Hedelmäinen auratorttu - outo mutta herkullinen

Terveisiä Tampereelta, jossa saatiin eilen illalla äidin kanssa inspiraatio leipoa äitienpäiväkakku. No ei mennyt ihan kaikkien kaavojen mukaan, kakkuhan pitäisi leipoa äidille eikä äidin kanssa, mutta samapa tuo.

Tämä kyseinen torttu oli äidin idea. Oli maistanut sitä ystävänsä luona ja ihastunut - varsinkin, kun kakku oli tarjottu erinomaisen riesling-viinin kanssa.

Ainesosien luettelo kuulostaa oudolta: homejuustoa, viinirypäleitä, kermavaahtoa... mutta vastakohdat täydentävät ja suolaisen ja makean sekoitus on kieltämättä harmoninen - myös yleensä homejuustosta vähemmän tykkäävälle meikäläiselle.

Hedelmäisen auratortun resepti löytyy Valion verkkosivulta. Torttua kuvaillaan näin:

"Valio AURA® sinihomejuusto tuo aavistuksen suolaisuutta muuten makeaan, runsashedelmäiseen torttuun. Torttu on uusi, erilainen vaihtoehto tavalliselle täytekakulle. Se sopii tarjottavaksi sekä kahvipöydässä että makean tai puolikuivan kuohuviinin kera."

Jep! Alla resepti - ja miten me sitä tällä kertaa sovelsimme.

Valmistusaineet

Pohja

175 g kaurakeksejä (käytettiin halpismerkin Digestive-keksejä)
50 g Valio voita (käytettiin margariinia, eikä tainnut olla Valiota ;)

Täyte

3 liivatelehteä
350 g siemenettömiä viinirypäleitä (vihreitä)
1 iso (200 g) makea omena tai 1 tlk säilykepäärynää (käytettiin omenaa, kun sitä sattui olemaan)
3 rkl sokeria
2 prk (à 125 g) Valio AURA® Pehmeä sinihomejuustoa
2 dl Valio vispikermaa
1 rkl limetti- tai sitruunamehua (käytettiin sitruunamehua)

Koristeeksi

Valio Vanilla™ kinuskikastiketta (ei lisätty kinuskikastiketta ollenkaan, olisi ehkä tehnyt kakusta liian makean ja peittänyt muut maut)
pala (500 g) vesimelonia (käytettiin mangoa, joka toimi hyvin. Äidin ystävä oli taasen maustanut papaijalla.)
1 - 2 rkl Valio AURA® murua (tämäkin me skipattiin, homejuustoa oli kaakussa muutenkin yllin kyllin!)

paahdettuja, kuorellisia mantelilastuja (eikä sitten näitäkään sattunut olemaan kaapissa... ei haitannut)

• Murskaa keksit monitoimikoneessa tai pussiin laitettuna kaulimella. Lisää voisula. Peitä irtopohjaisen vuoan pohja (Ø n. 23 cm) leivinpaperilla. Taputtele muruseos pohjalle.
• Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä n. 5 min.
• Leikkaa viinirypäleet neljään osaan. Kuori omena. Leikkaa pieniksi kuutioiksi. Yhdistä hedelmäpalat, sokeri ja AURA Pehmeä.
• Vaahdota kerma.
• Kuumenna limetti- tai sitruunamehu kiehuvaksi kattilassa. Purista liivatelehdet kuiviksi. Sulata liivatteet mehuun. Kaada liivateseos ohuena nauhana täytteeseen koko ajan sekoittaen. Lisää kermavaahto. (Huom.! Lisää tässä vaiheessa - itse heitimme vahingossa kermavaahdon mössöön ennen liivatetta - juoksettui pahainen.) 
• Kaada seos vuokaan. Peitä tuorekelmulla.
• Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 - 5 tuntia tai yli yön. Irrota torttu vuoasta.
• Valuta kakun pinnalle kinuskikastiketta. Koristele.

Digestive-kakkupohja

Hm, ei ehkä hirmu herkullisen näköinen mössö - mutta ulkonäkö kyllä pettää!

Tadaa! Ei saatu kuvaa kokonaisesta kakusta, kun innokkaat maistelijat olivat jo käyneet apajilla. 

Luonnonmukainen shampoopala - kahdenlaisia kokemuksia

Pitkä viikonloppu Tampereella vanhempien paapottavana, ah. Tänään hengailin kaupungilla ja kiersin suurimman osan Tampereen vaatekaupoista tavoitteenani ostaa jotakin... keväistä. Mitään ei löytynyt, ja ainoat paikat joihin jätin rahaa olivat Yliopiston apteekki ja Ruohonjuuri. Tähän on tultu.

Kuva: Flow-kosmetiikka

Ruohonjuuresta ostin äidille varhaiseksi säitienpäivälahjaksi Flow-shampoopalan, josta tuli eilen saunassa puhe. Olen itse käyttänyt tätä shampoota jo useamman kuukauden - ja tykännyt. Hiukset tuntuvat paksummilta ja karheammilta - mikä on pelkkää plussaa, hentoinen blondi kuontalo kun on.

Ennen kaikkea shampoo on kotimainen luonnontuote. Koko ajan nimittäin hämää yhä enemmän, mitä kaikkia kemikaaleja sisällemme ja ihollemme mätämme harva se päivä.

Ja huomio hyvinkääläiset: nyt voitte tukea oman kunnan teollisuutta, sillä Flow on hyvinkääläinen perheyritys. Kaikki kehittely ja valmistus tapahtuu paikallisessa pientehtaassa.

Yrityksen Vihreäkosmetiikka-blogissa kerrotaan Flow-shampoosta, jossa pesevänä aineena on saippuapohja, eikä tuote sisällä lauryylisulfaatteja (esim.sodium laureth sulfate). Öö... mitä tämä olikaan? 

Esimerkiksi Kemikaalicocktail-blogista löytyy selvitystä. Lyhyesti: Sodium laureth sulfate on etenkin shampoissa yleisesti käytetty, toksinen aine, joka on kaloille, muille eläimille ja luonnolle myrkyllinen. Ei hyvä. Lisäksi aineen syöpävaarallisuudesta kiistellään. Maalaisjärjellä ajatellen luonnolle näin haitallinen aine ei voi olla kauhean terveellistä ihmisellekään.

Flow-shampoopaloja on erilaisia, kuhunkin hiuslaatuun omansa. Vihreäkosmetiikka-blogin mukaan suosituin on Hamppu-turve ärtyvälle hiuspohjalle. Ehkä suomalainen tykkää kesäsaunan mieleen tuovasta tuoksusta... :)

Itse olen käyttänyt Blondi-shampoota, joka sisältää vaaleaa hiusta kirkastavaa kamomillaa ja sitruunaa. Samanlaisen ostin myös vaalealle äidilleni, mutta muitakin tekisi mieli kokeilla. Etenkin tuuheutta lisäävää olut-munaa - vanhanajan konsti, kuulemma.

Lopuksi varoituksen sana. Kun ostin ensimmäisen palani Ruohonjuuresta, Flow'n tuote-esittelijä "varoitti", että alussa tukka saattaa jäädä klähmäiseksi. Siis tahmaiseksi. Johtuu kuulemma siitä, että hiukset puhdistuvat kemikaaleista. Odotin jotain pahempaa, sillä tukka tuntui vain hieman "oudolta" parin ekan pesun jälkeen ja kohta jo ihan normaalille - vain paremmalle. Ja kaveritkin on kommentoineet, että "onpa sun tukka hyvässä kunnossa". 

Hiukset kannattaa pestä tyvestä latvaan ja hoitoaineen (sekä muiden hiustenhoitotuotteiden) tulisi myös olla luonnonmukaisia - muuten tuo "kemikaaleista puhdistuminen" ei oikein toimi...

Kaikille tämä pikku pala ei ehkä silti sovi, hiuksia kun on yhtä monta kuin meitä. Suosittelin shampoota yhdelle kaverille, joka tuli seuraaville treffeillemme pipo tiukasti päässä. Hän oli pessyt tukkansa kolmesti (yhdellä kertaa) ja se oli silti jäänyt tooosi tahmaiseksi. Kokeilu taisi jäädä lyhyeen. Täytyykin seuraavalla kerralla kysyä, mitä sitten tapahtui...

Olisi kiinnostavaa kuulla, millaisia kokemuksia muilla on Flow:n tai vastaavista luonnonmukaisista hiustenhoitotuotteista... vai onko mitään?

Taloyhtiön kokous - tahtojen taistoa

"Ja sitten se ovi...", tilittää tyylikäs rouva ja huokaisee syvään. "Rumaksi potkittu ja kauheassa kunnossa. Siinä taitaa lukea Paananen." Tämänpäiväinen taloyhtiön vuosikokous oli jälleen kerran kiinnostavaa seurattavaa.

Täysin tuntemattomat ihmiset pakkaantuvat yhteen tilaan juomaan kahvia (ja tällä kertaa jopa omenapiirakkaa vaniljajäätelöllä!) ja keskustelemaan "sivistyneesti" yhteisesti omistamansa yhtiön tilasta ja tulevaisuudesta. Kokouksessa erilaiset intressit ja persoonat toden totta kohtaavat - ja ottavat  hanakastikin yhteen.

Mielenkiintoista seurata, kuka on kenen puolella ja tukee minkäkinlaisia näkökantoja. Tällä kertaa kävimme mm. tiukan keskustelun siitä, pitäisikö autopaikkojen hintaa nostaa, kun kaikki muukin nousee - yhtiövastike jopa 20%, mistä myös käytiin kovaa kädenvääntöä. Turhaan tosin, nousee se kuitenkin...

Autoilijat vastustivat autopaikan hinnannostamis-ideaa, kaikki muut kannattivat. Ihmeellisten keskustelun mutkien kautta päädyimme lopulta korottamaan autopaikan maksua 5 eurolla - varsin kohtuullista minun mielestäni, autoilu on kuitenkin (Helsingin keskustassa asuvalle) yleensä aika vapaavalintainen juttu. Ja Helsingin asukaspysäköinti toimii ihan ok myös. Itse löydämme lähes aina tyhjän parkkipaikan kodin tuntumasta, vaikkemme maksakaan 20 euroa kuussa autopaikasta taloyhtiölle.

Kiinnostava oli myös tämä Paananen-tapaus. Vanhempi rouva päivitteli "kovaa menoa" ja graffiteilla koristeltua hissiä omassa rapussaan, ja muut asukkaat yhtyivät vähitellen kuoroon.

Taloyhtiön presidentti löi pökköä pesään kertomalla, kuinka juuri tuo kyseinen rappu tuntui olevan paheen pesä. Sinne tuntui kerääntyvän kaikenlaisia huumehörhöjä, valituksia kovasta melusta sateli ja joskus poliisi oli tullut "rynnäkkövarusteissa ja susikoirien kanssa" sisään. Liekö kaiken takana tuo pahainen Paananen?

Vaikutti aika rajulta tarinalta, sillä itse en ole huomannut minkäänlaista "levotonta menoa" kahden Kampissa asumamme vuoden aikana. Päinvastoin, ihmettelen aina talomme täydellistä rauhaa - vähän kuin maalla asuisi.

Niin se vaan on, että yhteinen vihollinen yhdistää "kunnon ihmisiä". Onneksi Paananen ei sattunut paikalle yhtiökokoukseen, vaikka asenne taisi olla että vuokralaisiahan ne häiriköijät tietenkin ovat. Näköjään talosta kuin talosta löytyy monen mielestä edelleen kahden kerroksen väkeä...

Kierrätystehtaalla Kaapelilla

Viikonloppu meni lähinnä työn ja flunssan rippeeksi jääneen yskän hilpeässä seurassa, mutta onneksi ehdimme käydä tsekkaamassa Kaapelitehtaan Kierrätystehtaan lauantaina - loistotapahtuma, jonka runsas kävijäjoukko yllätti iloisesti! Itse asiassa kävijöitä oli yli 10 000 viikonlopun aikana - vauvasta vaariin.

Hienoa, että yhä useampaa kiinnostaa kierrättäminen, ekologisuus, vastuullinen kuluttaminen, lähiruoka, eettisyys, tuunaaminen ja kaikki tee-se-itse-jutut.

Vähemmän kun on yleensä aina enemmän. On ihan eri juttu ostaa oikeastaan mitä tahansa kierrätettyä käsityöläiseltä (jonka leipä ei todellakaan ihan helposti irtoa). Yleensä aina rahansa vastineeksi saa jotakin paljon persoonallisempaa kuin isosta ketjusta ostaessaan. Sekä paremman mielen, tietty.

Ekologinen muotinäytös Kaapelilla.

Kaapelin toisen kerroksen työpajoissa tehtiin vaikka mitä! Käsin, ompelukoneilla, paperimassasta... Tunnelma oli iloisen keskittynyt. Mikäs sen parempaa kuin omilla käsillä tekeminen (jos vielä askartelun tuotos sattuu onnistumaan...)

Löytö nro 1. Uusix-verstaan väen tuunaamat pussukat Helsinki-teemalla. Hienoja ovat eikä hintakaan kirpaise - 5 eurolla sain kaksi pussukkaa. Näitä voi vaikka antaa lahjaksi... jos malttaa.

Poikaystävä innostui Varustelekan myymistä ammuslaatikoista. Kannustin häntä ostamaan sellaisen (huono omatunto, kun minä vain shoppailin ympäriinsä). Käyttöä tälle pohdittiin tovi jos toinenkin, kunnes keksin että olen jo pitkään halunnut säilöä koko (suuren) lääkevarastomme yhteen paikkaan. Laatikko sopii siihen täydellisesti. Ja pillerithän ovat vähän kuin ammuksia...

Tällaisen korun päädyin ostamaan, en enää yhtään muista mistä lukuisista pisteistä tosin (sori sinä mukava käsityöläisnainen, joka annoit vielä pinkin pussinkin kaupan päälle!). Joka tapauksessa, tykästyin koruun, joka sattui vielä olemaan tarjouksessa 10 eurolla. Materiaali? Vanhat vinyylilevyt. Ne kyllä repeävät moneen...

Herkullista yrttijuomaa! Ja kotimaistakin vielä

Kotona keittiön kaapin hyllyt notkuvat erilaista teetä, vaikken suuriä määriä sitä yleensä juo (mm. siksi että teestä tulee minulle herkästi huono olo - tästä lisää bloggauksessa Miksi vihreästä teestä tulee äklö olo?)

Joka tapauksessa, vähän aikaa sitten löysin ihan lähi-Alepan teevalikoimasta aivan loistavan vaihtoehdon! Kyseessä on Nordqvistin Stinan Ilo-yrttitee. Paketista löytyvät nämä erinomaiset maut (varsinkin tuohon Raikas-juomaan oon jäänyt ihan koukkuun!)

Valo 

Ainekset: Nokkonen ja sitruunaruoho.

Raikas 

Ainekset: Kaakaopavun kuoria ja piparmintun lehtiä. 

Makea 

Ainekset: Lapacho-yrttiä, omenan palasia ja aromeja.

Lämmin 

Ainekset: Kanelin palasia, kardemummaa, neilikkaa ja pippuria

Suosittelen lämpimästi! Näin juomaa hehkutetaan Nordqvistin verkkosivulla. 

Onnen ja Ilon sinulle tarjoaa Stina®. Stina® on tuotemerkki, jonka tarkoituksena on tuoda sinun lähellesi aitoja makuja, oikeista yrteistä. Niin, että lapsikin voi näistä nauttia. Hyvää tuovia hetkiä. Stina® on kerännyt tuotteet itse ja valikoinut sinulle kauniit iloiset paketit. Stina® suunnittelee tarjoavansa myös jatkossa jänniä juttuja. Hyvää mieltä ja nähdään! -Stina®

Lisäpisteitä hyvän maun ja hinnan sekä terveellisyyden lisäksi siitä, ettei Ilo 

ole tee vaan yrttijuoma - tätä voin litkiä kupin jos toisenkin ilman, että tulee yhtään äklö olo. 

Ja lisäekstrapointsit kotimaisuudesta – Nordqvist on yli 30 vuotta toiminut suomalainen teetalo. Näinä ankeina aikoina tuntuu, että kotimaisuus on koko ajan tärkeämpi kriteeri ostospäätöksiä tehdessäni. Ja tällä kertaa myös helppo päätös.

Sydänsuruinen ystävä - miten osaisin auttaa?

Ystävä soitti eilen ja kertoi itkeneensä koko päivän. Hänellä on sydänsuruja. 

Näissä tilanteissa on aina yhtä avuton, vaikka pohjimmiltaan tietää, että toinen tarvitsee lopulta vain kuuntelijaa, ei "viisaita neuvoja". Silti haluaisi osata löytää juuri ne oikeat sanat ja saada toinen paremmalle tuulelle - ainakin lopettamaan itkemisen. 

Ystäväni tilanne on se, että hän on tutustunut kuulemma aivan mahtavaan mieheen, jonka kanssa kaikki tuntuu luistavan ja läheisyyttä ja hyviä hetkiä riittävän. Pitkään aikaan ystävä ei ole kokenut mitään vastaavaa, kaikki suhdeviritelmät kun ovat loppuneet lyhyeen eli siihen perinteiseen: "mulla on vähän huono tilanne" tai "oon sekaisin, en tiedä mitä haluun" tai "en nyt pysty sitoutuun mihinkään"... nämähän on kuultu ihan liian moneen kertaan vähän eri versioina.

Ei ihme, että ystävää kirpaisee erityisesti se tosiasia, että mies palaa sunnuntaina kotiinsa toiseen Euroopan maahan. Hän on ollut Helsingissä kuukausia kestävässä yliopiston tutkijavaihdossa, joka loppuu nyt. Nyt, kun kevätkin koittaa ja voisi kokea kaikkea kivaa yhdessä!

Kaiken kukkuraksi tällä(kin) miehellä on meneillään vaikea avioero, eikä hänkään ole innostunut puhumaan tunteistaan tai "suhteen" mahdollisesta jatkosta.

Ystävä pyysi neuvoja: miten uskaltaa sanoa, ettei tämä jäisi tähän? Että voisin mennä vaikka kyläilemään miehen kotimaahan kesällä? Katsoa, mitä tapahtuu. Ja ennen kaikkea: mitä sitten, jos mies kieltäytyykin kaikesta - kuinka sen sitten kestää, kun on itse ollut avoin ja kertonut tunteistaan?

Mitäpä siihen voi sanoa, samat vanhat neuvot. Aina pitää uskaltaa, elämä on lyhyt ja sittenpähän ei tarvitse katua. Asiat menevät kuten menevät, lopulta parhain päin kuitenkin - niin se on nähtävä.

Voi meitä ihmisiä, tuntuu että kaikki pyörimme tosi samojen ihmissuhdeongelmien ja pelkojen vyyhdissä, hieman eri muodoissa vain. Kaikkeen voi myös suositella aikas samoja keinoja: rohkeutta, avoimuutta, keskustelua & positiivista mieltä. Lannistua ei saa koskaan, eikä ikinä kyynistyä! 

Vapun jälkeistä pohdintaa: kuohuviinin kalorit

Skumppa. Yksi lempijuomistani, jota olen vapun aikana litkinyt surutta...1, 2, 3... aika monta lasia. Laskeskelin, että vappuna taisin lipittää noin 8 (!) lasillista kuohuvaa - lasi kun oli aina täynnä ja ystävällinen ystävä vieressä poksauttamassa auki uutta pulloa... Huh. Onneksi kuohuviinistä ei juuri tule krapulaa - ainakaan yhtään niin pahasti jäytävää päänsärkyä kuin esimerkiksi punaviinistä.

Asiaa auttoi myös, että esimerkiksi vappuaattona kuohuviinin juonti jakaantui 10 tunnille! Välillä myös syötiin ja pidettiin taukoa, mikä on aina erinomainen vinkki alkoholia käytettäessä: muistakaa juoda hitaasti ja syödä välillä, ei vasta sitten "lopussa" kotimatkalla kebabia, pizzaa tms. Olo on huomattavasti parempi seuraavana aamuna.

Näin vapun jälkeisessä tilassa aloin pohtia, paljonko energiaa skumppa mahtoikaan sisältää. Olen siitä joskus lukenut ja elänyt ajatuksessa, että aika runsaasti. "Pelastuksena" on, ettei skumppaa yleensä kitata sellaisia määriä kuin esim. miedompaa olutta tai siideriä. Paitsi ehkä vappuna...

Alkon verkkosivulta voi tarkastella eri juomien energiasisältöjä ennen henkilökohtaisten drinksuvalintojen tekemistä. Energiamäärä on myös merkitty sivustolla erikseen jokaisen tuotteen yhteyteen.

Kuohuviini 70-100 kcal / 100 ml  ELI 300-400 kj / 100 ml.

Looginen nyrkkisääntö menee, että mitä enemmän alkoholia ja sokeria juomassa on, sitä enemmän kaloreita siitä saa. Keventäjien Vappujuomia kevyemmin -sivustolla vertaillaan kuivan ja makean skumpan energiamääriä.

Kuohuviini ja samppanja kuiva 84-90 kcal/12 cl
Kuohuviini ja samppanja makea 160-180 kcal/12 cl

Okei, eli jos nauttii 90 kcal:n annoksen skumppaa, niin sitten pitää esimerkiksi...

• Hölkätä 20 minuuttia - tai harrastaa sama aika seksiä!
• Siivota kotona 25 minuuttia
• Katsella 120 minuuttia telkkaria

Näin käskee Ruokajajuoman.netin Kalorilaskuri. Uskokoon ken tahtoo ja kulutus tietty riippuu aika monesta seikasta, mutta se ainakin on totta että kannattaa muistaa myös mitä laittaa suuhunsa nestemäisessä muodossa (jos sattuu olemaan kevätdieetillä). Toisaalta: vappu on vain kerran vuodessa! Hmm... kuten kaikki muutkin alkoholin kuluttamiseen kannustavat juhlapyhät...

Vappu, yllättävän hyvä ja helppo

En ole "vappuihminen". Ylipäänsä kaikki pakkojuhlat aiheuttavat ahdistusta ja kapinahenkeä, vaikka kuitenkin sitten aina otan itseäni niskasta kiinni ja menen mukaan rientoihin - ja yleensä lopulta on aina vähintään siedettävää, yleensä jopa hauskaa.

Tänä vuonna latasin vappuun nolla odotusta, sillä sitkeästä flunssasta jäljelle jäänyt yskä vaivaa edelleen ja olo on tooosi vetämätön.

Mutta... sitten juotiin töissä skumppaa ja siitähän se lähti. Jatkoin kaverin luo Kallioon juomaan skumppaa ja sieltä Vallilan vapputansseihin, jonne oli perinteisesti kerääntynyt iso liuta tuttuja. Oli ihanaa nähdä kaikkia ystäviä, jutella, juoda (liikaa) skumppaa ja tanssahdella jenkkaa "persoonalliseen" tyyliin. Sitten jatkoimme kukin tahoillemme bileisiin ympäri kaupunkia, minä keskustaan poikaystävää etsimään... joka löytyi Espalta.

Vappuaaton ilta päättyi osaltani jo ennen puoltayötä, onneksi, sillä tänään ikkunan takaa kurkisti aurinko joka sai innostumaan ex tempore -piknikille sinne minne puoli Helsinkiä. Ja kyllä kelpasi. Kaupassa oltiin tietty unohdettu käydä, mutta kotoa löytyi ihan passelit voileipäainekset, sipsejä ja muuta naposteltavaa. Perfecto!

Ah, ja parasta oli että tällä kertaa päätin olla vahtimatta kännykkää viiden minuutin välein. Eilen oltiin löysästi puhuttu kavereiden kanssa, että "soitellaan sitten ja nähdään jossain vaiheessa", mutta a) kännykät toimii surkeasti kun samassa on tilassa on kymmeniätuhansia ihmisiä, b) kenelläkään ei ole hauskaa, jos 90% piknik-ajasta menee kavereiden bongaamiseen ja etsimiseen heinäsuovasta. Nyt maassa oli rauha, varsinkin kun poikaystävä teki saman päätöksen. Suosittelen kokeilemaan!

Eikä paremmasta vappusäästä väliä, kaikkien pelottelujen jälkeen! Jos jotain kritisoitavaa, niin tuuli, mutta tavallaan se kuuluu meriseen Helsinkiin.

Flunssatoipilaana olin tunkenut päälleni reilusti vaatetta, mutta mikä sen hauskempaa kuin riisutuminen. Rohkeimmat juhlijat heiluivat topit päällä (alkoholi lämmittää verta?), ja itsekin uskalsin sentään riisua saapikkaat ja loikoilla villasukat jalassa kalliolla...

PS: Kotiin palattuamme huomasimme, kuinka molempien posket ovat iloisenpunaiset. Kevätaurinko toden totta on petollisen voimakasta, varsinkin kylmällä tuulella terästettynä! 

PPS: Ensimmäinen kerta, kun näin ihmisten jonottavan Ullanlinnan K-kaupan ulkopuolella päästäkseen täydentämään piknik-varantojaan. Nyt on tämäkin koettu! Nykyihminen ei toden totta osaa varustautua yötä pidempään kauppojen kiinnioloon - itseni mukaan lukien...

Desigual Living - kunnon väripilkkuja kotiin

Flunssahoureissani näin viime yönä unta värikkäästä mekosta, jonka puin päälleni. Siis minä, jonka vaatekaapin perussävy on tummanpuhuva, värikkäitä vaatteita on vain pari ja nekin suht hillittyjä.

Tai no, ostinhan tämän vuoden talvialesta sekä punaiset farkut että punaisen päällystakin, kun kyllästyin kaikenkattavaan harmauteen. Silti jotenkin ajattelen että yksi väri per vaatekerta riittää, joten väripilkkujenkin kanssa kuljen muutoin suht mustissa/harmaissa.

Olen silti aina ihaillut espanjalaisen Desigualin vaatteita, vaikken omista yhtäkään - paitsi yhden mustan minihameen, jonka joskus ostin Espanjasta! En tajua, miten sellainen oli ylipäänsä päätynyt Desigualin kokoelmiin...

Kotiin sen sijaan kaipaan värejä, nyt kevään tullen erityisesti! Niinpä ilahduin, kun tajusin että Desigual myy nykyään myös sisustustuotteita Desigual Living -sarjassa. Sisustustyynyjä, vuodevaatteita, pyyhkeitä, kylpytakkeja...

Tuotteita saa tietysti Desigualin omasta verkkokaupasta mutta myös esim. Boozt:ista. Kaiken kukkuraksi meneillään on ALE molemmissa!

PS: Suurin yllätys oli, että poikaystävä ilmoitti tykkäävänsä näistä, kun bongasi minut surffaamasta Desigualin sivuilta. Eli väriä kotiin saattaa olla luvassa, jos vain pystyn tekemään päätöksiä...

Kuvat: Desigual

Paistaa se aurinko sohvallekin - ja miesflunssa on totta!

Uutisia sairastuvasta, hyvää iltapäivää.

Aurinko porottaa Kampin yllä, täydellinen kevätsunnuntai olla ulkona ja nauttia... vaan ei.

Flunssapotilaidemme terveydentilassa on tosin tapahtunut lieviä muutoksia. Kuudetta päivää sairastava (mä) on onnistunut kehittämään inhan yskän ja kolmatta päivää sairastava (poikaystävä) on huonommassa jamassa kuin eilen. Nukkuu tuossa toisessa päässä sohvaa auringonsäteet kasvoillaan... kuin pikkuvauva. Herttaista.

Muistan kun äiti totesi, että mikään ei ole sairaampi kuin sairas mies (voi sitä valituksen määrää!). Tämä tuntuu pitävän paikkansa lähes miehen kuin miehen kohdalla.

Sattumalta törmäsin eilen oikein tieteellisen todistustaineistoon, lukekaapa vaikka Iltalehden artikkeli Miesflunssa on totta: "Kärsivät voimakkaammista kivuista". Kaikenlaista.

Ilmiö liittyy aivojen kokoon: miesten suurempiin aivoihin kun mahtuu enemmän ylimääräiseen lämpöön reagoivia välittäjäaineita ja siksi miehet kokevat flunssan oireet voimakkaampina.

Itse olen ajatellut, että naiset vaan ovat tottuneempia sietämään kaikenlaista kipua (kuukautiset, synnytykset jne.) eivätkä valita niin herkästi. Aina oppii uutta.

Aurinko se siellä... niin lähellä mutta niin kaukana. Näkymä sohvalta keväisenä sunnuntaina.

Päivät täyttyvät villasukista ja nenäliinoista. Kohokohtana taistelu sohvatilasta - sekä siitä, mikä leffa seuraavaksi katsotaan.