Ystävät – paras apu joka vaivaan

Ensimmäinen työviikko on selätetty kunnialla! Paluu arkeen ei toden totta ollut (tälläkään kertaa) helppo, vaikka työstä tykkäänkin.

Lisäksi olen ollut ihan poikki joka ilta, maannut sohvalla ja surkeillut elämääni joka on "täynnä puuduttavaa rutiinia tästä hamaan tappiin". Kohta vielä kylmyyden ja pimeyden keskellä... oivoivoi.

Eilen onneksi tajusin, mikä on paras lääke murheeseen kuin murheeseen: ystävät! En tajua, miksi olen viettänyt viime illat yksin (tai no, poikaystävän kanssa, mutta olen yrittänyt säästää häntä jatkuvalta valitukselta ja pitänyt draaman ainakin osittain sisälläni...).

 Onneksi eilen aloitimme pitkästä aikaa perjantaiset "työn jälkeen yhdelle" -sessiomme, ja mukaan pääsi liuta ihania naisia – meitä oli yhteensä seitsemän sekä seurueeseen liittynyt yhden ystävän poikaystävä kavereineen. Mukavia hekin.

Alkukankeuden jälkeen (Kalliosta on miltei mahdotonta löytää tyhjää terassipöytää kello viideltä perjantai-iltapäivällä!) tungimme itsemme Hilpeän Hauen terassille Vaasankadulla. Paikan vihdoin löydettyämme viihdyimme siellä tunnin jos toisenkin nauttien olusen jos toisenkin.

Ah, pikku stressit, murheet ja ärtymykset kaikkosivat saman tien, kun ne pääsi jakamaan ystävien kanssa! Ja sama toisinpäin. Tajusin taas, että eihän tässä yksin todellakaan olla synkkien ajatusten kanssa, ystävät ymmärtävät oloni puolesta sanasta ja tietävät, miten piristää tunnelmaa. Kiitos teille!

Muistakaa arvostaa hyviä tyyppejä elämässänne (ja unohtaa ne ei-hyvät-tyypit, elämä on ihan liian lyhyt sellaisten kanssa kärvistelemiseen).

Ihanaa viikonloppua kaikille! Vaikka ainakin täällä Kampissa taivaan päällä roikkuu ihan liikaa harmaata materiaalia...

München - litran oluttuoppeja, paljon rahaa ja yksi upea linna

Hep. Nyt se on, Octoberfest Münchenissä! Öö vai menikö se jo, ei jaksa tsekata Googlesta... Joka tapauksessa aika moni (no, ainakin kaksi) kaveria on päivittänyt heti aamusta Facebookiin kuvia, joissa he hymyilevät litran oluttuoppi yhdessä kädessä ja pretzel toisessa, taustalla satoja kanssajuhlijoita hassuissa perinnepuvuissaan.

Biergarten - yksi niistä kuuluisista, jonka pitkä ja vaikea nimi on jäänyt unholaan...

Mieleen palasi elävästi viime pääsiäisen matkamme Müncheniin poikaystävän kanssa. Vieläkin ihmettelen miten ihmeessä päädyimme juuri sinne!  München kaupunkina eikä  Saksa maana ole inspiroinut kumpaakaan - yhtään. Syynä oli takuulla joku sikahalpa lentotarjous.

Joka tapauksessa, vietimme (sateisessa ja lumimyrskyisessä) Münchenissa viisi kiinnostavaa päivää. Edelleenkään en fanita kaupunkia, mutta olivathan Biergardenit ja Saksan vauraimman kaupungin elintason pällistely silmiäavaavaa.

Pääsiäinen = parsakausi.

Täytyy sanoa, että matka mentiin suurelta osin poikaystävän ehdolla. Ovelasti hän käytti hyväkseen samaan aikaan sattuvaa synttäriään, muuten minua ei ehkä olisi saatu kuluttamaan tuntikausia elämästäni BMW-museossa. No, omalta mukavuusalueeltahan on terveellistä poistua silloin tällöin...

BMW-museon tarjontaa. Kiinnostava moottori (?)

Tämä oli minustakin hieno! BMW:n taideautokokoelmaa.

Okei, sitten syy matkustaa Müncheniin! Matkan upein anti oli vaikeasti nimetty linna Neuschwanstein, jonne jonotimme lippuja useamman tunnin (räntäsateessa). Päätimme jo kerran kastuttuamme kävellä saman tien vuoristotietä ylös linnalle, mikä olikin loistopäätös. Saimme napattua upeita kuvia sillalta, jonne meno oli "hengenvaaran" uhalla kielletty. Hei me tullaan Suomesta, ei pikku lumisade maata kaada... Kannatti riskeerata henki, sillä maisemat olivat huikeat. Lumimyrskyn ansiosta jopa maagiset! No joo, sisältäkin linna oli hieno, muttei kuitenkaan mitään mullistavaa.

Kannatti uhmata lumimyrskyä - linna oli kerta kaikkiaan upea!