perjantai 5. heinäkuuta 2013

Kesäkeittoo!

Keitto kuuluu kesään kuin kärpäset konsanaan! Enkä nyt puhu mistä tahansa kesällä nautittavista keitoista vaan siitä aidoimmasta, jo lapsuudesta tutusta kesäkeitosta.

Tosin koulussa meille syötettiin pakastevihanneksista tehtyä kesäkeittoa, mikä latisti uskoni tähän herkkuun vuosiksi. Vähän kuin koulun pakko-hiihtokilpailut aiheuttivat traumoja sillä saralla...

Yllättäen tänään heräsin kesäkeiton himoon. Eikun soppaa keittelemään!

Ei ole montaa hienompaa asiaa kuin tajuta, että Suomen karussa, puoli vuotta jään peitossa kituvassa maaperässä kasvaa pieniä helmiä: makoisia porkkanoita, suloisenmakeaa sipulia, suussasulavia pikkuperunoita sekä maukkaita tuttuja yrttejä: persiljaa ja tilliä.

Kyseiset herkut tarvitsee vain heittää kattilaan - ja pilkkoa vähäsen. Kuvan vihannekset joutuivat odottamaan keittämistä tunteja ja ovat siksi vielä kokonaisia. Pilkkominen sujui niin ripeää vauhtia nälän pakottamana, että kuva jäi ottamatta...


Keitto kypsyi noin vartissa. Lisäsimme mukaan maitoa, eikä muita mausteita omalta kasvimaalta noudetun persiljan ja tillin lisäksi tarvittu. Tai no, ripaus suolaa tietenkin kruunaa ruoan kuin ruoan.

Suosittelen lämpimästi! Kesäkeitto kerran kesässä pitää lomailijan tiellä. Sitä paitsi vihannesten syöminen kaunistaa, sanovat.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti