Kävin tänään aamulla rutiinitarkastuksessa lääkärillä, joka mittasi luonnollisesti myös verenpaineeni. Eipä siinä mitään, ajattelin. Verenpainettani on yleensä aina kehuttu ja ajattelin että sama meno jatkuu.
Yllätys oli täydellinen, kun lääkäri totesi että "nyt tuli huono tulos, mitataanpa toisesta käsivarresta". Verenpaineeni oli liian korkea, yläpaine ihan ok mutta alapaineen lukemat keikkuivat jossakin 95:ssä, ylikin. Pelästyin.
Eikun vasen käsivarsi esiin ja mittari kyynärvarren ympärille pullistumaan. Tulos oli pikkuisen parempi. Kolmas kerta toden sanoo, taisi lääkäri ajatella, ja mittasi vielä kerran paineen oikeasta kädestä. Ja taas näytti vähän matalammalta.
Sitten lääkäri suoritti tarkastuksensa (kyseessä oli itse asiassa gynekologi, mikä aina vähän jännittää) ja mittasi verenpaineen vielä kerran visiitin lopussa, juteltuamme niitä näitä. Alapaine oli vielä pikkuisen päälle 90, mutta lääkäri jo naureskeli ja sanoi, ettei syytä huoleen.
Näin kuulemma siksi, että olen nuori nainen, normaalipainoinen, en tupakoi, harrastan liikuntaa eikä minulla ole ollut ongelmia verenpaineen kanssa. Kyseessä saattoi siis olla tuiki tavallinen lääkärinpelko, joka pistää sydämen hakkaamaan. En kyllä ollut ajatellut jännittäväni, mutta ehkä se piti paikkansa...
Päästyäni töistä kotiin googletin heti korkean verenpaineen, edelleen hieman huolissani. Verenpainetta nostavat ne vanhat tutut jutut: ylipaino, liikunnan puute, alkoholi, tupakka, epäterveellinen rasvainen ja suolainen ruoka jne. En allekirjoittanut mitään noista, paitsi "paheeni" eli salmiakin. Sitä nautin suurella himolla aina silloin tällöin (vaikka koko askin putkeen), mutta nyt taitaa tulla tauko. Voih.
Ilokseni löysin Terveyskirjaston sivulta seuraavan pätkän. Mieli vähän rauhoittui. Ja nyt tekee mieli päästä testaamaan painetta uudelleen. Pitäisiköhän hankkia mittari kotiin – jo tässä iässä...?
Verenpaine on yleensä korkeampi lääkärin kuin muiden mittaamana jännityksen ja muiden syiden vuoksi ("valkotakkiverenpaine"). Siksi mittaukset tekee yleensä terveydenhoitaja tai potilas itse omalla tai terveyskeskuksen mittarilla. Oikein tehtynä kotimittaus on hyvä apu verenpaineen seurannassa. Olisi kiinnostavaa kuulla, onko teillä muilla ollut vastaavia kokemuksia ailahtelevaisen, lääkäriä kammoksuvan verenpaineen kanssa? Ihme reaktio toden totta!
Ikävä kuulla että verenpaineen mittaus ei mennyt kuten aikaisemmin, ja tulikin korkeampi lukema. Onneksi ruokavaliolla saa sitä hieman parannettua sekä myös lääkkeillä. Ja totta tuo jännityskin, lukema voi olla eri jos sen mittaa itse. Minulla myös verenpaineen mittaus edessä, mutta veikkaan että omat lukemani ovat hieman matalia.
VastaaPoista