sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Luontoa ja melankoliaa Kallvikissa

Liekö ilmassa syysmelankoliaa vai hormonien heittelyä (tämän asian pähkäilyä luvassa myöhemmin), mutta tänään heräsin oudon melankolisella tuulella. Itkeä tirautinkin aamukahvin äärellä ilman mitään "järkevää" syytä, mikä sellainen sitten olisikaan... Se teki kyllä hyvää, en ollut pitkään aikaan itkenyt ja kyyneleethän puhdistavat.

Onneksi poikaystävä ymmärtää mieleni liikkeitä ja suhtautuu niihin tyynen ymmärtäväisesti. Koska kotona pyjamassa pyöriminen ei tunnetusti nosta mielialaa, ehdotin luontoterapiaa – meren rannalla. 

Läheisyys- ja merikriteereillä kohteeksi valikoitui Kallvik ja Kallahdenniemen uimaranta. Ollaan molemmat vietetty erinäisiä seminaareja Sofia-koulutuskeskuksessa, mutta muutoin en tajunnut kuinka mahtavia paikkoja Kallvikista löytyy!

Mieliala parani, tietenkin. Kiitos aurinko, meri ja ihminen, joka ymmärtää melankolisen päivän viettäjää! Ei aina voi tai tarvitse olla iloinen ja hyväntuulinen. Annos surumielisyyttä silloin tällöin tekee ihmiselle hyvää. Ja silloin saa myös syödä herkkuja. 

Hyvää uutta viikkoa, tulkoon siitä kaikille aurinkoinen!

2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia!melankolisuus valtaa yhden jos toisenkin mielen syksyllä..lisäsin blogisi oman äskettäin perustetun blogini suosikit listalle,tiedoksi :>

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla! Syysmelankoliaa lienee mahdotonta välttää, ja ainakin itselläni se tuntuu voimakkaammin nyt, kun syksy on ollut niin nätti. Aika ääripäiden maassa me kyllä eletään ilmaston puolesta...

    Täytyykin käydä tsekkaamassa blogisi, onnea matkaan! Kirjoittaminen on kyllä parasta lääkettä, melankoliaan ja muuhunkin. :)

    VastaaPoista