perjantai 13. syyskuuta 2013

Täydellisestä blogielämästä

Päädyin lukemaan blogeja vasta suht "myöhään" ja kirjoittamaan omaani sitäkin myöhemmin.

Oma blogini on ollut elossa jo ööö jonkin aikaa, mutta vasta viime aikoina kirjoittamisesta on tullut oikea intohimo. Aiheita pulppuaa mielessä vaikka kuinka ja on pakko päästä kirjoittamaan. Hyvä niin.

Mikä blogimaailmassa aluksi eniten yllätti – ja shokeerasi – oli se ylitsepursuava täydellinen elämä, joka sadoista ja taas sadoista blogeista hönkii päälle, vaihtelevalla menestyksellä.


Kaikkein ihaninta elämää huokuvat blogit myös tuntuvat houkuttelevan eniten lukijoita. Ei ihme, kukapa ei haluaisi että kaikki on täydellistä.

Mitä sitten on täydellinen elämä? Blogeissa se tuntuu rakentuvan hyvinkin perinteisen kaavan mukaisesti. Kivaa on, kun ulkoisesti kaikki on kunnossa. Rahaa riittää itsensä hemmotteluun, koti on kiva samoin kuin poikaystävä ja mielellään myös söpö lemmikki.

Arkikin on kaunista, jopa marraskuussa, ja vapaisiin hetkiin mahtuu aina pitkiä brunsseja. Sellaisia, joiden laadukkaissa valokuvissa kaikki muu on valkoista ja valoisaa paitsi hedelmät, smoothie, croissant & cappuccino. Ja hillo, joka on tietenkin luomua.


Hyvän elämän blogien sankareilla ei ole paskoja hetkiä, karseita työpäiviä, plösöä oloa tai ylipäänsä mitään saamattomuuden ja kurjuuden alhon kokemuksia. Siis niitä hetkiä, kun ei todellakaan tule mieleen lähteä aamujoogaan kello kuusi, kokata ihanaa luomuateriaa kavereille/poikaystävälle oman pihan/Kauppahallin lähiruoka-antimista, pukeutua trendikkäästi ja otattaa (kaverilla tai poikaystävällä?) kymmeniä valokuvia itsestään vaikka missä säässä. Kuvissa tosin hymyillään ja kerrotaan kuinka ihanaa on, kun kevät/kesä/syksy tulee. Ainahan on ihanaa kun on ihanaa!

Hyvän elämän blogeissa sisustetaan silleen kivasti, muttei normeista ja vallitsevasta trendistä poikkeavasti. Haaveillaan asioista, joista kuuluukin siinä iässä haaveilla: Thaimaan-matkasta, naimisiinmenosta, vauvasta, uudesta ihanasta mekosta tai merkkilaukusta. Tietenkin, mistäpä muustakaan. Ollaan tiedostavia ja eettisiä, muttei fanaattisesti. Ollaan snobeja, muttei tietty liikaa.

En kritisoi, ihmettelen vaan. Onko näiden ihmisten elämä ihan oikeasti edes jollain tasolla noin ihanaa vai onko kaikki tämä vain yksi suuri bluffi?! Ja jos, niin miksi ihmeessä?



2 kommenttia:

  1. Muakin ahdistaa blogit, joissa elämä näyttää liian täydelliseltä. Luen mieluummin sellaisia blogeja, joissa ei satunnaisista vastoinkäymisistäkään pelätä kirjoittaa. Todellisuus vaan on, että elämä ei ole aina ihanaa :)

    Samoin mietin usein, elävätkö aktiivibloggaajat elämää "blogi edellä", jolloin kaikkea tekemistä ajatellaan hyvänä blogimatskuna ja aina ollaan kamera/iPhone kädessä ottamassa kuvia (kuinka rasittavaa olla sellaisen ihmisen seurassa?). Ehditäänkö silloin myös nauttia niistä hetkistä ja elämästä? Kuinka moni on ulkoistanut elämänsä blogiin?

    VastaaPoista
  2. Erinomainen kysymys tuo, joka koskee elämän ulkoistamista blogiin! Siinä vaiheessa kun joka tilanteessa on ekana mielessä hyvän kuvan ottaminen blogiin ja oman brändin siloittaminen, niin joku prioriteetti taitaa olla hakusessa...

    Kiva kuulla, että muitakin hämää "liian" täydellinen elämä. En vain mitenkään voi uskoa, että joidenkin elämä ihan oikeasti on niin siloteltua, joka nurkka ja hiussuortuva ojennuksessa 24 h. Vaikkei blogeissa kaikkea tietty tarvitse / halua inhorealistisesti kertoa, niin paljon mukavampaa on lukea elämänmakuisia juttuja! Tulee parempi mielikin. :)

    VastaaPoista