Ystävät – paras apu joka vaivaan

Ensimmäinen työviikko on selätetty kunnialla! Paluu arkeen ei toden totta ollut (tälläkään kertaa) helppo, vaikka työstä tykkäänkin.

Lisäksi olen ollut ihan poikki joka ilta, maannut sohvalla ja surkeillut elämääni joka on "täynnä puuduttavaa rutiinia tästä hamaan tappiin". Kohta vielä kylmyyden ja pimeyden keskellä... oivoivoi.

Eilen onneksi tajusin, mikä on paras lääke murheeseen kuin murheeseen: ystävät! En tajua, miksi olen viettänyt viime illat yksin (tai no, poikaystävän kanssa, mutta olen yrittänyt säästää häntä jatkuvalta valitukselta ja pitänyt draaman ainakin osittain sisälläni...).

 Onneksi eilen aloitimme pitkästä aikaa perjantaiset "työn jälkeen yhdelle" -sessiomme, ja mukaan pääsi liuta ihania naisia – meitä oli yhteensä seitsemän sekä seurueeseen liittynyt yhden ystävän poikaystävä kavereineen. Mukavia hekin.

Alkukankeuden jälkeen (Kalliosta on miltei mahdotonta löytää tyhjää terassipöytää kello viideltä perjantai-iltapäivällä!) tungimme itsemme Hilpeän Hauen terassille Vaasankadulla. Paikan vihdoin löydettyämme viihdyimme siellä tunnin jos toisenkin nauttien olusen jos toisenkin.

Ah, pikku stressit, murheet ja ärtymykset kaikkosivat saman tien, kun ne pääsi jakamaan ystävien kanssa! Ja sama toisinpäin. Tajusin taas, että eihän tässä yksin todellakaan olla synkkien ajatusten kanssa, ystävät ymmärtävät oloni puolesta sanasta ja tietävät, miten piristää tunnelmaa. Kiitos teille!

Muistakaa arvostaa hyviä tyyppejä elämässänne (ja unohtaa ne ei-hyvät-tyypit, elämä on ihan liian lyhyt sellaisten kanssa kärvistelemiseen).

Ihanaa viikonloppua kaikille! Vaikka ainakin täällä Kampissa taivaan päällä roikkuu ihan liikaa harmaata materiaalia...

Pitäkää huolta kallonpohjalihaksistanne, auts

Huhhuh. Kävin tänään pitkästä aikaa omalla rakkaalla hierojallani kotikulmilla Kampissa. Nuori mies huokaili minua hieroessani tuttuun tapaansa – niin jumissa niska- ja kallonpohjalihakseni jälleen olivat. Ja varmasti monet monet muutkin lihakset.

Pannaan nyt edes nätti kuva piristämään niskajumitus-aihetta.

Hieroja-parka. Vielä loppukeväästä hän totesi toiveikkaana, että lihakseni alkavat jo muistuttaa normaalin ihmisen lihaksia.

Tänään tuntui, että oltiin takaisin nollassa, jopa miinustasolla. Edelleen nyt illalla kaikki paikat ovat kipeinä, vaikka hyväähän 45 minuutin hieronta tietty teki. Ja eikun ensi viikolla uusi setti.

Suurin, ainakin kivuliain, jumittajani ovat kallonpohjalihakset. En edes tiennyt sellaisten olemassaolosta ennen kuin hieroja painoi niitä ja älähdin kivusta.

Löytyi ongelman alku ja juuri, joka pahimmillaan aiheuttaa minulle kovaakin päänsärkyä ja outoa huimausta. Eikä tällainen päänsärky hellitä juuri millään! Vastaavaa kokeneet tietävät, mistä puhun.

Yleensä syytän päätetyötä lähes kaikista nykyajan kasvattien lihasvaivoista, enkä taida olla kovin väärässä.

Olen varma, että parinkymmenen vuoden päästä ihmiset kauhistelevat nykyajan päätetyöläisen elämää ja sitä, kuinka miljoonat ihmiset pilasivat terveytensä istumalla 8 tuntia päivässä oudossa, enemmän tai vähemmän huonossa asennossa, ruutua tuijottaen. Hullun hommaa! Meidän sukupolvi taitaa olla julman ihmiskokeen kaniineita...

Ei auta, töissä on ainakin näillä näkymin istuttava ja hierojalla käytävä ainakin kerran kuussa.

Onneksi liikunta auttaa (tosin päätin palata nyrkkeilytunneille vasta syyskuun alusta, sitä ennen haluan vain juoksennella ulkona).

Sain hierojalta myös hyviä venytysliikkeitä, joita en tosin kärsimättömänä tyyppinä ole jaksanut "ihan joka päivä" tehdä. On muka niin kiire, ettei ehdi päätään käännellä. Justiinsa.

Vetreeksi.fi-sivustolta löytyi näin nopsalla googletuksella passeleita venyttelyvinkkejä, ja näitähän on netti pullollaan. Tälle sivustolle erityispisteet hyvin epätyypillisistä kuvista, ei mikään perusmallli trikoissaan poseeraamassa! ;)

Onko teillä muilla vastaavia ongelmia, jotka vaan jatkuvat ja jatkuvat? Erityisesti: onko löytynyt oikeasti tehokkaita keinoja oireiden lievittämiseksi – tai jopa lopullisesti tuhoamiseksi? Kaikki vinkit otan kiitollisena vastaan!

Juomavedellä rahastusta lentokoneessa

Törmäsin äsken iloiseen uutiseen: Norwegian alkaa tarjota ilmaista vettä kaukolentojensa matkustajille!

Surkeampi puoli on, että tähän "myönnytykseen" yhtiön sysäsi kohu, johon Norwegian joutui kun luottokortittomat matkustajat olivat jääneet ilman vettä, ruokaa sekä vilttejä yhtiön hiljattain aloitetuilla kaukolennoilla esim. New Yorkiin ja Bangkokiin.

Euroopan sisäisillä lennoilla matkustajien on edelleen turha haikailla ilmaista vettä.

Lensimme viime lauantaina Norwegianilla Ateenasta Helsinkiin. Janotti, eikä vesipulloa tietenkään ollut saanut tuoda turvatarkastuksen läpi. Terminaalissa 0,33ml vesipullo maksoi 3,5 euroa, joten ajattelimme hankkia juotavaa koneesta.

Ja mikäs siinä, Norwegianin katalogissa kehotettiin varta vasten matkustajia juomaan vettä, sillä se on tuiki tärkeää lennon aikana terveydellisistä syistä. Niitä riittää.

Korkeassa ilmanalassa elimistö kuivuu todella herkästi, ja lentokoneen ilma on rutikuivaa – itse huomaan sen saman tien kurkun ja mm. käsien ihon kuivumisesta.

Sanotaan, että yli kuuden tunnin lennolla normaalipainoisen aikuisen pitäisi juoda ylimääräinen desilitra vettä tunnissa. Ärtyneisyys, huono olo ja väsymys pitkillä lennoilla johtuvat usein nestehukasta.

Veden juominen on siis erinomaisen olennaista lennon aikana.

Silti puolen litran vesipullo maksaa vedenjuontiin kannustavalla Norwegianilla huimat 3,5 euroa. Kyse on halpalentoyhtiöstä, mutta silti. Lentoyhtiölle tuntuu olevan tärkeämpää tarjota asiakkaille ilmainen wifi-yhteys lennon aikana kuin huolehtia heidän terveydestään.

Muistelen, kuinka sain joskus lentokoneeseen astuessani saman tien vesipullon käteen, kuten kaikki muutkin matkustajat. Ele ei maksa paljoa lentoyhtiölle (ja omasta puolestani sen voisi vaikka veloittaa suoraan lipun hinnassa). Matkustajalla sen sijaan syntyy heti mielikuva välittävästä lentoyhtiöstä.

Tai olisiko mahdotonta, että EU:n säätäisi kaikkien muiden direktiiviensä joukkoon yhden sellaisen, joka määräisi lentoyhtiöt tarjoamaan matkustajilleen ilmaista vettä?

Tunnelma katossa Elisashopitissa

Kiitos post-lomastressini en nukkunut viime yönä nimeksikään. Unirytmi oli ehtinyt loman aikana kellahtaa aikas lailla myöhäisemmäksi, ja painajainen toisensa jälkeen siivitti yön mustia tunteja...

Aamupalan söin halutta, rangaistusvangin tai lohduttoman marttyyrin elkein. Tässä se nyt oli, mennyttä ihana aurinkoinen loma Kreikan saarilla, edessä ankea harmaa syksy täynnä työtä ja rutiinia... tunnelmaa ei nostattanut, että ikkunan takana tihuutti vettä.

Oudointa aamun angstissani oli, että saman tien astuttuani toimistolle tapahtui jotakin täysin yllättävää – tulin hyvälle tuulelle! Oli mukavaa nähdä työkaverit, eikä vastassa ollut kaaosta ja paniikkia vaan leppoisa kesätunnelma. Meilejäkään ei ollut kertynyt mahdoton määrä.

Muistin, että oikeastihan minä tykkään työstäni! Hieno tunne. Ja huomenna on jo helpompaa herätä ja tottua rutiiniin, toivottavasti hyvin nukutun yön jälkeen...

Sen sijaan työkännykkäni (Nokia Lumia, kuinkas muutenkaan) oli kuolla kupsahtanut loman aikana. Ei mitään reaktiota mihinkään.

Ei auttanut muu kuin suunnata iltapäivällä työpäivän päätteeksi hilpeimpään mahdolliseen paikkaan – Elisashopitiin jonottamaan, kymmenien muiden ihmisten kanssa. Eipähän tullut vapaa-ajanvietto-ongelmia ensimmäisen työpäivän jälkeen, ehheh.

Valitsin Kampin sijaan Citykäytävän myymälän, koska kuvittelin että siellä olisi hiljaisempaa. Tiedä häntä, mutta vierähti noin tunti ennen kuin vuoronumero osui kohdalle. Huhhuh. Ehdin koluta kaikki lähikaupat, jopa apteekin, josta ostin tietenkin Apteekin salmiakkia. Pieni piristys.

Miksi, oi miksi aina sama juttu?! Sekä puhelimen kautta saatavassa asiakas"palvelussa" että livenä myymälässä: palvelun saaminen kestää tuhottoman kauan! Vuosia jatkuneen ongelman ei ainakaan pitäisi olla mikään yllätys Elisalle, Soneralla ja vastaaville.

Silti mitään ei tunnu tapahtuvan, ja hitaasta palvelusta kärsivät kaikki: yritys, asiakkaat ja myyjäparat, jotka joutuvat kuuntelemaan haukut.

Kaino pyyntö, operaattorit: olisiko mahdollista saada edes yksi henkilö lisää per myymälä asiakkaita palvelemaan? Asiakastyytyväisyysprosentti nousisi saman tien monta pykälää – ja eikös asiakas kuitenkin aina ole se kuningas tai kuningatar?

Lomaltapaluupaniikki – ja vähän pakurikääpää

Palasimme eilen upealta kahden viikon saarihyppelyltä Kreikan saaristossa. Irtiotto oli täydellinen, mieli levännyt ja onnellinen.

Helsingin kolea sääkään ei haitannut, ainakaan paljoa, sillä olen suuri lämmön ja auringon ystävä. Oli ihanaa olla kotona, ottaa rauhassa suihku, pestä pyykkiä, täyttää jääkaappi omalla ruualla ja maata puolikuolleena sohvalla käyden läpi satoja kahden viikon aikana otettuja toinen toistaan aurinkoisempia kuvia.

Tänä aamuna avasin silmäni, mietin pari sekuntia missä olen ja kun tajusin että omassa sängyssähän tässä, niin ahdistuksen aalto kävi päästä jalkoihin. Aamukahvia join melkein kyyneleet silmissä. Ajattelin, että tämä oli nyt tässä.

Hyvästi vapaus, rento elo, matkustelu, lämpö ja aurinko. Edessä on vain syksy, kylmyys, pimeys, pitkät työpäivät toimistolla (vaikka työstäni tykkäänkin) sekä ylipäänsä loputtomat päivät, jotka seuraavat samanlaisina toisiaan. Inhoan rutiinia, ajattelin. On pakko keksiä jotain muuta sisältöä elämään! Ja äkkiä!

Elämänmuutos ja muutto paratiisisaarelle ei tietty tapahdu noin vain. Varsinkaan kun en edes tarkkaan tiedä, mitä haluan. Fakta tuntui lisäävän angstiani.

Onneksi viisas poikaystävä tuntee taipumukseni dramatisointiin ja "tyhjästä" ilmestyviin surkeilukohtauksiin ja tiesi, mitä tehdä. Hän vei minut kävelylle. Onneksi reittimme varrelle osui paljon ihmisiä, sillä mikään ei ole ankeampaa kuin tyhjä kaupunki sunnuntai-aamuna.

Hietsun kirppis nostattaa aina mielialaa, kodikas tunnelma ja värikäs joukko hymyileviä ihmisiä piristää.  Varsinkin kun aurinko paistoi niin lämpimästi, etten edes minä voinut sadatella säätä ja verrata sitä Kreikan ihanaan aurinkoon.

Toinen piristävä asia ovat ihmisten spontaanit viritelmät ottaa kaupunkitilaa haltuun. Tänään törmäsimme Ruttopuiston kulmalla Bulevardin asfaltiin raapustettuun kauniiseen hyvästelyyn. Hyvää matkaa tuntematon, minne menetkin! Ja tervetuloa takaisin, sanoisi Helsinki jos voisi.

Kolmas ilostuttava seikka ovat yllättävät tapahtumat, johon törmää ihan sattumalta. Ne saavat tuntemaan, että kaupunki on elossa. Tänään bongasimme isot kansainväliset markkinat Kampista, jossa myytiin herkkuja eri puolilta maailmaa. No, lähinnä Suomesta, Saksasta, Italiasta... Ja väkeä riitti.

Neljäs itseäni piristävä asia ovat kaikenmoiset terveystuotteet, joiden ostamisesta tulee hyvä mieli. Lumetta tai mitä lie, ei haittaa! 

Tänään ostin jo pitkään pohtimaani ja usean ystävän suosittelemaa pakurikääpärouhetta lappilaiselta nuorelta naiselta. Hän luetteli minulle uudestaan tuotteen terveyshyödyt, ja jos osakin niistä on totta niin 20 euroa 73 grammasta on sen väärti. 

Sitä paitsi purut voi keittää moneen kertaan ja vielä syödäkin tai levittää iholle esim. oliiviöljyn joukossa! Saa nähdä, keittiössä pakuri kiehuu parhaillaan – jo kolmatta tuntia. Myöhemmin lisää kokemuksistani. 

Oletteko päässeet pakurin makuun ja jos juu, niin huomaatteko terveysvaikutuksia?

Kaksi viikkoa saarihyppelyä Kreikassa!

Aah ihan kohta se koittaa! Odotettu kahden viikon saarihyppely Kreikassa. Laukut on pakattu (liikaa kaikkea, mutta minkäs ihminen luonnolleen voi) ja nyt vaan odotellaan lentokentälle lähtöä... ihan kohta.

Suuntaamme nyt illalla Ateenaan ja sitten parin päivän päästä jatkamme saarille: Sifnos, Milos, Santorini, Naxos, Paros & Antiparos.

Onko teillä kokemuksia näistä saarista? Kuulen mielelläni vinkkejä! Näin "hyvissä ajoin" ennen matkaa... Onneksi Kreikassakin löytyy wifi-yhteyksiä. ;)

Ihanaa viikkoa kaikille, missä liikuttekin!

Santorini, here I come!

Liesjärven kansallispuisto, "kaukana" kaikesta (Helsingistä)

Pari viikkoa sitten pohdimme, mitä ihmettä tehdä viikonloppuna. Oli perjantai-iltapäivä, puolipilvistä ja +19C Helsingissä, ja samanmoista luvattu viikonlopuksi. Ei mikään ideaali kesäsää, mutta olisi voinut olla pahemminkin... kuten täällä aina jaksetaan muistuttaa.

Poikaystävä on hinkunut pitkään telttailemaan. Mikäs siinä. Itsekin olen telttailun ystävä, kunhan aurinko paistaa eikä lämpötila laske yölläkään alle +20C. Ja jollei ole hyttysiä. Taidan olla trooppinen telttailija.

No, aloin googletella läheisiä kansallispuistoja. Nuuksio on nähty ja siellä on yleensä liikaa porukkaa erakoitumista halajavalle, Sipoonkorvessakin olimme käyneet. Kolmas, suht läheinen vaihtoehto oli Liesjärven kansallispuisto. Kiitokset Luontoon.fi-sivustolle, josta löytyy loistavasti tietoa luonnoon helmaan tahtoville!

Telttailu epäilytti, joten testasin olisiko pikkuinen Metsähallituksen vuokramökki Peukaloinen vapaana. Ja olihan se, Hämeen luontokeskuksesta vastattiin. Hienoa! Ilmeisesti sähkötön ja vedetön mökki 55 euron vuorokausihintaan ei ole turistivetonaula.

Mutta hauskaa meillä oli. Tehtiin nuotio jos toinenkin ulos ja sytytettiin tuli kamiinaan (jonka "ansiosta" mökki kuumeni saunamaisiin lämpötiloihin - amatöörit...). Vaelsimme lähimaastossa ja mustikoita löytyi hurjat määrät. Lähes kaikki päätyivät saman tien suuhun.

Vierailimme myös kansallispuistossa sijaitsevalla Korteniemen perinnetilalla, jolla eleltiin 1910-luvun malliin. Charmantti vanha herra esitteli meille maatilaa ja tutustuimme pihapiirin asukkaisiin, lampaisiin ja kanoihin. Nekin edustivat viime vuosisadan tyyliä.

Johtopäätös: sadan kilometrin päässä Helsingistä pääsee erinomaisesti eroon sivistyksestä, nauttimaan luonnosta ja mikä parasta – reissun suunnitteluun meni noin vartti!

Tyypillisin asentoni viikonloppuna, persus pystyssä pää puskassa. Mustikat!

Korteniemen perinnetila – hieno minimatka menneisyyteen.

Miten selvitä - ja nauttia - helteestä?

Olen tehnyt kaksi päivää töitä helteisesti porottavan auringon alla. Työreissu ValMuun eli Työväen Musiikkitapahtumaan Valkeakoskelle oli hauska, mutta jopa minä – suuri lämmön ja auringon ystävä – aloin olla lämpöshalvauksen partaalla ja kyyhötin varjossa.

Vaikka join koko ajan, silti lähemmäs 30C + työnteko (hymyily, ihmisten innostaminen jne.) ei ole ihan paras kombo.

Lähdemme ensi tiistaina poikaystävän kanssa Kreikkaan parin viikon saarihyppelylle (toinen pätkä lomasta alkoi NYT, jees!), joten aloin pohtia helteen syvintä olemusta.

Olen asunut pari vuotta Espanjassa ja matkustellut kuumissa ilmastoissa, mutta silti tuntuu että, Suomessa syntyneenä, helle-osaamiseni ei ole lainkaan pakkasosaamiseni tasolla. Ikävä kyllä.

Kun helteestä on kyse, suuntasin etsimään vinkkejä maailmalta. Suomen "helle" kun ei oikeastaan ole helle ollenkaan...

Eipä pikku googlauksella mitään mullistavia selviytymisvinkkejä löytynyt, mutta jotain kuitenkin. Ja toistohan on opintojen äiti!

Seuraavat vinkit on koottu lähinnä Wikihow - how to survive heatwave?, Medicinet.comin 11 Tips for Surviving a Heat Wave ja Survival.about.com - How to Survive Extreme Heat? -sivuilta. 

Kuva: Washington Post

1. Juo, juo, juo – vettä!

Ei mitään uutta, mutta olennaista on juoda enemmän kuin mitä ajattelet tarvitsevasi. Kun on jano, "on jo liian myöhäistä" siinä suhteessa, että jano on nestehukan merkkejä.

Parempi juoda pieniä määriä jatkuvalla syötöllä kuin kulauttaa litra kerralla, sellainen saattaa aiheuttaa kramppeja. 

Vettä on hyvä juoda kylmänä, muttei jääkylmänä.

Vesi virkistää monissa muodoissa. Mikä sen parempaa hellepäivänä kuin järvi, meri tai uima-allas. Tai suihkepullo, josta voi ruiskutella vettä päälle. Näitä porukka käyttää paljon kuumissa maissa.

Kylmä olut tai jääkahvi on (myös) hellepäivän herkkuja, mutta niidenkin kanssa pitää muistaa juoda puhdasta vettä. Alkoholi ja kofeiini kiihdyttävät verenkiertoa munuaisiin ja hidastavat suolan imeytymistä, mikä voi johtaa nestehukkaan. Toisaalta oluesta ja kokiksesta suurin osa on vettä, joten ei hätää – jollei mene överiksi.

2. Muista syödä, mutta kevyesti (ja suolaa kanssa)

Helteellä tekee harvoin mieli syödä raskaasti. Kyllä elimistö tietää. Kuumalla kannattaa nauttia viilentäviä, kevyitä herkkuja: hedelmiä (oma suosikkini on vesimeloni, jonka voisin nauttia vaikka kokonaisena!), kylmiä salaatteja jne.

Paljon kaloreita ja proteiinia sisältävä ruoka kiihdyttää aineenvaihduntaa ja samalla ruumiin lämpötilaa – ei hyvä.

Jäätelö tietenkin auttaa, mutta vielä parempia viilentäjiä ovat sorbetit ja mehujäät.

Suola on tärkeää, sillä sen puute voi aiheuttaa kramppeja. Liian vähäinen suola ja vesi (hikoilemalla menetetty) voivat yhdessä johtaa lämpöuupumukseen.

Huomio! Säännöllinen syöminen on helteellä erityisen tärkeää. Elektrolyyttipitoiset urheilujuomat ovat ok, mutta niidenkin lisäksi... vettä kiitos!

Kuva: obaz.com. Never enough: summer dresses

3. Vaaleaa & kepeää päälle

Beduiinit ja muut helleveikot sen tietävät: vaatteiden on hyvä olla vaaleita ja peittää tarpeeksi, jottei pala. Parhaita ovat löysät, keveät vaatteet, jotka on tehty pellavasta, hampusta tm. luonnonmateriaalista. Puuvillaa ei suositella, eikä varsinkaan "muovipussimaisia" polyesteriä tai flanellia. 

4. Helteeseen tottuu

Eikä hätää, keho tottuu helteeseen parissa viikossa. No juu, juuri silloin kun peruslomamatka päättyy...

Tottunut keho hikoilee enemmän ja tuottaa vähemmän suolaa. Pulssikin laskee. Viileä sää palauttaa kehon normaalitilaan, eli Suomessa ei ehtine tottua helteeseen. Ikinä. Harmi!

Elämä roikkuu hennosta langasta – voimia, espanjalaiset!

Surullinen päivä. Espanjassa on kuollut eilisillan junaonnettomuudessa jo 80 ihmistä, yli 30 makaa sairaalassa kriittisessä tilassa, heistä neljä lapsia.

Onnettomuus koskettaa erityisesti, sillä poikaystäväni on espanjalainen ja viettänyt tuntikausia seuraten onnettomuusselvittelyjen etenemistä ja tuoreita uutisia.

Hetki sitten liityin seuraan Espanjan televiota tuijottamaan. Haastattelu ja tarina toisensa jälkeen on kauheaa kuultavaa. 80 onnettoman junan matkustajalla oli vielä eilen elämänsä, joka vietiin sekunnissa – täysin varoittamatta.

Tähän mennessä 50 ruumista 80:stä on tunnistettu. Mietin, kuinka moni odottaa pelontäyteisin mielin uutisia. Etenkään monien ulkomaalaisten junamatkustajien äidit, isät, lapset ja ystävät eri puolilla maailmaa eivät tienneet Espanjassa matkustavien rakkaittensa suunnitelmista.

Vähitellen ihmiset alkavat siirtyä shokista suruun. 80 kuolleella on jokaisella perheensä, sukunsa, ystävänsä, työkaverinsa...  elämänsä. Vaikkei olisi tuntenutkaan ketään matkustajista henkilökohtaisesti, koko kaupunki – ja Espanja – on nyt shokissa. Miten tällaista voi tapahtua?!?

Rautatien ensimmäinen mutka 80 kilometriä pitkän suoran jälkeen oli tietenkin tiedossa, mutta silti siihen saavuttiin 190 kilometrin nopeudella, kun rajoitus oli 80 km tunnissa. Miksi?

Konduktöörin ensimmäiset sanat olivat "olemme vain ihmisiä" ja "toivottavasti kukaan ei kuollut, koska joudun elämään omantuntoni kanssa." Konduktööri selviytyi pienin vammoin – siis fyysisin. Ja ihminen hänkin totta tosiaan on.

Pakko saada herneenpalkoja!

Herneeni, olen omasi. Eli koukussa ja pahasti. Kuten moni muukin suomalainen, sillä harvapa ulkomaalainen ymmärtää tämän palon sisältä riivittävien, kerralla suuhun tungettavien pikkupallukoiden ainutlaatuisuutta. Onneksi - muuten ne veisivät meiltä herneet! No juu...

Kun edessäni keimailee pussillinen herneitä, itsehillintä pettää aina. Kaikki on syötävä. No, jos olen tajunnut ostaa monta litraa, niin ehkä pussin pohjalta löytyy jotain vielä seuraavana päivänä.

Muistaakseni litra herneitä (ilman palkoja) painaa vajaat 200 grammaa litralta. "Normaali" määrä kerralla syötäväksi siis.

Kun olin lapsi äiti muistutteli, kuinka herneet ovat tosi terveellisiä (tosin pakastepussiherneistä ei voi puhua samana päivänä kuin tuoreista paloista), mutta sen jälkeen en ole tutkinut herneen ravintoarvoja.

Yllättävää, sillä yleensä perehdyn liiankin suurella antaumuksella herkkujeni ravintosisältöihin. Jos herkku on terveellinen, olen onnellinen. Jollei, syön silti mutta huonommalla omallatunnolla.

Herne saa tietenkin synninpäästön, ovathan sen ravintoarvot mitä parhaimpia: proteiinia! C-vitamiinia! B-vitamiinia!

No, hiilihydraatteja on herneessäkin, mutta niidenkin lähteenä herne peittoaa monet muut vaihtoehdot (kuten pullan, hehheh.)

Herneestä on moneksi: silpoherne, silpoydinherne, taittoherne, taittoydinherne, sokeriherne...

Kasvikset.fi-sivustolla kerrotaan, että tuoreet silpoydinherneen siemenet ja kokonaiset sokeriherneen tai taittoherneen palot ovat oleellinen osa suomalaista suviherkkua, kesäkeittoa. Niinpä. Nam!

Herneenpalkojen syöminen on kesärituaali vailla vertaa. Vähän kuin talviturkin kastaminen, rantasauna tai oluen nauttiminen kesäfestareilla rumasta muovituopista +15C sadesäällä. 

Vinkki, miten tätä kallisarvoista herkkua kannattaa säilyttää: muovipussissa +2 -+5C:n jääkaappilämpötilassa niin lyhyen aikaa kuin mahdollista. Tämä ei tietenkään ole ongelma.

Palkokasvit ovat herkkiä etyleenille, joten herneet kannattaa pitää loitolla mm. seuraavista: avokado, banaani, luumu, omena, päärynä ja tomaatti.

Loppuun Wikipedian herne vs. porkkana vertailu:

Ravintoarvoja per 100 g

	Porkkana	Herne
Proteiineja	0,6 g	5,1 g
Rasvaa	0,2 g	1 g
Hiilihydraatteja	5,6 g	9,4 g
B1-vitamiinia	0,07 mg	0,35 mg
B2-vitamiinia	0,07 mg	0,18 mg
C-vitamiinia	6,5 mg	20 mg

Mutta yhtä asiaa en ymmärrä: miksi monista muista kasviksista ja marjoista on kaikkia kivoja sanontoja, mutta herne on yleensä vain nenässä. Herneen maine pitää pelastaa!