Tänään VR tarjosi minulle 38 euron perushintaista lippua Intercityyn, alle kahden tunnin matkasta. Jotain rajaa!
Ajattelin korvata junan bussilla (27 euroa ja 2 h 20 min kestävästä ajelusta) tai erinomaisen hintaisella Onnibussilla (14,70 euroa). Harmi kyllä sopiva vuoro oli loppuunmyyty – ei ihme.
Päädyin bussia nopeampaan lähijunaan. Onhan juna luontoystävällisempikin, ja siellä voi lukea & kirjoittaa (tätäkin bloggausta) pahoinvoimatta. Maksoin siedettävät 25 euroa ja tällä kertaa tajusin jopa istuutua Tampereelle asti matkaavaan vaunuun.
Yllätyksekseni juna oli täpötäynnä, moni ei edes päässyt istumaan. Ilmeisesti en ollut ainoa, joka oli saanut tarpeekseen Intercity ja (alati myöhästelevän) Pendolinen riistohinnoista.
Kuuntelin musiikkia ja katselin maisemia ja mieleen hiipi jännä ajatus: että nyt matkustetaan "kolmannessa luokassa", ja että Suomesta on oikeasti kehittymässä luokkayhteiskunta. Piste iin päälle tuli, kun konnari kuulutti että lähdemme myöhässä, koska pitää päästä kallis ja kopea Pendolino ohittamaan.
Matkalukemiseksi oli napannut kirjahyllyn uumenista Kaikkein radikaaleinta on arki -manifestin, jonka olin jostakin saanut. Kirjassa etsitään vaihtoehtoja ihmisten pahoinvoinnilla ja pätkätöissä elävälle modernille prekariaatille. Tämä jos mikä sopi junamme tiiviiseen ja hikiseen tunnelmaan, ei tainnut olla ilmastointia.
No juu, kaikki tämä on vielä tosi pientä maailman mittakaavassa mutta kuitenkin. Kohta – ja itse asiassa jo nyt – yhä useammalla ei ole varaa matkustaa 80 eurolla Tampereelle ja takaisin. Myös niiden, joilla olisi varaa, mitta alkaa täyttyä VR:n hinnoista. Voisiko rautatiet ehkä vihdoin avata rehdille kilpailulle?
