lauantai 30. kesäkuuta 2012

Työ tai parisuhde - miksi jompikumpi aina mättää?



Tapasin eilen joukon tyttökavereitani ja ajauduimme vaihteeksi elämän peruskysymysten äärelle. Vallitseeko työn ja parisuhteen välillä kauhun tasapaino? Jos töissä menee hyvin, niin parisuhde kosahtaa - tai toisinpäin. Entä löytyykö Suomesta vielä normaaleja, vähintäänkin alkeelliset sosiaaliset taidot hallitsevia miehiä poikaystäviksi?

Ystäväni sai eilen ostamansa asunnon avaimet. Loistava syy kutsua kaverit koolle viettämään kesäistä perjantai-iltaa skumppaa nauttien ja remonttisuunnitelmia tehden.

Ilta-aurinko paistoi sisään sata vuotta vanhan talon isoista ikkunoista. Yksiön varustukseen kuuluivat myös lautalattiat ja korkeat huoneet - täydellistä, ainakin pienen remontin jälkeen. Onneksi ystäväni on kätevä remontti-Riitta.

Vaihdoimme kuulumisia, ja skumppapullojen poksahdellessa menimme yhä syvemmälle. Tässä pätkiä ystävieni, "menestyvien ja fiksujen" kolmikymppisten naisten elämästä - varoitus, ei pelkkää ruusuilla tanssimista.

Kuva: Happier Endings
L on juuri saanut kuulla ylennyksestä töissä. Onnittelimme, mutta L kertoi olevansa paniikissa ja kärsivänsä unettomuudesta, sillä hän tietää hyvin etteivät vanhemmat, huonommin koulutetut mutta vuosia talossa olleet työkaverit hyväksy uuden tulokkaan (ja vielä nuoren naisen!) ylennystä. Todellinen ongelma on silti (ex) poikaystävä, jolla on jo pitkään ollut mielenterveysongelmia - kuten L:n edelliselläkin poikaystävällä. Ja nykyisen piti vihdoin olla se normaali, tasapainoinen kaveri. Kohtalon ivaa. Vuosien yrittämisen jälkeen ystävä ei enää jaksa, oli pakko erota. Tilannetta hankaloittaa äsken ostettu yhteinen koti, jossa täytyy yrittää sinnitellä. Se on kuitenkin koti, vaikkei ole helppoa jakaa asunto miehen kanssa, joka ei edes kestä kuulla ääntäsi.

Y on viime aikoina viettänyt kaiken vapaa-ajan remontoiden uutta kotiaan, enkä ollut nähnyt häntä kuukausiin. Y esitteli ylpeänä asuntonsa kuvia iPhonesta. Kaikki oli viimeisen päälle. Onneksi koti on hyvä, koska muutoin on vähän rankempaa. Määräaikainen opettaja irtisanottiin jälleen kerran kesäksi, eikä työtön voi hirveästi nauttia kadehditusta opettajan kesälomasta. Lisäksi poikaystävä, ystäväni "elämän mies", koki vanhan suolan janoa exäänsä ja suhde on nyt katkolla. Alakuloinen ystävä kuiskasi, että kaiken tämän keskelle mahtui keskenmeno.

Sinkku S:llä ei (tällä hetkellä) ole polttavia mieshuolia, työelämässä kylläkin. S tekee tutkimusta yliopistolla, mutta kertoi parhaillaan etsivänsä töitä muualta katalan pomon takia. Esimies pimittää tietoa S:ltä, vähentää selän takana hänen tutkimusrahojaan ja muuta mukavaa.

Kuva: Happier Endings
P:llä ei mene sen paremmin. Ihmissuhde kyllä toimii, mutta miespuolinen työpari on lopettanut puhumisen hänen kanssaan. Nuori nainen on uhka, varsinkin kun kukaan ei oikein tiedä, mitä tämä keski-ikäinen mies itse puuhailee työpaikalla.

U on töissä politiikan parissa. Työn on kuulemma "ihan ok", mutta määräaikainen ja palkka surkea. Hän muutti äsken uuteen vuokra-asuntoon, mutta veri vetää maailmalle. Ei ole miestä saati lasta pidättelemässä. Kauniilla ja fiksulla naisella on kyllä monenlaista miesviritystä, mutta jokainen paljastuu ikäväksi tyypiksi, jolta puuttuu kokonaan kyky kohdella naista hyvin. Tämän kevään heila hylkäsi U:n perinteisen "tyylikkäästi" jättämällä yllättäen vastaamatta puheluihin ja viesteihin. Kun ystäväni tapasi miehen kuukausia myöhemmin, tämä totesi muina miehinä että "ei olla törmättykään". Seuraavan kerran U törmäsi mieheen ravintolassa, treffeillä toisen naisen kanssa.

Ystäväni G:llä on takanaan erityisen karsea ero. Pitkäaikainen poikaystävä pudotti eräänä päivänä pommin, että on rakastunut toiseen. Samalla mies ilmoitti, että nyt alkaa valintajakso, koska hän ei vielä tiennyt "kumman kaa" haluaisi olla. Ystäväni joutui sairaalle koeajalle omassa kodissaan. Valinta ei kohdistunut häneen. Sittemmin J on tehnyt kiinnostavaa uraa, mutta rankka työ vie mehut ja tulevaisuus on epävarma.
Kuva: Töölönlahti yöllä 29.6. Happier Endings
Kun pyöräilin kotiin kauniissa kesäillassa mietin, voiko olla sattumaa että kahdeksan upeaa sinkkukaveriani eivät ikinä tunnu löytävän edes suht kelvollista miestä, vaan saavat kerta toisensa jälkeen kylmää vettä niskaan. Onko liikaa pyydetty saada esimerkiksi selitys sille, miksi mies jättää noin vain vastaamatta viesteihin? Onko liikaa vaadittu, että saisi inhimillistä kohtelua?

Viime aikoina tietyillä tahoilla on kehotettu naisia olemaan vähemmän kriittisiä miesten suhteen. Muuten kun moni mies jää ilman. No juu. Millaisia kriteerejä ystävilläni sitten on miesten suhteen?

"Ei mielenterveysongelmia ja pitää olla älykäs, toteaa yksi."
"Ensimmäinen riittää, kunhan on järjissään."

Tähän on tultu. No, kelvollisesta ulkonäöstä lienee myös iloa.

PS: Nuorten naisten työelämän ongelmia pohdin blogissa myöhemmin... niistäkin riittää sanottavaa!





keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

20 minuuttia, 145 euroa ja hymy kaupan päälle - hammashoitoa suomalaisittain


Just mun tuuria, kirosin, kun kompastuin lattialla lojuvaan kiiltäväkantiseen Annaan viinilasi kädessäni. Jotteivät viinit olisi kaatuneet sohvalle, horjahdin ikävästi niksahtavan isovarpaan päälle. Auts. Mutta ei siinä vielä mitään. Samaan aikaan (ADHD?) pureskelin kovaa pähkinää ja kolautin paniikissa hampaat yhteen niin, että pähkinä sanoi kräks ja hammas myös - siitä irtosi pala.

Ihminen ei opi virheistään, ainakaan minä, sillä seuraavana päivänä nautin samaa herkkua (kuivattuja härkäpapuja itse asiassa). Kräks vaan ja toisesta, juurihoidetusta hampaasta, lohkesi vielä isompi pala. Laskin palaset mikron päälle muun sälätavaran pariin ja hengitin syvään. Ilon kautta.

Saanpahan kaksi kärpästä yhdellä iskulla mietin, kun jonotin hammashoidon ajanvaraukseen. Kaupungin nettisivuilla odotti tuttu teksti: "Aikuisten hammashoito on tilapäisesti ruuhkautunut". Varauksessa riitti jonoa, mutta onneksi siellä on uusi systeemi "älä soita meille, me soitetaan sulle". Tällä kertaa soitto tuli jopa samana päivänä, kun viimeksi vierähti neljä päivää. Kiva.

Ei sittenkään kiva. "Seuraava vapaa aika sinulle on 24.7.", nainen ilmoitti. "Siis kuukauden päähän?!" Kyllä vain. Harmistuneena mutisin jotain jonkun muun vaihtoehdon etsimisestä ja sanoin adios! Aloin googlata netistä yksityisiä hammashoitoloita. 

Megaklinikka Kampissa vaikutti täydelliseltä. Klinikan missio on poistaa jonot Suomesta. Hyvähyvä! Mikä parasta, ajan sai jopa samalle päivälle ja sen voi varata itse netistä. Hinnatkaan eivät näyttäneet pahoilta Kela-korvauksen jälkeen. "Terveyskeskuksen hinnalla", mainostaa Megaklinikka.



Aikani oli tänään. Klo 13.30 sain töihin tekstarin, että ilmoittautua pitää viimeistään klo 14.05. Hyvissä ajoin pyyhälsin pyörällä paikalle. Aurinko paistio, tila oli viihtyisä ja vastaanoton ystävällinen täti tarjosi ilmaista nettiyhteyttä odotellessa. Vettäkin sai, ihan ilmaiseksi.

Hoitaja tuli hakemaan ajallaan ja juttelimme lääkäriä odotellessamme mukavia huonosta tuuristani, amalgaamipaikoista, juurihoidettujen hampaiden hauraudesta ja siitä, että minun kannattaisi harkita hampaan kruunausta. Hoitaja pääsi juuri ravihevosharrastuksensa kautta potkunyrkkeilyharrastukseen, kun nuori lääkärimies saapui paikalle. Hoito oli asiantuntevaa ja ripeää. Samalla hoitaja ja lääkäri kävivät läpi vanhoja ja uusia työkavereitaan sekä juhannuksensa. Lääkäri oli purjehtinut veneellään saareen. Heillä on varaa veneeseen jo noin nuorena, ajattelin.

20 minuuttia ja homma oli valmis. Hyvää kesää ja heippa ja kassan kautta. Siellä iski tosijytky:
- 145 euroa.
- Mitä? Ai 45?
- SATA 45. 



Eikun Visa vinkumaan. Ja tämä Kela-korvauksen jälkeen, parin pienen paikan korjauksesta! No, oma moka: en ole tottunut käymään yksityisillä... enkä taida tottuakaan.

Kipeää hammasta aristellen kävelin kotiin, sadepilviä alkoi kerääntyä ja mietin, missä mättää. Olen "aina" tehnyt töitä, maksanut veroja ja ajatellut, että minulla on oikeus julkiseen terveydenhoitoon sitä tarvitessani. Oikeus onkin, mutta millä ehdoilla? En voi odottaa puoliksi pudonneen hampaani kanssa KUUKAUTTA vastaanotolle pääsyä. Silti tuntuu suurelta väääryydeltä joutua maksamaan (pienehköstä) palkastani 145 euroa yksityisen hammaslääkärin pussiin. 

Jotain pitäisi tehdä, ennen kuin Suomen terveydenhoito on alasajettu. Rahalla saa ihanaa palvelua, rahaton saa odottaa kuukauden, josko hammas tippuisi.

Samaa kirjoittaa Vihreiden Jukka Relander Uusi Suomi -blogissaan Julkinen terveydenhuolto ei toimi.

"Vasta kun on riittävän sairas päästäkseen sairaalaan, alkaa tapahtua. Yksityisellä puolella kaikki tehdään heti."

"Lisääntyvän ja syvenevän eriarvoisuuden lisäksi toinen ongelma on se, että huono hoito tulee pitkässä juoksussa kalliimmaksi. Helsinkiläisiä piinanneet hammashoitojonot ovat johtaneet siihen, että suu- ja leukakirurgian kysyntä on kasvanut. Sepä se vasta kallista hammashoitoa onkin."

"Jos nykyinen systeemi saa jatkua, keskiluokka alkaa kysellä aika pian, että miksi pitäisi maksaa sellaisesta julkisesta palvelusta, joita se ei itse käytä", Relander pohtii.

Niinpä. 

Samaa mieltä on jopa Björn "Nalle" Wahlroos Taloussanomien haastattelussa hän vertaa, että valtion tuottama terveydenhoito muistuttaa ”autohelvettiä” ja on pian tasoltaan yhtä laadukasta kuin Trabant, huonolaatuinen itäsaksalainen kansanauto.

Jotain pitäis tehrä. Joissakin maissa terveydenhuolto kuitenkin toimii hyvin, otetaanko esimerkiksi vaikka Kanada? (Linkki Juhani Niinistön blogiin aiheesta Uuden Suomen sivuilla.)

"If you're not wealthy, stay healthy." Kuva: The Telegraph.






tiistai 26. kesäkuuta 2012

Hittiblogeissa elämä on tosi jees

No niin, nyt on aikaa lukea blogeja.

Juhannuksesta jäi käteen kesäflunssa, jonka ansiosta makaan nyt toista päivää pedissä. Mutta ilon kautta, parempi sairastaa nyt kuin kesälomalla. Itsesääli helpottaa myös, kun katsoo ulos koleaan harmauteen.

Kipeänä kaipaan kevyitä juttuja. Olen elvyttänyt blogini kuukausien hiljaiselon jälkeen sekä perehtynyt Blogilistan suosituimpiin blogeihin. Minulle tämä on tärkeä askel, sillä en ole ikinä ollut intohimoinen blogien lukija - vapaa-ajallani. Töissä kirjoittelen kyllä "virallisiin" blogeihin, mutta se on ihan eri asia.

Oman blogin myötä haluan tietää, mitä blogirintamalla tapahtuu ja millaiset blogit ihmisiä innostavat. Ja matskua riittää, sillä listalla on juuri nyt 44 395 blogia. Mieletön määrä!

Jokaisella 18-25-vuotiaalla nuorella naisella tuntuu olevan omansa. Aika moni blogi määrittelee itsensä lifestyle-blogiksi - ja on lähes toistensa peilikuvia kuvakoosteineen päivän asuista, meikkikokeiluineen, nettikauppavinkkeineen yms.

Päivän asusta riittää blogattavaa - joka päivä! credit: stylehive.com

Aloin miettiä, mikä oikeastaan on lifestyle-blogi? Blogihaltuun.net-sivustolta löytyi artikkeli aiheesta Kuinka perustetaan lifestyle-blogi oikein? Kirjoittaja tekee vissin eron lifestyle ja How I Style My Life -blogien välille. Jälkimmäisissä kerrotaan, mitkä vaatteet laitoin tänään päälle, mitä ostin kaupasta, mitä ruokaa laitoin mutten jaksanut tai en voinut syödä ja sen sellaista.

"Suomessa kutsutaan liian helposti näitä jälkimmäisiä blogeja lifestyleblogeiksi, niiden ollessa kuitenkin lähinnä kuvapäiväkirjoja. En tietenkään sano että tämän tyyppisissä blogeissa olisi jotain vikaa vaan aivan varmasti ne ovat ansainneet paikkansa blogosfäärissä. Ne eivät kuitenkaan ole varsinaisia lifestyleblogeja."

"Perusajatuksena lifestyleblogien takana on tarjota lukijalle elämys. Vaikka erilaiset lifestyleblogit voivatkin tarjota suuren määrän tietoa, sisällön on tarkoitus herättää lukijassa enemmän tunteita, olivat ne sitten puolesta tai vastaan."


Niinpä. Lifestyle on jotakin enemmän, "koko elämän kirjo potenssiin 2". Tietysti jokainen taaplaa tyylillään, muttei se ei taida vielä olla lifestyle. Hmm... mihin kategoriaan valtaosa Blogilistan suosituimmista blogeista sitten istuisi?


Suosituissa blogeissa riittää kuvia turkooseista hiekkarannoista. Pala unelmaa?
Olen selaillut sairaspedistä käsin - ja niska jumittaa sen mukaan - valtavat määrät suosituimpia blogeja. Sen lisäksi että lähes kaikkia kirjoittaa nuori (nätti?) nainen, blogeja yhdistää se, että hyvin pyyhkii. Koti on kaunis, elämä tasapainossa, tyylitajua riittää (ja rahaa kalliisiin vaatteisiin sekä matkustamiseen), ravintoloissa syödään usein (muttei tietenkään lihota) ja kaikki on vaan tosi jees. Satunnaiset pöljät päivätkin kuvataan nätisti ja hillitysti. Tyylikkääseen elämään kuuluu usein myös kauniita lapsia, poikaystäviä ja lemmikkejä. So nice.

Blogeissa kodit ovat tyylikkäitä, valoisia ja siistejä. Credit: http://www.furnitureseen.com/blog/index.php/2009/01/29/one-york-tribeca-apartment/
No juu, totta kai asiat tuppaavat kaunistua matkalla omasta päästä läppärin näytölle. Sama pätee Facebookin statuspäivityksiin, joiden perusteella ihmisillä on yleensä aina kivaa ja ne syövät sushia einespizzan sijaan. Kurjatkin jutut saavat kultareunukset, kun omaa elämäänsä tarkastelee tavallaan ulkoapäin. Itsestä tulee oman elämän tähti ja toivottuun suuntaan muokattavaa massaa. Blogi on märkä päiväuni, jossa asiat rajataan valitsemalla sopivan siloinen näkökulma - sama pätee tietty mihin tahansa viestintään.

Blogeissa koirat ovat melkein yhtä söpöjä kuin emäntänsä. Kuva: Pawsh Magazine, 2011.
Miksi näitä blogeja luetaan? Itsekin olen selaillut nyt kaksi päivää ihmisten elon ihanuutta. Tärkeää on, että lukijat voivat ihailla kirjoittajaa, löytää vinkkejä elämänsä "parantamiseksi" ja että he pystyvät samaistumaan kirjoittajaan, ainakin jollain tasolla.

Vai? En juuri näe yhtäläisyyksiä oman arkeni ja suosittujen blogittarien elämän välillä, enkä haluaisi shoppailla tai sisustaa jatkuvasti. Luultavasti haluan siis vain tirkistellä - ja päivitellä.

Blogi on roolileikkiä: jalustalle nostettu bloggari kertoo elämästään sen, minkä haluaa, ja lukija tulkitsee sisältöä omaan elämäänsä sopivaksi. Siten kaikki yhdessä rakentavat täydellisen elämän kuplaa, jota kohti pyritään yhdessä, päivä päivältä ja bloggaus bloggaukselta. 


Cupcakes! Jokaisen trenditietoisen blogin pakollinen aihe!





maanantai 25. kesäkuuta 2012

Juhannuksena ei tarvii yrittää

Hyhkyn kokko Tampereella, Oi kun kaunista oli.

Olen niitä, joilla on tapana stressata pakkojuhlista, joista juhannus on pahimpia. "Nyt on prkl pakko olla hauskaa" -yritykset ovat vieneet minua telttailemaan ukkosmyrskyssä ankeilla festivaaleilla (nukuttu ei tietenkään silmäystäkään), juomaan liikaa erilaisissa koleissa, hyttysten valloittamissa paikoissa tai toisaalta käyttämään paljon rahaa pakenemiseen kauas pois - mihin vaan lämpimään! Kuumuutta rakastavana ihmisenä Suomen juhannus - tai harhaanjohtavasti nimetty kesäkuu - kun ei yleensä ole mun juttu. Katsokaa vaikka ulos, tänäänkin Suomen kesää tarjoilee parastaan... just.

Tänä vuonna päätimme poikaystävän ja veljen kanssa loppujen lopuksi skipata mökit ynnä muut tarjoukset ja suuntasimme vanhempien täyshoitoon Tampereen Pispalaan. Ratkaisu oli loistava. Kolme päivää erittäin rentoa oleilua, hyvää ruokaa ja juomaa sekä kaupan päälle onnelliset vanhemmat.

Ekstrana oli nyt ensimmäistä kertaa järjestetty Pispalan festivaali Tahmelan rannassa. Väkeä riitti, järvi kimalteli auringossa (no, ainakin aattona) ja ihmisiä sekä vanhoja tuttuja piisasi. Yllättävän moni uskaltautui uimaankin, ainakin rantaan pystytetystä telttasaunasta. "Taustalla" soitti kahden päivän aikana yli 20 enemmän tai vähemmän vaihtoehtoista bändiä. Hauska yksityiskohta oli myös, että soudimme festareille ja takaisin. Ah, kunpa täällä Helsingissäkin voisi vaan soudella pikku venheellä paikasta toiseen... töihin, harrastuksiin, baariin...

Tahmelan rannan keskiyön auringossa. Ainakin melkein...

Pispalan festivaali. Ekaa kertaa ja jo yleisömenestys.

Kunnon Pispala-festivaalin kuuluu telttasauna, hipit ja punkkarit.

Tahmelan piknik-kansaa ja taustalla Pyhäjärvi. Kun sää vielä suosi.
Uusia perinteitä. Kummipoika ja sen veli hyppivät ja hyppivät ja hyppivät...

Lauantai-illan pakollisena ohjelmanumeronamme oli jalkapallopeli Espanja-Ranska, jonka näimme Sohossa. Hieman stressaavaa oli, että paikalle oli pakko mennä jo tuntia ennen pelin alkua. No, ainakin saimme (suht väljän) baarin parhaat istumapaikat. Ja onneksi Espanja voitti, niin kaikki saattoivat palata kotiin hyvillä mielin.

Juhannuksen ainoa takapakki oli, että sunnuntaina minuun iski joku kesäpöpö. Niitä kyllä tuntuu olevan liikkeellä. Voimat menivät täysin ja kuume kohosi iltaa kohti. Viime yön 12 tunnin yöunen jälkeen olo on nyt vähän parempi, eli huomenna takaisin töihin. Tänään pidin saikkua. Toisaalta on fiksua sairastaa nyt, ennen kuin kesäloma alkaa. Niin kunnollinen työntekijä en ole, että säästäisin sairastelut lomaan!