Vertaisin messuesittelijän hommaa jollakin tasolla mindfulnessiin – sitä on kerrankin tilanteessa läsnä ja keskittyy ihmiseen, ei mihinkään muuhun. Lisäksi hommasta tulee hyvä mieli.
Samalla messuesittely vie kaikki voimat, illalla ei hymyä enää irronnut eikä juuri juttuakaan. Nyt sunnuntai-iltana ei todellakaan ole virkeä olo uutta viikkoa varten. Toisaalta eipä sellainen ole ikinä, eli tällä mennään...
Matkamessuilla aloin tosin miettiä koko tämän valtavan tapahtuman mielekkyyttä ja järkeä. Miksi ihmiset maksavat 16 euroa (opiskelijat 10 euroa) siitä, että pääsevät katselemaan ja mahdollisesti ostamaan jotakin? Harvoin paikan päältä saa mitään, mitä ei netistä löytäisi. Kävijöitä oli kuitenkin yli 50 000!! En ihan voi ymmärtää, mutta tietty hyvähän asia se on meidän näytteilleasettajien kannalta että porukkaa ja kiinnostusta riittää.
Tosin tänä vuonna havaitsimme taantuman merkkejä messuilla. Osastoja oli vähemmän, välissä oli tyhjiä paikkoja ja kaiken kaikkiaan osastot näyttivät jotenkin vaatimattomammilta. Tosin oma kiertely messuilla keskittyi... karjalanpiirakoihin!
Ruokaosasto näyttää senkun laajenevan. Ehkä ihmiset ostavat näinä tiukkoina aikoina Karibian matkan sijaan karjalanpiirakoita? Aivan herkullisiahan ne ovat, paistettu paikan päällä ja kunnolla voisulalla voideltu... Vaikka yritän elellä vähähiilarisella ruokavaliolla niin karjiksien suhteen teen iloisesti poikkeuksen.
Tulipa tästä asiapitoinen teksti, ehheh. Aivotoiminta ei nyt riitä syvempään maailman pohdintaan. Sukellan sohvan syövereihin, adiós ja reippaampaa huomista odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti