Vappu, yllättävän hyvä ja helppo

En ole "vappuihminen". Ylipäänsä kaikki pakkojuhlat aiheuttavat ahdistusta ja kapinahenkeä, vaikka kuitenkin sitten aina otan itseäni niskasta kiinni ja menen mukaan rientoihin - ja yleensä lopulta on aina vähintään siedettävää, yleensä jopa hauskaa.

Tänä vuonna latasin vappuun nolla odotusta, sillä sitkeästä flunssasta jäljelle jäänyt yskä vaivaa edelleen ja olo on tooosi vetämätön.

Mutta... sitten juotiin töissä skumppaa ja siitähän se lähti. Jatkoin kaverin luo Kallioon juomaan skumppaa ja sieltä Vallilan vapputansseihin, jonne oli perinteisesti kerääntynyt iso liuta tuttuja. Oli ihanaa nähdä kaikkia ystäviä, jutella, juoda (liikaa) skumppaa ja tanssahdella jenkkaa "persoonalliseen" tyyliin. Sitten jatkoimme kukin tahoillemme bileisiin ympäri kaupunkia, minä keskustaan poikaystävää etsimään... joka löytyi Espalta.

Vappuaaton ilta päättyi osaltani jo ennen puoltayötä, onneksi, sillä tänään ikkunan takaa kurkisti aurinko joka sai innostumaan ex tempore -piknikille sinne minne puoli Helsinkiä. Ja kyllä kelpasi. Kaupassa oltiin tietty unohdettu käydä, mutta kotoa löytyi ihan passelit voileipäainekset, sipsejä ja muuta naposteltavaa. Perfecto!

Ah, ja parasta oli että tällä kertaa päätin olla vahtimatta kännykkää viiden minuutin välein. Eilen oltiin löysästi puhuttu kavereiden kanssa, että "soitellaan sitten ja nähdään jossain vaiheessa", mutta a) kännykät toimii surkeasti kun samassa on tilassa on kymmeniätuhansia ihmisiä, b) kenelläkään ei ole hauskaa, jos 90% piknik-ajasta menee kavereiden bongaamiseen ja etsimiseen heinäsuovasta. Nyt maassa oli rauha, varsinkin kun poikaystävä teki saman päätöksen. Suosittelen kokeilemaan!

Eikä paremmasta vappusäästä väliä, kaikkien pelottelujen jälkeen! Jos jotain kritisoitavaa, niin tuuli, mutta tavallaan se kuuluu meriseen Helsinkiin.

Flunssatoipilaana olin tunkenut päälleni reilusti vaatetta, mutta mikä sen hauskempaa kuin riisutuminen. Rohkeimmat juhlijat heiluivat topit päällä (alkoholi lämmittää verta?), ja itsekin uskalsin sentään riisua saapikkaat ja loikoilla villasukat jalassa kalliolla...

PS: Kotiin palattuamme huomasimme, kuinka molempien posket ovat iloisenpunaiset. Kevätaurinko toden totta on petollisen voimakasta, varsinkin kylmällä tuulella terästettynä! 

PPS: Ensimmäinen kerta, kun näin ihmisten jonottavan Ullanlinnan K-kaupan ulkopuolella päästäkseen täydentämään piknik-varantojaan. Nyt on tämäkin koettu! Nykyihminen ei toden totta osaa varustautua yötä pidempään kauppojen kiinnioloon - itseni mukaan lukien...