 |
| credit Flower Films (leffa ei muuten ole mustavalkoinen) |
Oma moka. Donnie Darko (2001, Flower Films) on loistoleffa, joka pyörii mielessä monta päivää katsomisen jälkeen.
Aikamatkustamisen, eksistentialismin ja spiritualismin teemoihin sukeltava ohjaaja Richard Kelly onnistuu kympillä kuvaamaan angstista teinipoikaa Donnieta. Raukka taistelee amerikkalaisen peruslähiön kaksinaismoralismia, pinnallisuutta ja typeriä ihmisiä vastaan.
Pelottava jättimäinen pupu ilmestyy Donnien perheidylliin ja kuiskii pojalle tuomiopäivän sanomaa. Loppu on lähellä, joten nyt kannattaisi tehdä "mitä vaan" ja vapautua tylsyyden kahleista.
Juu, elokuva on vähän outo. Suurin osa henkilöhahmoista on "kivoja ihmisiä", Donnien perhe on ymmärtäväinen, tyttöystävä ajan tasalla ja psykologi ja monet opettajat fiksuja. Onko Donnie hullu, kuten hän itse väittää, vai onko maailmanloppu oikeasti ovella? Loppu jää suht avoimeksi, niin kuin asiaan kuuluu.
Donnie-pojassa on helppo tunnistaa omia teiniangstejaan - 15 vuoden takaa, uh. Tunnetta, että maailma on paha paska paikka, ja että sen loppuminen olisi parasta, mitä voi tapahtua. Ympäröivät ihmiset ahdistavat lässytyksellään, ja itse on liian nuori vaikuttamaan yhtään mihinkään. Kylmät väreet kulkevat selkää, kun alkaa pohtia Donnien samalla niin onnellista ja kovin onnetonta tilannetta. Tuttu tilanne.
Kulttimaineen saavuttanutta leffaa voi tosiaan suositella! Se toimii rakenteeltaan, tyyliltään ja ajatuksiltaan. Viisas elokuva, vaikka amerikkalainen onkin. ;)
Leffalle viini - tai toisinpäin
Elokuvan kanssa nautittavaksi sopii keskitäyteläinen Le petit longue-doc -punaviini. Sain ekologisen muovipullon (!) kaveripariskunnalta uutena vuotena. Ranskassa Boutinot-viiniliikkeen perustanut Paul Boutinot on kasvanut kansainväliseksi viinitaloksi, eikä syyttä. Viinissä on asennetta - kuten elokuvassakin!
PS: Poikaystävä tykkäsi kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti