Kyseessä on kuitenkin iloinen asia, sillä olen jo pitkään kypsytellyt lähtöä (tai siis ollut kypsä aika moneen juttuun), mutta nyt tärppäsi ja sain toisen työpaikan, joka tuntuu kaikin puolin "täydelliseltä matchilta", kuten tulevani pomoni hehkutti. Olen samaa mieltä!
Tosin tähän mennessä alan oppia, ettei täydellistä työpaikkaa ole olemassakaan. Kuten ei täydellistä miestä, kotia tms. Ja hyvä niin. Samalla olen nimittäin oppinut, mitkä seikat ovat juuri minulle tärkeitä työpaikassa: hyvä ja avoin ilmapiiri, kaikkien oikeudenmukainen kohtelu, yleinen innostus, mahdollisuus kehittää itseään ja oppia joka päivä uutta... sekä kymmenet pienet jutut, joka tekevät töihinmenosta joka aamu kivan asian.
Jännitin irtisanoutumista ja viivyttelin ilmoituksen kanssa pari päivää. Minua ei niinkään jännittänyt kertoa pomolle vaan lähimmille työkavereille. Mitä jos he suuttuvat ja alkavat tilittää, että miten sä voit jättää meidät kaiken tämän keskelle?!?
Onneksi ihan turhaan. Ihmiset suhtautuivat kypsästi ja tuntuivat aidosti iloitsevan puolestani. Totta kai he voivottelivat lähtöäni (olisikin ollut aika ikävää, jolleivät...) mutteivät syyttävästi.
Aloitan uudessa paikassa maaliskuun alussa, joten ehdin vielä hoitaa muutaman keskeneräisen proggiksen päätökseen tai ainakin parempaan vaiheeseen seuraajaani varten.
Yllättävintä tässä kaikessa on, että olen ollut tämän viikon maailman innostunein, iloisin ja motivoitunein työntekijä! Kaikkien pitäisi irtisanoutua silloin tällöin - ainakin, jos luvassa on jotakin parempaa... Aiemmin tosi ankeilta tuntuneet työtehtävät ovatkin ihan ok nyt, kun loppu häämöttää.
Työkaverit tuntuvat ekstramukavilta enkä jaksa enää valittaa tai murehtia mistään, kuten jatkuvasta kokoustamisesta tai vellovista projekteista. Pari viikkoa enää... Jääpähän kaikille sitten hyvä kuva minusta, kun lähden uusiin seikkailuihin, Jippii!
Ihmiset: jos työnne on jo pidempään tuntunut kurjalta, suosittelen vaihtoa. Nimittäin...
Elämä on lyhyt, carpe diem!
PS: Asiat voivat muuttua nopeasti. Pari viikkoa kirjoittelin vielä työnhaun hulluudesta kriisi päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti