Olkaa varovaisia kun treenaatte! Jottei kävisi näin...

Aika ironista. Eilen hehkutin blogissa uutta liikunta-aktiivisuuttani otsikolla Nyrkkeily rulettaa! ja ylpeilin sillä, kuinka olin saanut itseni raahattua kuntonyrkkeilemään jo kolme kertaa tällä viikolla ja lisää vaan piti saada.

Ei olisi ehkä kannattanut, sillä eilen illalla sain tuta, miten kylmiltään treeneihin suuntaavalle himoliikkujalle voi käydä. Olo on edelleen outo & tosi voipunut - täytyy vain toivoa, että menee nopsaan ohi... Varsinkin, kun illalla on tulossa vieraita tapaksille.

Mitä minulle tapahtui? Eiliset treenit menivät erinomaisesti, palasin kotiin, kävin suihkussa ja olin intona aloittelemassa viikonloppua. Kaveri soitti ja pyysi poikkeamaan kanssaan taidenäyttelyn avajaisissa Jätkäsaaren Huuto-galleriassa. Kuulosti hyvältä. I'm12-näyttelyn turkulais-helsinkiläinen taiteilijaryhmä esitteli liikkuvaa kuvaa, valokuvaa ja installaatioita. Laittauduin ja treffasin kaverin ratikkapysäkillä.

Gallerialla oli paljon porukkaa, juttelimme tuttujen kanssa, ihailimme ja arvostelimme teoksia ja täytimme lasimme boolilla - joka oli niin hyvää, että muutama lasi livahti sisään suit sait. Parin tunnin jälkeen pysähdyimme yhden valokuvateoksen kohdalle lukemaan katalogia tytöstä, jolle oli tehty sydämensiirto. Rankkaa luettavaa ja katseltavaa.

Puoleenväliin kirjaa päästyäni päässäni humahti - silmissä sumeni, pää jyskytti ja kylmä hiki nousi pintaan. Säikähdin ja katsoin kaveria. Hän jatkoi vieressä lukemista rauhassa. En viitsi häiritä, ajattelin, mutta olo ei parantunut päinvastoin. "Jollen pääse istumaan niin mä pyörryn", tajusin, ja totesin kaverille jotenkin että "hei mulla on vähän huono olo".

Seuraavassa hetkessä kaveri oli istuttanut minut nojatuoliin, vesilasi yhdessä kädessä ja suffelipatukka toisessa. Hetken levon jälkeen olo kohentui saman tien. 10 minuutissa olin kuulemma jo normaalin punakan värinen entisen vitivalkoisuuden sijaan. Huh.

Kaveri tiedusteli, olinko syönyt kunnolla treenin jälkeen - ja enhän minä ollut. En ollut ollut nälkäinen, joten olin tyytyväisenä lähtenyt avajaisiin kiiraen vilkkaa. Sain nuhteet ja itseäni ärsytti ja nolotti paljon enemmän - miten voin tehdä tällaisen aloittelijan virheen?!? No, ehkä koska olen aloittelija.

Siispä tuoreen kokemuksen rintaäänellä: jos treenaatte raskaasti, muistakaa syödä - saman tien ja mielellään tietty terveellisesti. Ammattilaiset tämän tietävät, mutta uskoisin että aika moni amatööri toistaa / on toistanut meitsin mokan... Onko kokemuksia?

Lähellä ollut pyörtyminen oli tärkeä muistutus pitää itsestään huolta. Pelästyin (ehkä?) liikaakin, koska minulle ei ole vastaavaa juuri sattunut. Ei ehkä olisi pitänyt käyttää loppuiltaa googletellen mahdollisia sairauksia, joiden oireena on huimaus... Apua!

Tänään olo on edelleen voipunut, makaan sohvalla ja syön appelsiinia - sillä aloitin äsken 1-2 viikon rautakuurin (ja C-vitamiini auttaa rautaa imeytymään), koska tajusin että huimaushan voi johtua anemiasta. Viimeksi veriarvoni testattiin pari vuotta sitten ja kaikki oli kohdalleen, mutta tilanteethan muuttuvat.

Ei voi kun toivottaa tervettä viikonloppua kaikille - pitäkää itsestänne ja läheisistä huolta!

Pyörtyminen ei ole ollenkaan niin cool, kun "vanhoihin hyviin aikoihin", jolloin yläluokan naiset kaatuivat tuon tuostakin - aina yhtä tyylikkäästi!