tiistai 10. tammikuuta 2012

Loskasta Japaniin ja Barcelonaan - no, melkein



Kaunista, eikö? Ihan kohta lisää elokuvasta...

Snifsnif eli ensin tilitys: flunssa jatkuu - ja elokuvien suurkulutus. Toivon, että oloa lievittää äsken Clas Ohlsonilta kotiin raahaamamme ilmankostutin. Kotona kun on kuivaa kuin sahanpuruvarastossa. Ei mikään ideaali toipumisympäristö flunssaiselle.

Viime viikolla tapasin pitkästä aikaa rakasta ystävätärtä, joka tarjosi minulle myöhästyneenä syntymäpäivälahjana leffaillan. Loistoidea, muuten! Päädyimme tunnelmalliseen Kino Engeliin katsomaan iki-ihanaa japanilaista animeleffaa Kätkijät (2010). Elokuvan on luonut kuuluisa Studio Ghibli, joka vastaa monista muistakin herkistä leffoista kuten Henkien kätkemä, Liikkuva Linna, Naapurini Totoro, Ponyo rantakalliolla... lista on pitkä, ja olen tainnut nähdä kaikki!

Varoituksen sana: kun katsoimme taannoin Ponyota DVD:ltä, koko miespuolinen katsomo eli veljeni ja poikaystäväni vaipuivat sikeään uneen ja vastaus oli jyrkkä "ei!", kun kysäisin poikaystävää mukaan Kätkijöitä katsomaan. Liekö joku sukupuolijuttu...? No, itsepähän menettävät...

Kätketyt kertoo kartanon alla asuvasta pikkuväestä. Peukaloisten perhe elelee rauhaisaa arkea tehden silloin tällöin "kätkemisretkiä" yläkerran jättiläisten eli ihmisten maailmaan. Yksi sokeripala piisaa tälle perheelle pitkäksi ajaksi. Asiat hankaloituvat, kun kartanoon muuttaa sydänleikkausta odottava pikkupoika. Ystävystyminen pikkuruisen 14-vuotiaan Arriettyn kanssa vaarantaa pikkuväen elon. Tarina on niin kauniisti tehty, elokuva soljuu eteenpäin ja antaa uskoa tulevaan tammikuisen rännän keskellä.

... Ja se Barcelona

Elokuvan jälkeen hymy oli herkässä. Suuntasimme intiimiin Tapas BarCelonaan Aleksin wanhalle kauppakujalle. Paikka on aika hintava (varsinkin kun on asunut Espanjassa...) mutta jos puree hammasta ja maksaa, niin baari on kyllä passeli mesta rentoon seurusteluun. Tapaksia on montaa lajia, ja kannattaa kysyä tiskiltä viini- ja skumppatarjouksia - itsekin säästimme pitkän pennin niin tehdessämme! Tammikuun viini, ranskalainen Berger, toimi hyvin.

Ehkä tammikuu ei sittenkään ole niin paha - no, tipaton se ei ainakaan ole - kunhan muistaa tehdä arki-iltaisinkin kivoja juttuja, nähdä ystäviä ja mieltä nostavia elokuvia.

Tällaisia herkkuja.
Kuvan oikeudet Tapas BarCelonan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti