sunnuntai 11. elokuuta 2013

Lomaltapaluupaniikki – ja vähän pakurikääpää

Palasimme eilen upealta kahden viikon saarihyppelyltä Kreikan saaristossa. Irtiotto oli täydellinen, mieli levännyt ja onnellinen.

Helsingin kolea sääkään ei haitannut, ainakaan paljoa, sillä olen suuri lämmön ja auringon ystävä. Oli ihanaa olla kotona, ottaa rauhassa suihku, pestä pyykkiä, täyttää jääkaappi omalla ruualla ja maata puolikuolleena sohvalla käyden läpi satoja kahden viikon aikana otettuja toinen toistaan aurinkoisempia kuvia.

Tänä aamuna avasin silmäni, mietin pari sekuntia missä olen ja kun tajusin että omassa sängyssähän tässä, niin ahdistuksen aalto kävi päästä jalkoihin. Aamukahvia join melkein kyyneleet silmissä. Ajattelin, että tämä oli nyt tässä.

Hyvästi vapaus, rento elo, matkustelu, lämpö ja aurinko. Edessä on vain syksy, kylmyys, pimeys, pitkät työpäivät toimistolla (vaikka työstäni tykkäänkin) sekä ylipäänsä loputtomat päivät, jotka seuraavat samanlaisina toisiaan. Inhoan rutiinia, ajattelin. On pakko keksiä jotain muuta sisältöä elämään! Ja äkkiä!

Elämänmuutos ja muutto paratiisisaarelle ei tietty tapahdu noin vain. Varsinkaan kun en edes tarkkaan tiedä, mitä haluan. Fakta tuntui lisäävän angstiani.

Onneksi viisas poikaystävä tuntee taipumukseni dramatisointiin ja "tyhjästä" ilmestyviin surkeilukohtauksiin ja tiesi, mitä tehdä. Hän vei minut kävelylle. Onneksi reittimme varrelle osui paljon ihmisiä, sillä mikään ei ole ankeampaa kuin tyhjä kaupunki sunnuntai-aamuna.


Hietsun kirppis nostattaa aina mielialaa, kodikas tunnelma ja värikäs joukko hymyileviä ihmisiä piristää.  Varsinkin kun aurinko paistoi niin lämpimästi, etten edes minä voinut sadatella säätä ja verrata sitä Kreikan ihanaan aurinkoon.


Toinen piristävä asia ovat ihmisten spontaanit viritelmät ottaa kaupunkitilaa haltuun. Tänään törmäsimme Ruttopuiston kulmalla Bulevardin asfaltiin raapustettuun kauniiseen hyvästelyyn. Hyvää matkaa tuntematon, minne menetkin! Ja tervetuloa takaisin, sanoisi Helsinki jos voisi.


Kolmas ilostuttava seikka ovat yllättävät tapahtumat, johon törmää ihan sattumalta. Ne saavat tuntemaan, että kaupunki on elossa. Tänään bongasimme isot kansainväliset markkinat Kampista, jossa myytiin herkkuja eri puolilta maailmaa. No, lähinnä Suomesta, Saksasta, Italiasta... Ja väkeä riitti.


Neljäs itseäni piristävä asia ovat kaikenmoiset terveystuotteet, joiden ostamisesta tulee hyvä mieli. Lumetta tai mitä lie, ei haittaa! 

Tänään ostin jo pitkään pohtimaani ja usean ystävän suosittelemaa pakurikääpärouhetta lappilaiselta nuorelta naiselta. Hän luetteli minulle uudestaan tuotteen terveyshyödyt, ja jos osakin niistä on totta niin 20 euroa 73 grammasta on sen väärti. 

Sitä paitsi purut voi keittää moneen kertaan ja vielä syödäkin tai levittää iholle esim. oliiviöljyn joukossa! Saa nähdä, keittiössä pakuri kiehuu parhaillaan – jo kolmatta tuntia. Myöhemmin lisää kokemuksistani. 

Oletteko päässeet pakurin makuun ja jos juu, niin huomaatteko terveysvaikutuksia?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti