perjantai 2. marraskuuta 2012

Yököttävä tuliainen tropiikista - toivotaan, ettei...

Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. Vanha vitsi ei paljoa naurattanut tänään. Viidettä päivää jetlagissa kärvistellessäni raahauduin jälleen melko unettoman yön jälkeen toimistolle ja avasin sähköpostin - työkaverilta Nicaraguasta oli tullut viesti, jossa hän tiedusteli että enhän vain maistanut sitä yhtä appelsiinimehua, jota meille auliisti tarjottiin matkustaessamme maaseudulla ja poiketessamme erään kaakaoviljelijän kotona. Kollega oli itse kastanut pakon edessä kielensä, mutta minä (tyhmä) join 1/3-lasillista sokeasta kohteliaiduudesta. Ei olisi kannattanut.

Nicaraguaa
Vieraanvaraisuus on kiva asia, parasiitit eivät. Sellaisia työkaverini oli kuulemma kyseisestä appelsiinimehusta saanut. Lääkäri oli määrännyt pillereitä, mutta hän ajatteli ystävällisesti tsekata myös minun vointini.

Aloin kelata, voisiko monta päivää jatkunut kuvottava olo, vatsanväänteet ja ruokahaluttomuus johtua sittenkin karseista, yököttävistä pikkumatelijoista sisälläni. Siihen asti olin pannut kaiken jetlagin piikkiin - kuuluvathan mainitut vaivat myös sen oireisiin... En kuitenkaan jäänyt arvailemaan, kummasta on kyse, vaan suuntasin saman tien työterveyslääkärille.

Lääkäri tökki vatsaa ja passitti labraan, jossa (kuin suoraan jostain sketsisarjasta pudonnut) nuori mieshoitaja tsekkasi tietokoneelta vaivani ja muljautti vaivaantuneen silmäyksen alta kulmain: se on sitten ulostenäyte...

Yleensä en pienestä hätkähdä, mutta on tosi outoa puhua kakkaamisesta ventovieraan kanssa:
- Sä varmaan haluat tehdä tän kotona?
- Hmm voisin yrittää nytkin.
- Luuletko, että pystyt?
- Maha on sen verran sekaisin, että eiköhän onnistu... Jollei, niin kotona sitten paremmalla tuurilla.

Sain käteeni purkin kakkaa varten sekä suppilon ja lusikan, jolla näytepala otetaan. Ja lopuksi ravistetaan. Yhhyh. Hoitaja saattoi vessaan:

- Mitä jos ei onnistukaan?
- Yrität nyt vaan.

Homma meni ihmeen kaupalla "putkeen" ja tulokset saan ensi tiistaina. Viikonloppu menee "kivassa" pikku jännityksessä, että mikähän se siellä mahassa möyrii... Myös rautavatsainen poikaystävä on kärsinyt tällä viikolla vatsavaivoista (sori!). Hän epäili, että vatsassani on Alien - eikä luvannut tunnustaa isyyttä. Sekin vielä.

Näihin tunnelmiin. Voihan yökötys! Olkaahan varovaisia siellä tropiikissa, jos tienne eksyy kauas - vaikka löytyyhän meiltä kotoakin parasiitteja: punkkeja, kirppuja, kihomatoja, lapamatoja täitä... Eläimistö, johon en halua tutustua. Mutta kai niitäkin johonkin tarvitaan tässä maailmankaikkeudessa...?





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti