sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Retrogrillibileet!

Päätimme ex tempore järjestää retrogrillibileet muutama viikko sitten. Taisi olla monille vierailllemme kesän ensimmäinen grillaussessio, toivottavasti ei viimeinen... vaikka hyvinhän kaikki meni, kunhan saatiin grilli syttymään!

Retrogrillibileet saivat alkunsa, kun menimme poikaystävän kanssa ostamaan pingismailoja, jotta voisimme vihdoin hyödyntää Baanan hienoja pingispöytiä. Harhauduimme Tiimarin ja Tigerin kautta Ruoholahden ostoskeskuksen K-Rautaan, jossa oli tarjouksessa hurmaava Lucifer-retrogrilli - kymmenellä eurolla söpöläinen lähti mukaamme, ja poikaystävä innostui järjestämään tyyliin sopivat retrogrillibileet heti seuraavana sunnuntaina.


Juhlat kruunasi upea retrohenkinen grilli-kyltti, jonka bongasimme edellisenä iltana Mustikkamaan suljetun kioski-grillin jätelavalta! Kyltti oli pakko käydä pelastamassa yöllä. Kuin mitkäkin vorot kannoimme sitä halki Mustikkamaan autolle... Mutta kyllä kannatti, komeahan se on kuin mikä ja vieraat löysivät helposti paikalle.

Paikaksi valikoitui kesän lempipaikkani Eiranranta. Näköala oli mieletön, mutta ehkä grillaus meren rannalla (jossa tuulee aina!) ei ollut fiksuin valinta - ainakaan ei helpoin. Sitkeinä sisseinä saimme kuitenkin grillin tulelle (krhm, noin tunnin kiroilujen ja epätoivoisten yritysten jälkeen) ja makkarat, sienet, maissit, sipulit, kampelat sekä muut vieraiden tuomat einekset paistumaan sulassa sovussa.



Puhdetta piknikin viihdykkeeksi... palaneiden osien raaputtamista. Huvinsa kullakin. ;)


Sitten pelattiin mölkkyä - tai siis osa pelasi, muut keskittyivät makoilemaan vilteillä, juomaan valkoviiniä ja keskustelemaan elämästä, työstä ja ihmissuhteista. Ah, kesää!




Sukulaisten suorapuheisuudesta

Perhe on paras - ja yllätyksiä täynnä. Koska kesällä ihmiset ovat liikekannalla, olen jo nähnyt paljon enemmän serkkuja, setiä, tätejä ja muita sukulaisia kuin koko talven aikana.

Myös suhde sukulaisiin elää ja kehittyy koko ajan. Minä ja lapsuutemme yhdessä viettäneet serkkuni olemme nyt kaikki aikuisia, ja voimme jutella setien ja tätien kanssa tasavertaisesti – ainakin periaatteessa. Täytyy olla outoa suvun "vanhemmille" nähdä meidät "vauvelit" nyt poika- ja tyttöystävien tai aviopuolisojen kanssa - jotkut myös omia lapsia paimentaen - veroja maksavina yhteiskunnan jäseninä, joilla on omat ajatuksensa maailmanmenosta.

Alkaa tajuta yhä selvemmin, kuinka rakkaat sukulaiset ovat vain ihmisiä omine ajatuksineen ja ongelmineen sekä mielipiteineen, jotka saattavat erota jyrkästi omistani.

Eilen tajusin, kuinka konservatiivinen eräs tätini on – ja kiusallisenkin suorasukainen. Nyt aikuisena tuntuu oudolta, että toinen alkaa nähtyään minut vuoden tauon jälkeen kysellä, olenko aikeissa mennnä kihloihin (tai olenko kenties jo raskaana?!). Samaan syssyyn hän kommentoi, että olen laihtunut – epäilen, että kommentti oli enemmänkin huolestunut kuin kohteliaisuus. (Ja siis en ole kenenkään muun mielestä laihtunut tai "huolestuttavassa kunnossa", omasta mielestäni jopa päinvastoin.) No, täti taitaa tykätä pullukoista, ja syödähän ihmisen pitäisi jatkuvalla syötöllä... No juu.


Tällaiset tilanteet ovat haastavia. Rakastan sukuani, ja haluaisin nähdä heitä paljon enemmän. Toisaalta tilanteet saattavat muodostua rankoiksi, jos a) sukulaiset sattuvat pitämään minua edelleen lapsena, jolle voi kommentoida mitä vaan tai b) sukulaisten mielipiteet iskevät omiani vastaan. Keskustelunaiheet rajoittuvat kovasti, jollei toisen mieltä halua pahoittaa. Yleensä tuntuu, että minä olen se, joka vaikenen.

Eilen tädin tykönä vieraillessamme olin kuitenkin ylpeä itsestäni, sillä otin puheeksi Helsingissä eilen todistamani Pride-kulkueen. Kommentoin, kuinka valtavasti siellä oli osallistujia ja miten hienoa tämä on. Täti yrmähti. Hyvä! Ihmisten mieliä voi yrittää avata pikkuhiljaa, ja ehkä menettely toimii jopa paremmin, kun haastajana on siskontyttö... täytyy toivoa.

Toisaalta nyt aikuisena on hienoa huomata, kuinka moni serkku on kasvanut samaan suuntaan. Heidän kanssaan on ihanaa löytää uudelleen yhteys - ollaanhan me hilluttu yhdessä mummolassa syntymästä lähtien. Parhaassa tapauksessa serkut on vähän kuin siskoksia. Kiitos siitä!

Onko teillä vastaavia kokemuksia siitä, kuinka aikuisiällä on löytänyt ihan uusia piirteitä sukulaisistaan – niin hyvässä kuin "pahassa"?



torstai 27. kesäkuuta 2013

Eiranrannan kallioilla kelpaa

Aurinko! Kesä! Lämpö! Tähän voisi tottua... Toissapäivänä ja eilen ryntäsin töistä ulos heti kun kehtasin, haalin kotoa rantakamat laukkuun, vaihdoin työvaatteet bikineihin ja suuntasin yhteen lempipaikoistani - Eiranrannan kuumille kallioille, joilta voi ihailla aavaa ulappaa, isoja ja pikkuruisia paatteja ja sukeltaa välillä viilentävään (=kylmään!) mereen. 

Eipä ihminen juuri muuta voisi elämältä toivoa. Onni toden totta on pienestä kiinni. 

Eilen vietin auringosta huumaantuneena vähän liian monta tuntia ihan liian vähällä vedenjuonnilla kallioilla ja suuntasin vielä sen jälkeen alennusmyynteihin bikinit kesämekon alla ja tukka sikinsokin - ei se mitään, varsinkaan kesällä! 

Cosin myymälästä löysin mustan, aika raskasta kuosia olevan puuvilla-pellavamekon. Ei kauhean kesäistä, mutta ikävä kyllä vaateostoksilla pitää suunnata katse myös tulevaan... jolloin piristystä vasta kaipaakin. 

Siihen alennusmyyntikierrokseni jäikin - kiitos seuraan liittyneen poikaystävän. Taisimme olla hassu pari - toinen tuli suoraan työpaikan "tärkeästä" semmasta puku päällä ja kravatti kaulassa ja meitsi biitsilookissa, hiukset suolaisina, meikittä ja flipflopeissa. No, vastakohdathan täydentävät toisiaan. :)

Jalat nauttimassa Eiranrannassa, toissapäivänä. Laatuaika itsensä kanssa silloin tällöin tekee ihmiselle hyvää. Huomaa, että omassa seurassaankin viihtyy - tuiki tärkeä havainto!

 
Jalat Eiranrannassa, eilen. Sain aitiopaikan parhaalta kalliolta meren rannalta, ah! Seurakseni liittyi myös hyvä ystävä - mikäs sen parempaa! Joimme myös http://www.hartwall.fi/fi/hartwall/uutiset/2013/fosters-radler-virvoitusjuoman-ja-oluen-raikas-sekoitus - uusi hittijuoma. Ulkomailla olen aina valitellut, miksei sitruunalla höystettyä olutta saa Suomesta - hyvää eikä niin alkoholipitoistakaan.
 

Kesäjalat kotikadulla. Kukkamekko ja sandaalit, näissä voisin viihtyä läpi vuoden.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Kookosöljyä ja kookosvettä - terveellistä ja trendikästä - mutta pahaa

Kävin tänään Kampin Ruohonjuuressa ostamassa kahta ihmiselämälle välttämätöntä perustarviketta: neitsytkookosöljyä iholle (ja välillä tukkaankin, vaikka rasvaa on melkein mahdotonta pestä pois) sekä "superterveellistä ja trendikästä" kookosvettä.

Kookosöljyä olen innostunut käyttämään ruoanlaiton sijaan ihonhoidossa, joten purkki sijaitsee kylppärin eikä keittiön kaapissa. Kieltämättä poikaystävä ei riemuitse, kun tuoksun/haisen saunan jälkeen kauttaaltaan kookokselta – ja olen "niljakas" kosketettaessa. Siis hyvin kosteutettu.

Tapasin Ruohonjuuressa ystäväni, joka kannusti vaihtamaan kookosöljymerkkiä. Olen tähän asti ostanut Cocovin oranssi-etikettistä kookosöljyä, varmaan se oli joskus tarjouksessa. Kaverin mielestä parempiakin vaihtoehtoja löytyy.

Tänään ihastuin Tropical-nimisen öljyn pehmeään rakenteeseen, ja purnukka sattui vielä olemaan kuukauden tarjouksessa Ruohonjuuressa, hinta oli reilu 10 euroa 340 gramman purkista. Siitä riittää pitkään.

Ruohonjuuren verkkokaupassa öljyä suositellaan ruuanlaiton lisäksi juuri ihonhoitoon, hiusnaamioksi (mutta kuten sanottu, hiukset saa pestä tosi monta kertaa jotta rasvan irtoaa) sekä aurinkorasvaksi ja deodorantiksi! Mielenkiintoista – täytyykin kokeilla kahta viimeistä. Itselläni käyttö on rajoittunut ihonhoitoon, sillä en juuri tykkää kookoksen mausta.

Tätä kookosöljyä olen käyttänyt ihonhoitoon...
... kunnes tänään vaihdoin Tropicaliin – kriittistä vertailua luvassa!
Tästä päästäänkin seuraavaan ostokseemme: kookosveteen. Sekä kaveria että itseäni janotti, joten nappasimme hyllystä kookosvesi-tölkit. Keskustelumme oli kuin jostain sketsistä:

- Mä vihaan tätä.
- Niin mäkin!
- Maistuu ihan homehtuneelta mehulta. 

Näillä puheilla ostimme juomat ja joimme ne hampaat irvessä "että osaa olla pahaa" -lausahdusten saattelemana. 

Ihminen on outo otus. 

Kookosvesi jos mikä on trendikäs tuote, jos sitä ostavat (kalliiseen hintaan) jopa makua kammoksuvat tyypit. Miksi? Kookosvesi pulppuaa vitamiineja ja mineraaleja, kuten kalsiumia ja magnesiumia, ja pärjää loistavasti urheilujuomavertailussa virkistävien ja palauttavien vaikutustensa ansiosta. Lisäksi tuote on täyttä luonnontavaraa!

Lasillinen kookosvettä vastaa nesteyttäviltä ominaisuuksiltaan kolmea vesilasillista! Lisää voi lukea Ruohonjuuren sivuilta – tai monesta trendejä seuraavasta lehdestä ja blogista, sekä meiltä että varsinkin Jenkeistä.

Kunpa vaan tottuisin kookosveden "erilaiseen" makuun", juoma olisi oiva tykkäämisen kohde.

PS: Kävin äsken hiostavalla juoksulenkillä ja kokeilin nyt sen päälle kookosvettä. Täytyy sanoa, että olo virkistyi ja jano lähti sekunnissa. Ehkä kaikessa hypetyksessä on perää...

Olisi kiva kuulla, onko teillä kokemuksia kookosvesistä ja kookosöljyistä ja jos, niin mikä on mielestänne paras merkki? Entä mihin kaikkeen kookosta näissä muodoissa käytätte?


Ehkä kookosvettä nauttimalla pääsee tällaisiin tunnelmiin...

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Pakkojuhlimatta paras juhannus

En ole pakkojuhlien enkä sateen ystävä, ja jos ne kaksi yhdistyvät niin se vasta on plääh. Onneksi olen oppinut jotakin "pakko olla kivaa vaikka hampaat irvessä" -kokemuksistani ja alan pikkuhiljaa ottaa pakkojuhlinnat yhä rennommin. Parhaissa tapauksissa jopa nautin niistä!

Viime viikot ovat olleet sekä poikaystävällä että itselläni tosi rankkoja töiden ja siinä sivussa harrastamani aikuisopiskelun (avoimessa yliopistossa markkinointia) ansiosta.

Emme olleet siis jaksaneet/ehtineet suunnitelleet yhtään mitään "hienoa" juhannukseksi. Helpotus taisi olla molemmille suuri, kun tajusimme että voisimme yksinkertaisesti mennä vanhempieni luokse Tampereelle ja olla tekemättä mitään. Siis rentoutua - mitä ei ollutkaan tapahtunut ihan liian pitkään aikaan!


Kolmen päivän ihanan oleskelun jälkeen palasimme äsken Helsinkiin ja olo on kaikin puolin mainio - jopa rentoutunut!

Ehdimme ottaa aurinkoa, soudella aurinkoisella Pyhäjärvellä, tsekata Pispalan loistava, jo toista kertaa vapaaehtoisvoimin toteutettu juhannusfestivaali Tahmelan rannassa (ja jopa uida erittäin kylmässä järvessä!) sekä tietenkin syödä, juoda, syödä, juoda... Näimme myös kunnollisen kokon koko naapuruston voimin (ihanaa että tällaisia yhteisöllisiä juttuja järjestetään!) ja kävimme juhannussaunassa vihtojen kanssa.




Kaiken kukkuraksi vietimme koko eilisen päivän sukulaisten mökillä Pomarkussa tehden samaa kuin kotona eli syöden, juoden ja saunoen sekä vieraillen paikallisissa karaokejuhannustansseissa! Elämysmatkailua parhaimmillaan, etenkin karaoketanssit tekivät vaikutuksen. Ja mehän jopa tanssimme - sekä pelasimme tikkaa ja ostimme kasan arpoja, joilla saattoi voittaa hienoja palkintoja kuten Kekkilän puutarhalannoitteita, hanskoja tai ihan liian isoja T-paitoja. :)

Mitään emme tietenkään voittaneet, kärsivällisyytemme loppui kun arvonta vaan jatkui ja jatkui, joten lahjoitimme arvat vieressä istuvalle rouvalle - toivottavasti tärppäsi, terveisiä vaan!




Tänään päivä alkoi turhan harmaana, mutta päätimme silti olla reippaita ja soutaa Viikinsaareen. Saari olikin autio, sillä saavuimme sinne ennen ensimmäistä ihmisiä Laukontorilta kuljettavaa laivaa. Hauska kokemus - ja jopa eilisten tanssien jälkiä siivoava huoltomies ihaili reippauttamme. :) Hyvä me! Ah, soutaminen on kyllä mukavaa ja erinomaista liikuntaa jäykille hartioille!


Summa summarum, oli ihanaa päästä hieman loman makuun. Vielä viikko töitä ja sitten pari viikkoa lisää lomaa... jaksaajaksaa.

Juhannuksen opetus on kliseinen, mutta niin tosi: kun ottaa rennosti, antaa mennä vaan ja nauttii oikeasti rakkaista ihmisistä, niin pakkojuhlasta voi jopa nauttia! Lisäksi tulee kuin huomaamatta tehtyä niitä "juhannusjuttuja" - mutta ilman stressiä. Hyvää juhannuksen jälkeistä kesää siis itse kullekin! Otetaan rennosti!

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Onko nuha allergiaa - vai mitä?

Pari päivää olen riutunut karseiden allergiaoireiden alla. Pää on tukossa, nenä vuotaa valtoimenaan, kurkkua kutittaa ja aivastuttaa... melkein koko ajan. Atsii ja iso plääh! Kaiken kukkuraksi makuaisti on melkein hävinnyt.


Vaiva on outo, sillä yleensä en kärsi siitepöly- tai muustakaan allergiasta. Tsekkasin allergiatiedotteesta, että parhaillaan kukkivat heinät, joten varmasti joku lajike aiheuttaa meitsin kärsimyksen... vaikka Helsingin keskustassa hengailenkin.

Eilen lähdin hakemaan akuuttia apua Yliopiston apteekista, jonne olikin kertynyt jonoa allergiahyllyn liepeille. Lohdutti, etten ole ainoa.

"Kauhean tukkoinen olo, suosittele mulle jotain tehokasta!!" ruinasin ja farmaseutti näytti käsikauppaan vapautunutta, ei-väsyttävää antihistamiinia, joka on ytimekkäästi nimetty "Desloratadine Sandoz". Kuulosti mainiolta. Lisäksi sain mukaan Nasofan-nenäsumutteen, jota vetelin eilen yliannostukset ennen kuin luin tuoteselosteesta, että lääke alkaa tehota vasta 24 h päästä käytön aloittamisesta... sitä odotellessa.




Lääkkeistä huolimatta nukuin surkeasti, henki ei kulkenut. Heräsin kahdelta yöllä napsimaan lisää antihistamiinia, jonka ansiosta sainkin nukuttua aamuun asti. Tänään tosin oli karseaa töissä ja nenä muistutti edelleen vuolaasti virtaavaa jokea.

Kärsimätön kun olen, marssin tänään toiseen apteekkiin ja kerroin tilanteestani - sekä siitä, että limakalvot ovat kuivat ja kipeät jatkuvasta niistämisestä. Sain kaksi nenäsuihketta lisää: seesamiöljyä kosteuttamiseen ja Otrivin Compia "limakalvojen kutistamiseen ja kuivattamiseen".

Farmaseutti mainitsi aika monta kertaa, ettei tuotetta saa missään nimessä käyttää viikkoa kauempaa, jotten jää koukkuun. Näytinkö epäilyttävältä, kun niin innokkaasti ostin kaiken mitä suositeltiin? Muuten olen aikas säästäväinen, mutta lääkkeet ovat heikko lenkki. Pienellä markkinoinnilla olen valmis ostamaan melkein mitä tahansa.


Jännä oli lopulta huomata, että vanhassa vara parempi. Löysin lääkekaapista liuskallisen Duact-tabletteja, jotka ovat tarjonneet avun niin moneen tukkoiseen hetkeen. Eikun sitäkin naamaan, ja johan alkoi tapahtua! Olo parani huomattavasti.

Äsken vielä napsaisin toisen tabletin, vaikka monet varoittavat ettei kannata ottaa Duactia ennen nukkumaanmenoa, sillä se piristää. Itse en ole tällaisia vaikutuksia huomannut tai sitten olen vaan täysin allergian uuvuttama...  sitä paitsi tärkeintä on pystyä hengittämään.

Tsemppiä kaikille allergian ikeessä sinnitteleville, kyllä tämä tästä!

PS: Äsken kaveri soitti ja kertoi, että nokkonen lievittää allergian oireita. Löysin kuivattua nokkosta viime vuodelta ja tein siitä iltateen. Kaikkea kannattaa kokeilla - ainakin mitä allergiaan tulee.





lauantai 1. kesäkuuta 2013

Helsinki näyttää parhaat puolensa - kesä!

Taas se on todistettu. Ihminen pystyy juuri ja juuri sinnittelemään läpi loskan ja pimeyden (ihan liian monta kuukautta), jos vaan sen selätettyään saa nauttia tästä (tosin ihan liian lyhyen aikaa). Kesä! Pakko se on uskoa, kun tänään alkoi kesäkuu - sateisestikin.

Tällä viikolla olen vahdannut kelloa ja sännännyt heti kun mahdollista ulos toimistolta ja aurinkoon. Olen nimittäin aurinkohullu. Mielestäni on surkeutta "pakottaa" ihminen istumaan sisällä koneen ääressä, kun aurinko möllöttää lämpimän kutsuvasti ulkona. 

Aurinkoisen iltapäivän kaavani on ollut seuraava. Fillaroin töistä kotiin, haukkaan puolikkaan banaanin (vinkki: ainoa herkku jota voi syödä juuri ennen liikuntasuoritusta ilman pelkoa pahoinvoinnista), vaihdan vaatteet ja kipitän äkkiä ulos juoksemaan! Näihin maisemiin...






Kiitän joka päivä onneani asuinpaikastamme, sillä vaikka asumme ydinkeskustassa niin ihania lenkkeilymaastoja riittää! Yleensä teen fiiliksen mukaan joko "Ruoholahden lenkin", eli kierrän kanaalin yhtä puolta Jätkäsaaren sillalle ja hölkkään toista puolta takaisin, tai suuntaan Hietsun upealle merenrantapolulle - joko Lapinlahden sairaalan taakse aina Lauttasaaren sillalle asti tai sitten kohti Hietsun uimarantaa. Mielettömät mestat, totta tosiaan!




Ei ihminen paljoa onneen kaipaa: aurinkoa, lämpöä, vihreyttä ja sopivasti fyysistä rasitusta - jonka jälkeen pääsee vilpoiseen suihkuun ja herkuttelemaan hyvällä omallatunnolla - sekä nauttimaan euforisesta olosta.

Juoksijana pidän tosin itseäni noviisina, vaikka nyt taitaa alkaa kolmas kesä, kun enemmän tai vähemmän epäsäännöllisesti juoksua harrastan. Kerron lisää juoksuharrastuksestani ja siihen liittyvistä pohdinnoista ihan pian! Olisi kiva kuulla muiden vinkkejä ja kokemuksia, vaikka tietty nettikin on kaikenlaista juoksuinfoa pullollaan. Trendijuttu tuntuu olevan - ja hyvä niin, tietty.

Mutta eipä muuta kuin ihanaa kesäkuun ensimmäistä kaikille ja onneksi olkoon koko talven selättäneelle Suomen kansalle. Kyllä tämä tästä! :)


Okei, Kaivopuiston Mattolaituri ei kuulu lenkkikuvasarjaan, mutta täällä nautimme pari iltaa sitten kaksi lasia (erinomaisen kallista) rieslingiä ystäväni kanssa. Lenkkeilystä puheen ollen, bongasimme baarista miehen, joka pysähtyi nauttimaan oluen kesken juoksulenkin ja jatkoi sitten hölkkäystään. Olisiko tämä lenkkeilyn seuraava aste? Hieman kyllä epäilyttää, pysyisikö olut sisällä...?