Apua, en osaa rentoutua!

Takana on hektinen viikko, edessä (suht) vapaa viikonloppu. Tätä hetkeä olen odottanut koko viikon, mutta juuri nyt vapaa-aika onkin yllättävän vaikea pala purtavaksi. Jarruttaminen sadasta nollaan ei onnistu käden käänteessä.

Varsinkaan, jos ulkona sataa räntää, poikaystävä linnoittautuu työhuoneeseen opiskelemaan ja villakoirat vipeltävät ympäri asuntoa. Kiireen keskellä ei onneksi huomannut, millainen sotku täällä vallitsee!

Heräsin seitsemältä, pyyhin pölyt koko asunnosta, täytin astian- ja pyykinpesukoneen, maksoin laskuja, vastasin rästimeileihin, siivosin papereita. Siinä sivussa kuuntelin myös pari luentotallennetta palvelujen markkinointia ja lisäsin vuokra-asuntoilmoituksen Oikotielle, koska ihana vanha kotini kaipaa jälleen uusia asukkaita. Ja niin edelleen. Huh!

Lisäksi olen nyt pari tuntia pähkäillyt, kiiruhtaako vielä ennen klo 15 hierojatapaamista nyrkkeilytunnille, vai uskaltautuako jopa lenkille tuonne märkään maailmaan... Vai pitäisikö sittenkin vaan venytellä kotona. Nettihän on täynnä videoita sitä varten.

Ei mutta oikeastaan pitäisi opiskella lisää markkinointia. On kolme paksua kirjaa lukematta ja kaksi tenttiä tulossa ihan liian pian.

Eikun sittenkin pitäisi pestä kylppäri ja vessa... ja käydä suihkussakin. Ja keittiön kaappien sisältö olisi myös korkea aika inventoida. Saati sitten jääkaapin...

Pitäisi sitä ja pitäisi tätä... apua!

Kertokaa te viisaammat, kuinka on mahdollista rentoutua ja olla tekemättä mitään – tai tehdä vain kivoja juttuja – tässä niin keskeneräisessä maailmassa?!

Pahan päivän pelastajat: yrttejä Ameriikasta, saunaa ja Coronaa

Huh. En mielestäni stressaannu helposti, mutta huomaan että minua turhauttavat ja vaivaavat pahasti sellaiset asiat ja projektit, joihin oma vaikutusvaltani on hyvin rajallinen. Haluan olla kontrollissa ja tilanteen tasalla. Ikävä kyllä viime päivinä on vaan pitänyt luottaa, että tietyt asiat hoidetaan. Ja kuten yleensä, ne eivät ole menneet "ihan putkeen".

Ainakin viime päivinä fiilikseni on ollut kuin suomalaisen Oscar-ehdokaslyhytelokuvan päähenkilöllä: pitääkö mun kaikki hoitaa?!

Onneksi tänään saatiin yksi iso proggis töissä hyvään vaiheeseen. Kun vihdoin pääsin ulos aurinkoon tajusin, että kevät on saapunut Suomeen puurtamiseni aikana – ja että niskat ovat ihan jumissa.

Tämän tosin tiesi hierojani jo maanantaina. Ihmetteli varmaan, miten voin olla joka hierontakerran jälkeen aina vaan huonommassa jamassa. No, onneksi löysin pari kuukautta sitten tämän uuden hierojan, joka on loistava! Ja joka saa aimo osan palkastani. Lauantaina uudestaan...

Onneksi tämä(kin) päivä lähti nousuun muutamin kotikonstein.

1. Elämäni ensimmäinen iHerb-tilaus saapui, vihdoinkin! Tilaus oli jumittanut aika monta päivää tullissa, ja jouduin jopa maksamaan 10 euroa ekstraa. Ei ihme, kun katsoo mitä kaikkea tilasin...

Nyt täytyy vaan hillitä itsensä, eikä napsia koko yrtti- ja vitamiinirepertuaaria kerralla, ehheh. Kerron myöhemmin tarkemmin, mitä kaikkea tilasin ja miksi. Kaikki sai alkunsa hormoneista, mistä lisää tässä postauksessa.

2. Juoksulenkki – kevään ensimmäinen ja lyhyt (koska DHL-toimitusmies soitti kesken lenkin, että ylläoleva paketti olisi tulossa...). Silti – ihanaa!! Harkitsen, pitäisikö jopa ilmoittautua toukokuun Helsinki City Run:iin... minä, joka en yleensä yhtään tykkää juosta joukossa.

3. Sauna ja Corona. Pettämätön yhdistelmä. Muuten on se kumma, miten Corona on parempaa kuin Sol. Ja se toimii kotisohvallakin, paratiisisaaren puutteessa.

Kyllä tämä tästä. Aikaisin nukkumaan ja huomenna uusi, vähempistressinen päivä. Ommm...

Heräteostoksia ja leffoja Tampereella

Olipa ihana viikonloppu Tampereella! Tosin nautimme ensimmäisestä keväisestä viikonlopusta lähinnä istumalla pimeässä salissa. Mutta ei haittaa, Tampereen elokuvajuhlat tarjosivat jälleen kattavan paketin lyhytelokuvia ympäri maailmaa. Lyhytelokuva on muuten ihan loistava konsepti (myös) nykyaikaan, jona ihmisten keskittymiskyky tuppaa olemaan hyvin rajallinen...

Viikonlopun aikana ehdimme lisäksi kokkailla kaikkia jänniä espanjalais-suomalaisia juttuja poikaystävän ja äidin loistotiimillä. Niistä lisää myöhemmin...

Teimme myös perinteisen Tampereen kirpparikierroksen, paitsi että tällä kertaa suuntasimme ihan uusiin paikkoihin perinteisten Bonuskirppiksen ja Radiokirppiksen sijaan. Kävimme Jäähallin "jätti"kirppiksellä, joka osoittautui yllättävän pieneksi ja vaatimattomaksi. No, parempi kuin ei mitään.

Jatkoimme PLT-kirppikselle, josta en ollut ikinä kuullutkaan! Isolta kirppikseltä mukaamme tarttui – täysin yllättäen – allaoleva heräteostos! Eikä mikään pieni sellainen, vaan jämäkkä jalallinen arkku. Ihastuimme molemmat tähän "raflaavan rupsahtaneeseen" ilmestykseen, joka on pintaan maalatun vuosiluvun mukaan syntynyt jo 1827. 

Äsken palasimme takaisin Helsinkiin. Puhdistin paksuhkon pölykerroksen lipaston päältä, joka onneksi mahtui juuri ja juuri sille kaavailemaamme paikkaan telkkarin ja sohvan välissä. 

Lipaston päältä löysi arvoisena paikan myös aiempi heräteostos, poikaystävän Kaivarin Kanuunasta bongaama vanha karttapallo. Tosin iPhonen salamalla hämärässä olkkarissa otettu kuva ei todellakaan tee oikeutta kummallekaan kohteelleen, mutta olemme tyytyväisiä. On se jännä, miten tavara voi joskus ilostuttaa ihmistä! Varsinkin tällainen kirpputorilta hankittu löytö. 

Olisi kyllä kiinnostavaa tietää, millainen sen tarina on. Kuulemma arkku on tuotu aikoinaa Ruotsista. Tervetuloa Kamppiin! :)

Huh, mutta nyt väsymys vie voiton ja ajatus uudesta kiireisestä työviikosta hieman ahdistaa, joten keskityn hetkeksi telkkarimössöön ja sitten nukkumaan  – sekä unelmoimaan, miten arjesta voisi tehdä jotenkin jännittävämpää... Hyvää yötä kaikille!

Proteiinia ja propagandaa

Viime aikoina metron käytäviä ja ratikkapysäkkejä ovat peittäneet Elan siloiset (ei itseeni vetoavat) kasvot + rahkapurkki. Joka kerta pähkäilen, miten ihmeessä tyyppi liittyy mansikka-sitruumelissarahkaan?!

No, eipä sitä ennenkään ole julkkis mainostamaansa tuotteeseen liittynyt enkä epäile, etteikö myös tämä julkkisvalinta olisi tarkkaan harkittu tuotteen kohderyhmään vetoamaan...

Näemmä toisto kuitenkin tehoaa myös itseeni. Tänään meinasin jo melkein antautua mainonnan vietäväksi, kun hortoilin rankan nyrkkeilytunnin jälkeen nälissäni Kurvin S-marketissa.

Kyseiset Arlan makurahkat oli sijoiteltu houkuttelevasti keskelle käytävää, ja ne oli oikein pantu tarjoukseen 1,45 € / purkki. No ei kyllä kovin halpa hinta yhdestä purkista rahkaa, vaikka maku olisi ollut juurikin sitä mansikka-sitruunamelissaa.

Väsyneenä ja nälkäisenä, kuinkas muutenkaan, aloin tutkailla tarkemmin myymälän rahkatuotteita. Danone proteiinijuomaa! Valion profeeliä! Jne. jne. Proteiini se on, mikä nykynaisen ja miehen tiellä pitää – paitsi sen yhden mummon, joka yksi päivä totesi Stockan rahkamaistattajalle, että minä vihaan proteiinin makua. Heh.

Pika-rahka-analyysilla tajusin, että Arlan hehkuttama 20 grammaa proteiinia on ihan normaali määrä rahkassa kuin rahkassa. Esimerkiksi Valion pehmeässä maitorahkassa proteiinia on tuo ihan samat 10 grammaa per 100 grammaa. Siinä on myös vähemmän hiilareita: 4,3 grammaa vs. Arlan 6,5 grammaa.

Luonnonmukaisten tuotteiden ystäväni päädyin tuttuun maustamattomaan rahkaan – johon voi vaikka lisätä pakastemarjoja päälle. Lyhyt ainesosavertailu kertoo oleellisen:

• Valion maustamaton rahka: pastöroitu rasvaton maito* ja hapate.

• Arlan mansikka-sitruunamelissa: Rasvaton maitorahka* (pastöroitu rasvaton maito*, hapate), mansikka (4,5%), sokeri, maissitärkkelys, luontainen aromi, väri (aroniatiiviste), sitruunamelissauute, sakeuttamisaine (pektiini), luontainen limearomi, makeutusaine (stevioliglykosidit). *Yliherkkyyttä tai allergiaa aiheuttavat ainesosat.

Lisäksi Valion rahkaa saa 250 gramman purkin noin puolet edullisemmin kuin Arlan 200 gramman purnukan.

Okei, ei liene mikään yllätys tämä, mutta on se vaan kumma miten meille myydään ties mitä tuotteita, jotka eivät oikeasti ole yhtään mitään erityistä tai mullistavaa. Ja kuinka sitä itsekin aina vaan meinaa langeta ties mihin, vaikka pitää itseään kriittisenä kuluttajana – eikä edes tykkää Elasta! :)

PS: Eivät kaikki muutkaan tykkää rahkasta, jolla on jopa oma Twitter-risuaita #arlaprotein. Kriittistä ääntä löytyy mm. Piparinmaailma-blogista.

Nintendo, pikkutytön unelma!

Maanantai ei ole lempipäiväni (kenenköhän olisi), joten olen erityisen iloinen jos maanantaista jostain ihme syystä muodostuukin hyvä päivä. Usein ei tule, mutta tänään oli onni myötä!

Sain töissä tehokkaasti aikaan kaikenlaista kiinnostavaa, ja jopa kampesin itseni päivän päätteeksi rankkaan SandBell-treeniin.

Kävin kaupassa ja suihkussa ja hoidin kaikenlaisia tylsiä byrokraattisia asioita kuten laskunmaksua netissä ja söin. Käsittämätöntä, miten ihmisellä voi olla koko ajan nälkä! Liittyyköhän tämä viime aikojen hormonihäiriöihin (en ole raskaana. ;).

No juu. Illan kohokohta – ainakin poikaystävälle – oli vanha Nintendo Super Mario 3 -pelini, jonka kaivoin esiin vanhempien luona Tampereella viikonloppuna.

Lapsena olin aika haka Nintendossa. Muistan, kuinka hienolta tuntui kun serkkutytön kanssa pääsimme läpi kaikista tasoista!!

Poikaystävä ihmetteli asiaa, koska Nintendo on kuulemma enemmän poikien juttu. Olin yllättynyt kommentista, jollaisia poikaystävä ei yleensä lauo.

Miten niin muka?! En ainakaan muista, että pelaamiseen olisi liittynyt mitään sukupuoli-issueta, kun olin lapsi.

Toisaalta tuntuu, että 1980- ja 90-luvuilla oli yleisesti paljon vapaampaa tyttö- ja poikajuttujen suhteen. Ainakin itseni puettiin ihan mihin väreihin sattuu. Muistan leikkineeni pikkuautoilla ja seikkailleeni yhtä railakkaasti lähimetsissä kuin naapuruston pojat.

Kiitos siitä! Ehkä kaikki tämä on vaikuttanut siihen, että ajattelen edelleen kykeneväni ihan samoihin asioihin kuin kuka tahansa mies – ammatillisesti tietenkin...

No, täytyy myöntää että tänä iltana peli tuntuu kiinnostavan enemmän poikaystävää. Nytkin hän istuu lattialla jalat ristissä ja pelaa. Boing, boing ja tittidittidii... herttaista. Täytyy varmaan järjestää Nintendo-iltamat ysärityyliin!

Olisi kiinnostavaa kuulla, onko muilla kolmikymppisillä (naisilla) Nintendo-muistoja lapsuudestaan? :)

Miten saada hormonit tasapainoon – osa 2

Alkukuusta postailin siitä, miten saada hormonit tasapainoon. Sama pohdinta jatkuu edelleen.

Lopetin ehkäisypillerit tammikuun alussa, eikä kuukautisia ole sen jälkeen kuulunut. Vatsaa kivistelee oudosti ja olen saanut enemmän finnejä kuin teini-ikäisenä konsanaan. Silloin niitä ei siis juuri ollut. Sen sijaan kuukautiseni olivat ihan säännölliset ennen pillereiden aloittamista (lähes 10 vuotta sitten, huh!).

Toistan itseäni, mutta on ihan hullua, kuinka napsin vuosia ehkäisypillereitä autuaan tietämättömänä siitä, että niiden lopettaminen voisi pistää – ja erittäin monella naisella pistääkin – hormonitoiminnan täysin sekaisin.

Ehkä tosiaan elän nyt "uutta murrosikää", kuten kaveri totesi.

Mitä enemmän perehdyn aiheeseen, sitä paremmin ymmärrän ongelman laajuutta ja sitä, kuinka harvalle naiselle on annettu asianmukaista tietoa pillereiden vaikutuksista. Itseänikin kehotettiin jatkamaan, kerta toisensa jälkeen, ja vakuutettiin ettei tässä ole mitään ongelmaa. Just.

En ole silti katunut hetkeäkään pillereiden lopettamista. Olo on paljon parempi ja positiivisempi, tunnen taas olevani oma itseni. Todella moni sanoo samaa.

Koska ongelma on niin laaja, netistä löytyy rutkasti neuvoja hormonitasapainon palauttamiseen luonnonmukaisin menetelmin – terveellisen ruokavalion, riittävän unen ja sopivan liikunnan lisäksi voi hormoneja houkutella takaisin tasapainoon yrttien avulla.

Seuraavia luonnontuotteita hehkutetaan useilla hyvinvointisivustoilla:

Hassunnäköistä Dong Quai:ta käytetään kiinalaisessa lääketieteessä kuukautiskipuihin. Yrtti auttaa auttaa tasapainottamaan estrogeenimäärää, joka on tärkeää kuukautisten alkamiselle. Suomeksi nimi on kiinanangelikanjuuri, ja tuotetta saa mm. Sinunapteekista.

L-teaniini on puolestaan aminohappo, jota löytyy teepensaan lehdistä uutetussa teessä. Teaniinilla on lievä rentouttava vaikutus, se vähentää stressiä ja parantaa mielialaa. L-teaniinia saa Suomestakin, sillä sitä on mukana mm. monissa stressiä lievittävissä tuotteissa.

Siveydenpuuta on käytetty gynekologisiin ongelmiin jo 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Hippokrates suositteli siveydenpuun marjoja punaviinissä (mmm... :) naisten sukuelinten hyvinvointiin jo vuonna 400 eaa. 

Siveydenpuu käy kuukautisvaivojen hoitoon, hormonijärjestelmän tasapainottamiseen ja se lievittää PMS-oireita. Aika mahtavalta kuulostava kasvi! Tosin Suomessa siveydenpuu on lääkeluettelossa, eli sitä ei saa myydä ilman lupaa – koska se ei välttämättä ole turvallista. Hmm...

Kookosöljyn kerrotaan tekevän ihmeitä hormoniterveydelle – monen muun hyvän vaikutuksen lisäksi! Kookosöljyä voi kuulemma lisätä kahviinkin. Täytyy kokeilla, sillä tähän asti olen levitellyt rasvaa vain vartalolle. 

Lisää vinkkejä hormonitasapainoon pääsemiseksi löytyy mm. Wellnessmama-sivustolta. Muillekin kuin äideille. ;) 

Nyt ajattelin tehdä ensimmäisen iHerb-verkkokauppatilaukseni ikinä, ja tilata kotiin ainakin dong quai- ja siveydenpuu -tuotteita. Katsotaan, mitä muuta teemaan sopivaa sieltä löytyy. Luultavasti vaikka mitä!

Olisiko teillä lisää vinkkejä?

Matkakuume iski! Ideoita kesämatkaksi?

Heti kun ulkona näkyy vähäisiäkin kevään merkkejä, niin minuun iskee kova matkakuume. Kuten tänään. Ilta on vierähtänyt (oho kello on jo yli kymmenen!) läppärin edessä sohvalla poikaystävän kanssa.

Sinänsä ei mitään ihmeellistä siis, mutta tänään molemmilla on sama, haastava tavoite: löytää mahdollisimman ihana ja edullinen matka jonnekin jännittävään eksoottiseen kohteeseen. Hajuakaan ei ole siitä, minne.

Tai no, onhan meillä muutamia ideoita. Tekisi mieli New Yorkiin tai mieluiten länsirannikolle, San Franciscoon ja Los Angelesiin...

Tai sitten voisimme vihdoin tehdä vuosikausia suunnitelmissa olleen Transsiberia-junamatkan! Aika kalliiksi se tosin taitaisi tulla.

Thaimaa, Etelä-Amerikka... tosin ne taitavat olla enemmän talvikohteita. Samoin kuin Australia, jossa on jopa kylmä kesäkuussa. Ei kiitos, koleutta täällä on kyllä ihan riittämiin!

Itse tekisi mieli matkustaa Afrikkaan, jonnekin tosi erilaiseen ja kiinnostavaan paikkaan. Esimerkiksi Addis Abebaan! Poikaystävä torppaa idean ja sanoo, että siellä on kesällä ihan liian kuuma. Hän saattaa olla oikeassa. Vaikka lämpöä rakastankin, niin rajansa kaikella.

Viime kesänä olimme saarihyppelemässä Kreikassa. Se oli ihanaa, mutta nyt kaipaan jotakin eksoottisempaa, pois Euroopasta... Mutta minne, kas siinä – erittäin positiivinen – pulma!

No, onneksi matkasta unelmoiminen on ainakin yhtä tärkeä osa elämystä kuin itse matka.

Ideoita, minne jännittävään paikkaan kannattaisi kesällä matkustaa?

Matkatunnelmia Marokosta

Käytiin joululomalla Marokossa, ja vihdoinkin sain kuvat siirrettyä kamerasta koneelle. Yksi niistä asioista, jotka jäävät roikkumaan jollei niitä tee heti... Nyt matkasta on vierähtänyt reilu kuukausi, joten sainpahan mukavan muisteluhetken keskelle superharmaata sunnuntaita.

Marokkoa matkakohteena voin suositella monestakin syystä. Tärkeimpänä ehkä, että keskitalvella se on läheisin (edullinen!) kohde, jonne suomalainen voi paeta ikuista pimeyttä. Jolleivät Kanariansaaret innosta.

Marokosta löytyy rantaa, vaeltelua vehreillä vuorilla sekä sopiva annos Saharan autiomaata, kameleita ja eksotiikkaa.

Ei ihme, että Marokosta on kehkeytymässä trendikäs matkakohde, ainakin kavereiden Facebook-päivitysten perusteella...

Reilun viikon aikana ehdimme käydä Tangerissa, Rabatissa, Casablancassa ja Marrakeshissa. Tässä sekalainen valikoima otoksia & selityksiä matkan varrelta.

Historiallisia rakennuksia Rabatissa. Hassan-kuninkaan torni ja mausoleumi... sekä turisteja persoonallisine poseerauksineen.

Rabat on satamakaupunki – Välimeren aallot olivat aikas vaikuttavat!

Rabatin valtava hautausmaa meren rannalla. Ei hullummat oltavat edesmenneillä.

Rabat(kin) modernisoituu kovaa vauhtia, ainakin poikaystävän mukaan joka oli asunut maassa vuoden liki kymmenen vuotta sitten. Kaupungissa toimii nykyään mm. moderni raitiovaunu.

Nyt ollaankin jo Casablancassa, jossa nähtiin komeita graffiteja! Ylläolevan maalauksen esikuva taitaa köpötellä vieressä – hauska sattuma!

Ja valtavia basaareja, jotka muistuttivat erehdyttävästi toisiaan kaupungista toiseen, allaoleva taisi olla Casablancasta...

Casablancan upea moskeija meren rannalla. Osuimme paikalle täydelliseen aikaan ihailemaan auringonlaskua.

... matka jatkui Casablancasta Marrakeshiin, jossa vietimme uudenvuoden. Tosin islamin kalenterissa uusi vuosi on eri aikaan, joten isoa biletystä emme kohdanneet. Lähinnä turistit kohottivat (limukka)maljan alkavalle vuodelle. Alkoholia kun ei Marokossa juurikaan juoda – ainakaan kaduilla.

Vuosi vaihtui kuitenkin upeasta Afrikan isoimmalla aukiolla – etanoita maistellen. Tyypillistä herkkua siellä.

Matkan ainoa kurja juttu sattui muuten junassa Casablancasta Marrakeshiin, kun poikaystävän kännykkä varastettiin erittäin taitavasti hänen taskustaan junan tungoksen keskellä. Aargs! Eli tavaroistaan kannattaa pitää Marokossa erittäin hyvää huolta.

Minttuteetä joimme Marokossa valtavia määriä, ja hyvää oli! Varsinkin, kun teen sekaan heitetään käsittämätön määrä sokeria. Teen juominen on Marokossa hieno seremonia, joka voi jatkua tuntikaupalla. Yleensä vieraille tarjotaan kolme kierrosta teetä. Teestä saa myös hankittua hyvän sokerihumalan, kun alkoholia ei ole tarjolla. Hehheh.

Myös marokkolainen ruoka oli hyvää, tyypillisiä ruokalajeja tagine ja tietenkin couscous. Rakastuin euron maksaviin panache-smoothieihin, johon sekoitettiin muun muassa banaania, mansikkaa, avokadoa ja ihanaa tuoretta appelsiinimehua. Samoin ihastuin basaareissa myytäviin satoihin mausteisiin ja kuiviin hedelmiin. Esimerkiksi taateleita löytyi kymmeniä eri laatuja!

Tangerissa ja Marrakeshissa yövyimme riad-majataloissa, vanhoissa upeissa marokkolaisissa taloissa, joista on tehty hotelleja. Suosittelen! Näitä upeuksia löytyy joka kaupungista, eivätkä ne ole kovin kalliita.

Marokkolainen sisustustyyli on tällä hetkellä yksi maailman tykätyimmistä ja suosituimmista. Ei syyttä. Tyyliin kuuluvat geometriset muodot ja kuviot, islamilainen kalligrafia, kirkkaat värit sekä tummat ja raskaat puuhuonekalut. Tykkään!

Mekin ostimme basaarista värikkään lasilyhdyn eteisen pöydälle. Olisin ostanut paljon muutakin, onneksi matkatavararajoitukset tulivat äkkiä vastaan... ainakin nyt lyhty tuo pikku palan Marokkoa harmaaseen Helsinkiin.

Miksi tavallinen tylsä torstai on hyvä?

Tänään oli tavallinen päivä. Ei mitään erikoista. Töissä pientä takkuilua parin projektin kanssa ja siitä johtuvaa kiirettä. Kaikesta selvittiin kuitenkin kunnialla. Työpaikan ruokalassa söin kasvishernekeittoa, kuten lähes joka torstai, nam. Juteltiin pitkään asiakkuudenhallintajärjestelmistä työkavereiden kanssa. Superkiinnostavaa... ;)

Sää oli tasaisen harmaa koko päivän, mikä vain korosti tämän torstain tavallisuutta.

Töiden jälkeen ajelin bussilla Viikkiin asti palauttamaan yhden markkinoinnin kirjan, jota olin (tai no siis en ollut) lukenut avoimen yliopiston opintoja varten. Päivän "suuri seikkailu" oli vierailu Viikin Prismaan, josta ostin kauramaitoa, yhden greipin (hetken mielijohteesta), nenäliinoja ja poikaystävälle tuliaisiksi uunituoreen patongin.

Tooodella kiinnostavaa.

Tulin kotiin, söin jotain ja istuin juuri tähän sohvalle nököttämään ja hortoilemaan Facebookissa. Poikaystävä kirjoittaa tuossa vieressä jotain esseetä (en voi kysyä mitä, kun sillä on kuulemma hyvä flow päällä... just). Sekin aikuisopiskelee.

Vaikka päivä on ollut tuiki tavallinen, olen kuitenkin ollut jossain ihme tiedostavassa tilassa ja ajatellut moneen otteeseen sitä, kuinka onnellinen olen ja kuinka hyvää tämä kaikki on.

Vähän kliseisesti puhutaan "hyvästä arjesta", tämä on varmaan sitä. On mukava työpaikka, jonne mennä aamuisin (vaikka aina välillä tietty valitan, enemmän tai vähemmän), on rakas poikaystävä vieressä sohvalla iltaa möllöttämässä. Olemme terveitä, on katto pään päällä ja jääkaappi täynnä monenlaista herkkua. Lisäksi on netti täynnä tietoa, telkkari täynnä olympialaisia sekä Facebook täynnä ystäviä ja tuttavia, joiden kanssa voi jutella niitä näitä tai mennä ihan kasvotusten drinksulle.

Ei hullumpaa! Pitäisi muistaa useammin tiedostaa näitä ihan arkijuttuja – tällaisissa merkeissä kuitenkin suurin osa elämästämme menee... Toiveikasta torstaita siis vaan kaikille!

Influenssa tulee, apua! Vai...?

Kävin eilen ottamassa influenssarokotteen, vaikka olin vielä edellisellä viikolla vannonut työtovereille, että "ihan terve kun oon, niin en mä ainakaan aio sellaista ottaa".

No, kun kyse on terveyteen liittyvistä asioista niin olen näköjään täysin vietävissä. Kävin viime torstaina vihdoin poistamassa yhden luomen, ja luomea pois leikellessään pyllyni päältä (auts, kyllä se sattui vaikkei pitänyt) lääkäri alkoi jutella "mukavia" influenssasta.

Juuri sinä päivänä iltapäivälehtien lööpit huusivat, kuinka pari suomalaista oli kuollut influenssaan, joka vyöryisi epidemiana maamme yli hetkellä millä hyvänsä! Apua, paniikki!

Muuta ei tarvittu. Rokotteet loppuivat Diacorista ja varmaan monesta muustakin paikasta saman tien, ja lääkärin kehotuksesta otin ja varasin itsellenikin rokotusajan. 31 euroa influessattomasta keväästä – ja ennen kaikkea sen saamisen jännittämisestä – olkoon käypä hinta, ainakin tällä kertaa.

Kävin eilen ottamassa rokotteen Alppikadun Diacorissa, ja olin kuulemma yksi viimeisiä "onnekkaita", sillä rokotteet olivat taas loppu. Median voima on käsittämätön! Influenssa tulee kuitenkin joka vuosi, joten ei tässä pitäisi olla mitään yllättävää...

Tuntuu, että jo sana sikainfluenssa saa monet hysterian partaalle, vaikka esim. Terveyskirjaston mukaan tämän talven kausi-influenssa-epidemiasta odotetaan laajuudeltaan ja taudinkuvaltaan tavanomaista.

Samaa sanoo THL Maikkarin uutisissa. Lukuun ottamatta kauden alussa esiintyneitä perusterveiden tehohoitoa vaativia sairastumisia, talven influenssaepidemia ei näyttäisi poikkeavalta.

Toinen paniikin aihe on narkolepsia, jota rokote on aiheuttanut. Asiaan sen syvemmin perehtymättömänä tiedän kuitenkin, että nyt tarjolla oleva rokote Vaxigripia on turvallinen.

Tosin "narkolepsia"-Fluarixia annetaan edelleen 65-vuotiaille ja sitä vanhemmille, koska heidän ei pitäisi enää sairastua tautiin. En kyllä itse tätä ottaisi, eli ei ihme että ainakin Diacor on siirtynyt rokottamaan ihan kaikenikäisiin Vaxigripia.

No juu, tulipa lääketieteellistä pohdintaa.

Mitä oikeasti halusin sanoa on, että olin eilisen illan ihan töttöröö tuon rokotteen takia. Tuntui, että nousi pieni kuume ja olo oli kaikenkaikkiaan ihan sekava ja outo. Kello kymmeneltä kaaduin sänkyyn ja nukuin kuin tukki aamuun asti. Kannattaa siis varautua ihme oireisiin, jos jostain vielä tämän rokotteen onnistuu – ja haluaa – saada! Näistä oireista ei kyllä Diacorissa varoitettu sanallakaan, vaikka muuten minua kannustettiin istumaan 10 minuuttia aulassa lukemassa naistenlehtiä rokotuksen jälkeen, jos tulisi joku allerginen reaktio...

Onko muille tullut vastaavia oireita influenssarokotteesta?