Viime aikoina bloggaukseni ovat olleet epäilyttävän terveyspainotteisia. Syy lienee se, että rankan ja stressaavan sekä täysin liikkumattoman viime syksyn jälkeen tein muutamat rajut uudenvuoden lupaukset - jotka olen (no, ainakin suurin piirtein) onnistunut pitämään elossa tähän asti. Ja nythän on jo helmikuun puoliväli.
Erityisesti olen hullaantunut kuntonyrkkeilystä. Ihan kohta lähden jo kolmansiin treeneihin tällä viikolla ja lisää on pakko saada. Olen täysin koukussa. Ei nimittäin ole mitään mahtavampaa kuin tajuta, että viikko viikolta mähän jaksan oikeasti tehdä yhä enemmän tunneilla! Enkä ole täydellisen kuollut, tulipunainen ja hiestä märkä jälkeenpäin... ainakaan ihan aina. Silti rasitusta riittää ihan tarpeeksi, kiitos Sörnäisten Savate Clubin pätevien ja mukavien opettajien.
Yksi nyrkkeilyn monista hienoista puolista on, että tunneille voi mennä ihan kuka tahansa - ja oikeastaan melkein milloin tahansa, koska tarjonta on sen verran runsas. Itse inhoan übertrendikkäitä kuntosaleja, joilla keikistellään pohke piukkana peilin edessä ja pahimmillaan surffataan netissä samalla kun juostaan tyylikkäästi juoksumatolla (!) Ei kiitos mulle.
Nyrkkeilyssä ulkonäölllä ei ole väliä - niin himokuntoilijat kuin sohvaperunat solahtavat mukaan joukkoon. Tunneilla heiluu kaikenikäisiä ja -kokoisia ihmisiä, miehiä ja naisia ihan eri aloilta ja tyylisuunnista. Ja hyvä niin! Moninaisuus on rikkaus, myös säkkiä hakattaessa.
Ja nyt perjantaitreeneihin, hop! Sen jälkeen viikonlopun korkkaava kylmä olutkin maistuu paljon paremmalta ja ah niin ansaitulta. Suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti