En ala. Marraskuu, pimeää ja kylmää, enkä muista milloin olisin viimeksi nähnyt auringonvaloa, kun kökin päivät sähkövalojen alla toimistossa (työssä, joka sekin mättää).Siis ei mitään uutta. Kuten joka vuosi tähän aikaan, mieli alkaa vetää jonnekin kauas pois lämpimään. Mitä ihmettä teen täällä?! Samalla tekee mieli jättää kaikki taakseen... no, ainakin melkein kaikki. Ei sitten eläkkeellä vaan nyt.
Juujuu, tiedän että kuulun ystävieni kanssa itsekkääseen etuoikeutettujen sukupolveen, kun tällaisia haaveilen, mutta minkäs sille voi. Ja toisaalta: onko se itsekästä, että haluaa elämältään muutakin kuin perinteistä yhdeksästä viiteen -rutiinia hautaan saakka (eläkepäivät lienevät turha haave näinä aikoina).
Työtä tehdään, jotta saadaan rahaa, mutta ainakin nyt juuri tuntuu siltä, että olisin valmis pärjäämään vähemmällä, jos vain saisin lisää vapautta!
Eikun lottoamaan.
 |
| Tässä kuvia matkalta Cap Verdelle muutama vuosi sitten - kesken pimeimmän ja kylmimmän ajan. Teki hyvää tajuta, ettei kaikkialla ole yhtä harmaata... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti