Tunnelma katossa Elisashopitissa

Kiitos post-lomastressini en nukkunut viime yönä nimeksikään. Unirytmi oli ehtinyt loman aikana kellahtaa aikas lailla myöhäisemmäksi, ja painajainen toisensa jälkeen siivitti yön mustia tunteja...

Aamupalan söin halutta, rangaistusvangin tai lohduttoman marttyyrin elkein. Tässä se nyt oli, mennyttä ihana aurinkoinen loma Kreikan saarilla, edessä ankea harmaa syksy täynnä työtä ja rutiinia... tunnelmaa ei nostattanut, että ikkunan takana tihuutti vettä.

Oudointa aamun angstissani oli, että saman tien astuttuani toimistolle tapahtui jotakin täysin yllättävää – tulin hyvälle tuulelle! Oli mukavaa nähdä työkaverit, eikä vastassa ollut kaaosta ja paniikkia vaan leppoisa kesätunnelma. Meilejäkään ei ollut kertynyt mahdoton määrä.

Muistin, että oikeastihan minä tykkään työstäni! Hieno tunne. Ja huomenna on jo helpompaa herätä ja tottua rutiiniin, toivottavasti hyvin nukutun yön jälkeen...

Sen sijaan työkännykkäni (Nokia Lumia, kuinkas muutenkaan) oli kuolla kupsahtanut loman aikana. Ei mitään reaktiota mihinkään.

Ei auttanut muu kuin suunnata iltapäivällä työpäivän päätteeksi hilpeimpään mahdolliseen paikkaan – Elisashopitiin jonottamaan, kymmenien muiden ihmisten kanssa. Eipähän tullut vapaa-ajanvietto-ongelmia ensimmäisen työpäivän jälkeen, ehheh.

Valitsin Kampin sijaan Citykäytävän myymälän, koska kuvittelin että siellä olisi hiljaisempaa. Tiedä häntä, mutta vierähti noin tunti ennen kuin vuoronumero osui kohdalle. Huhhuh. Ehdin koluta kaikki lähikaupat, jopa apteekin, josta ostin tietenkin Apteekin salmiakkia. Pieni piristys.

Miksi, oi miksi aina sama juttu?! Sekä puhelimen kautta saatavassa asiakas"palvelussa" että livenä myymälässä: palvelun saaminen kestää tuhottoman kauan! Vuosia jatkuneen ongelman ei ainakaan pitäisi olla mikään yllätys Elisalle, Soneralla ja vastaaville.

Silti mitään ei tunnu tapahtuvan, ja hitaasta palvelusta kärsivät kaikki: yritys, asiakkaat ja myyjäparat, jotka joutuvat kuuntelemaan haukut.

Kaino pyyntö, operaattorit: olisiko mahdollista saada edes yksi henkilö lisää per myymälä asiakkaita palvelemaan? Asiakastyytyväisyysprosentti nousisi saman tien monta pykälää – ja eikös asiakas kuitenkin aina ole se kuningas tai kuningatar?

Lomaltapaluupaniikki – ja vähän pakurikääpää

Palasimme eilen upealta kahden viikon saarihyppelyltä Kreikan saaristossa. Irtiotto oli täydellinen, mieli levännyt ja onnellinen.

Helsingin kolea sääkään ei haitannut, ainakaan paljoa, sillä olen suuri lämmön ja auringon ystävä. Oli ihanaa olla kotona, ottaa rauhassa suihku, pestä pyykkiä, täyttää jääkaappi omalla ruualla ja maata puolikuolleena sohvalla käyden läpi satoja kahden viikon aikana otettuja toinen toistaan aurinkoisempia kuvia.

Tänä aamuna avasin silmäni, mietin pari sekuntia missä olen ja kun tajusin että omassa sängyssähän tässä, niin ahdistuksen aalto kävi päästä jalkoihin. Aamukahvia join melkein kyyneleet silmissä. Ajattelin, että tämä oli nyt tässä.

Hyvästi vapaus, rento elo, matkustelu, lämpö ja aurinko. Edessä on vain syksy, kylmyys, pimeys, pitkät työpäivät toimistolla (vaikka työstäni tykkäänkin) sekä ylipäänsä loputtomat päivät, jotka seuraavat samanlaisina toisiaan. Inhoan rutiinia, ajattelin. On pakko keksiä jotain muuta sisältöä elämään! Ja äkkiä!

Elämänmuutos ja muutto paratiisisaarelle ei tietty tapahdu noin vain. Varsinkaan kun en edes tarkkaan tiedä, mitä haluan. Fakta tuntui lisäävän angstiani.

Onneksi viisas poikaystävä tuntee taipumukseni dramatisointiin ja "tyhjästä" ilmestyviin surkeilukohtauksiin ja tiesi, mitä tehdä. Hän vei minut kävelylle. Onneksi reittimme varrelle osui paljon ihmisiä, sillä mikään ei ole ankeampaa kuin tyhjä kaupunki sunnuntai-aamuna.

Hietsun kirppis nostattaa aina mielialaa, kodikas tunnelma ja värikäs joukko hymyileviä ihmisiä piristää.  Varsinkin kun aurinko paistoi niin lämpimästi, etten edes minä voinut sadatella säätä ja verrata sitä Kreikan ihanaan aurinkoon.

Toinen piristävä asia ovat ihmisten spontaanit viritelmät ottaa kaupunkitilaa haltuun. Tänään törmäsimme Ruttopuiston kulmalla Bulevardin asfaltiin raapustettuun kauniiseen hyvästelyyn. Hyvää matkaa tuntematon, minne menetkin! Ja tervetuloa takaisin, sanoisi Helsinki jos voisi.

Kolmas ilostuttava seikka ovat yllättävät tapahtumat, johon törmää ihan sattumalta. Ne saavat tuntemaan, että kaupunki on elossa. Tänään bongasimme isot kansainväliset markkinat Kampista, jossa myytiin herkkuja eri puolilta maailmaa. No, lähinnä Suomesta, Saksasta, Italiasta... Ja väkeä riitti.

Neljäs itseäni piristävä asia ovat kaikenmoiset terveystuotteet, joiden ostamisesta tulee hyvä mieli. Lumetta tai mitä lie, ei haittaa! 

Tänään ostin jo pitkään pohtimaani ja usean ystävän suosittelemaa pakurikääpärouhetta lappilaiselta nuorelta naiselta. Hän luetteli minulle uudestaan tuotteen terveyshyödyt, ja jos osakin niistä on totta niin 20 euroa 73 grammasta on sen väärti. 

Sitä paitsi purut voi keittää moneen kertaan ja vielä syödäkin tai levittää iholle esim. oliiviöljyn joukossa! Saa nähdä, keittiössä pakuri kiehuu parhaillaan – jo kolmatta tuntia. Myöhemmin lisää kokemuksistani. 

Oletteko päässeet pakurin makuun ja jos juu, niin huomaatteko terveysvaikutuksia?