väritetty palvelemaan kirjailijan omia tarkoitusperiä. Kohun ansiosta aiemmin täysin tuntemattoman harrastelijakirjailija Mintun nimi on nyt kaikkien huulilla ja pärstäkuvat mediassa. Nyt vaan odotellaan, mitä poliisi saa selville, eli onko Enkeli-Elisan tapaus totta vai ei.

Enkeli-Elisan tapauksesta tulee mieleen toinen tuore projekti, jonka avulla taiteilijat ovat tehokkaasti syöksyneet julkisuuden valokeilaan - ihmisten rakkauden symbolien kustannuksella. Suutuin toden teolla, kun kuulin että "One Love -taiteilijaryhmä" eli Antti Pussinen ja Kaija Papu olivat käyneet varastamassa ison kasan lemmenlukkoja tamperelaisesta sillasta ja sulattaneet ne "taideteokseksi".

"Mielestämme rakkauden ei kuulu kahlita vaan vapauttaa, taiteilijat puolustelevat tekoaan."


"Joskus rujokin rakkaus on vahva ja kestävä. Halusimme yhdistää lukot ja näin osoittaa kuinka ne ovat yhdessä voimakkaampia ja kestävämpiä kuin yksin."

Muun muassa näin taiteilijat puolustivat tekoaan. Just joo, ei mene läpi. Ja jos asia tosiaan olisikin näin, niin sitten kenellä tahansa pitäisi olla taiteen nimissä oikeus sulatella mitä tahansa kaduilta löytämiään esineitä uuteen uskoon. Voisin aloittaa kokeilemalla samaa konseptia lukkoteokseen, sillä mielestäni siitä voisi tulla vielä paljon kantaaottavampi ja näyttävämpi (aika mitätön pömpeli se nykyisellään on), jos teosta vähän tuunaisi ja mukaan sulattaisi vaikkapa taiteilijoiden polkupyörät! Myös eriväriset spraymaalit voisivat piristää teosta kummasti. Varmasti siitä rapsahtaisi sakot ja taiteilijoiden vihanpurkaus päälle. Tekisi kyllä kovasti mieli kokeilla... Onhan minullakin oikeus ilmaista itseäni ja jokainen meistä on taiteilija jos niin päättää, eikös?

Hei me tehtiin tällainen tooosi hieno taideteos. Kuva: Iltalehti.

Ihan varmasti yksi tärkeä syy koko (suht turhalle) tempaukselle on ollut, että taiteilijat hankkivat kätevästi ihan uudenlaista huomiota päästessään suit sait valtakunnallisen median otsikoihin. Miksi muuten taiteilijat olisivat lähettäneet mediatiedotteita, luoneet tapauksen ympärille jännitystä ja salaperäisyyden verkkoa ja lopulta tulleet omilla nimillään julkisuuteen? Seuraavalle näyttelylle on paljon helpompi saada julkisuutta, kun nimet ovat jo kaikelle kansalle tuttuja.

Henkilökohtaisesti ärsytti etenkin siitä, miten lukkojen sulattamisen vastustajiin suhtauduttiin elitistisesti "taiteen vastustajina". Come on! Ihmisten omaehtoisia rakkauden symboleita ei noin vaan saa mennä yön aikana ryöstelemään. Ei siinä sen kummempaa. Yhteiskunnan pari perustavaa sääntöä eli toisten ihmisten kunnioittaminen ja hyvät tavat unohtuivat taiteilijoilta täysin.

Tampereen lemmenlukkoja, kun kaikki oli vielä hyvin. Bonuksena lukkosepän mainos, jos rakkauteen tulee ryppyjä... Kuva: Happier Endings