maanantai 3. maaliskuuta 2014

Nintendo, pikkutytön unelma!

Maanantai ei ole lempipäiväni (kenenköhän olisi), joten olen erityisen iloinen jos maanantaista jostain ihme syystä muodostuukin hyvä päivä. Usein ei tule, mutta tänään oli onni myötä!

Sain töissä tehokkaasti aikaan kaikenlaista kiinnostavaa, ja jopa kampesin itseni päivän päätteeksi rankkaan SandBell-treeniin.

Kävin kaupassa ja suihkussa ja hoidin kaikenlaisia tylsiä byrokraattisia asioita kuten laskunmaksua netissä ja söin. Käsittämätöntä, miten ihmisellä voi olla koko ajan nälkä! Liittyyköhän tämä viime aikojen hormonihäiriöihin (en ole raskaana. ;).

No juu. Illan kohokohta – ainakin poikaystävälle – oli vanha Nintendo Super Mario 3 -pelini, jonka kaivoin esiin vanhempien luona Tampereella viikonloppuna.

Lapsena olin aika haka Nintendossa. Muistan, kuinka hienolta tuntui kun serkkutytön kanssa pääsimme läpi kaikista tasoista!!

Poikaystävä ihmetteli asiaa, koska Nintendo on kuulemma enemmän poikien juttu. Olin yllättynyt kommentista, jollaisia poikaystävä ei yleensä lauo.

Miten niin muka?! En ainakaan muista, että pelaamiseen olisi liittynyt mitään sukupuoli-issueta, kun olin lapsi.

Toisaalta tuntuu, että 1980- ja 90-luvuilla oli yleisesti paljon vapaampaa tyttö- ja poikajuttujen suhteen. Ainakin itseni puettiin ihan mihin väreihin sattuu. Muistan leikkineeni pikkuautoilla ja seikkailleeni yhtä railakkaasti lähimetsissä kuin naapuruston pojat.

Kiitos siitä! Ehkä kaikki tämä on vaikuttanut siihen, että ajattelen edelleen kykeneväni ihan samoihin asioihin kuin kuka tahansa mies – ammatillisesti tietenkin...


No, täytyy myöntää että tänä iltana peli tuntuu kiinnostavan enemmän poikaystävää. Nytkin hän istuu lattialla jalat ristissä ja pelaa. Boing, boing ja tittidittidii... herttaista. Täytyy varmaan järjestää Nintendo-iltamat ysärityyliin!


Olisi kiinnostavaa kuulla, onko muilla kolmikymppisillä (naisilla) Nintendo-muistoja lapsuudestaan? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti