tiistai 20. elokuuta 2013

"Nyt riittää tää akateeminen ura!"

"Irtisanouduin töistä ja alan opiskella osteopaatiksi/kokiksi/automekaanikoksi/puutarhuriksi..."

Yhä useampi kaveri ilmoittaa näin, silmät onnesta hehkuen. Kaikki nämä kaverit ovat ennen elämänmuutostaan ehtineet opiskella korkeakoulussa monta vuotta, suurin osa on saanut gradunsakin väännettyä.

Sen jälkeen he ovat saaneet hankittua oikein hyvältä kuulostavan, monesti jopa vakituisen työpaikan omalta alalta täynnä "kiinnostavaa sisältöä", "etenemismahdollisuuksia", "erinomaisia työsuhde-etuja" ynnä muuta sellaista, mitä yleisesti menestyksen mittana pidetään. He ovat myös juhlineet työpaikkaansa onnen kukkuloilla.


Sitten tapahtuu jotakin. Tehtyään useamman vuoden ajan akateemista uraa, kenties vaihdettuaankin pari kertaa työpaikkaa entistä mielenkiintoisempaan, haastavampaan ja statukseltaan arvostetumpaan, kaverit saavat tarpeekseen koko systeemistä.

Jonain kauniina päivänä he tajuavat, että juuri sen kauniin päivän (ja kaikki tulevat kauniit päivät) voisi mieluummin viettää tehden jotakin oikeasti merkityksellistä, sen sijaan että elämä valuisi huomaamatta ohi harmaassa toimistossa istuen, kokoustaen, meiliviidakkoa peraten ja päätään seinään hakaten. Noin niinkuin kärjistetysti.



Yhteistä alaa vaihtaville ja ns. uraputken taakseen jättäville vasta kolmikymppisille kavereilleni on, että he haluavat tehdä jotakin konkreettista. Työtä, jonka avulla voi auttaa ihmisiä niin, että siitä saa itsellekin hyvän mielen – saman tien, eikä ehkä joskus vuosien päästä ja välillisesti.

Itselläkin samantyyppiset ajatukset muhivat päässä, joskus voimakkaammin ja toisinaan ihan vaan hillitysti.

Se on varmaa, että haluan tehdä elämässä muutakin kuin klo 9–17-hommia. Yksi kolmasosa elämästä toimistossa istumista on tosi paljon, vaikka työ olisi kuinka kivaa. Joskus, toivottavasti pian haluan kokeillani siipiäni ja tehdä jotakin omaa ja tärkeää... täytyy vain selvittää itselleni, mitä. Ja sitten olla rohkea ja uskaltaa! Olisi kiva kuulla muiden elämänsä muuttajien ajatuksia ja kokemuksia Isojen Päätösten tueksi...

Sitä odotellessa kuukausipalkka on ihan kiva asia, ja mukavat työkaverit erityisesti.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti